Pää­toi­mit­ta­ja Juk­ka Huik­ko oli haas­ta­tel­lut (YS 26.11.2023) kah­ta kar­vi­a­lais­ta ko­koo­mus­po­lii­tik­koa jut­tuun, jos­sa kri­ti­soi­tiin kun­nan an­si­o­tu­lo­jen ve­rop­ro­sen­tin nos­toa ja kun­nan pa­nos­tuk­sia hy­vin­voin­tiin.

Vuon­na 2022 läh­ti käyn­tiin ny­kyi­nen Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lue. Eri­kois­sai­raan­hoi­to, pe­rus­ter­vey­den­hoi­to, so­si­aa­li­työ sekä palo- ja pe­las­tus­toi­men toi­min­not yh­dis­tet­tiin. Ko­ko­nai­suus on to­del­la iso.

Kes­kus­ta lu­pa­si alu­e­vaa­leis­sa puo­lus­taa so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon ja pe­las­tus­toi­men lä­hi­pal­ve­lui­ta, ja täs­tä pi­däm­me kiin­ni. Vaa­lien jäl­keen olem­me­kin joh­don­mu­kai­ses­ti esit­tä­neet, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lu­een pal­ve­lui­ta on jat­kos­sa­kin tar­jol­la kai­kis­sa kun­nis­sa, myös kiin­tei­den pal­ve­lu­pis­tei­den muo­dos­sa.

Mum­mun pois­me­non tuo­ma suru ja kai­paus ryöp­säh­ti vah­vas­ti tun­tei­sii­ni, kun veim­me poi­kaam­me (8 v) trak­to­rien mä­ki­ve­to­ki­soi­hin. Oli va­jaa viik­ko sii­tä, kun mum­mu oli muut­ta­nut tai­vaan­ko­tiin.

Kau­pun­gin hä­li­nä ihan kau­his­tut­taa.
Maa­seu­dul­la hil­jai­suu­des­sa ol­la saa.
Yrt­te­jä, mar­jo­ja ja sie­niä poi­mia voi.
Kuun­nel­la kuin­ka lin­tus­ten lau­lu soi.

Ag­ro­lo­gi, osas­to­pääl­lik­kö Tau­no Kos­ki­mä­ki kuo­li Tu­rus­sa ke­säl­lä 2023, hän oli syn­ty­nyt Kar­vi­as­sa 20.11.1929. Hän näki Suo­men ke­hi­tyk­sen ag­raa­ris­ta maa­il­mas­ta ny­kyi­syy­teen.

Samp­sa Ka­ta­ja ky­se­li vii­me vii­kon tiis­tain Sa­ta­kun­nan Kan­san (8.8.2023) ko­lum­nis­saan sitä, on­ko hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la joh­ta­juut­ta. Hän aloit­ti ko­lum­nin­sa Kar­via-Päi­vil­le tu­lon pe­ruun­tu­mi­ses­ta per­so­na non gra­tan vuok­si, jat­koi oman pit­kän joh­ta­juu­su­ran ker­to­mi­sel­la ja päät­ti ko­lum­nin eri­kois­sai­raan­hoi­don pal­ve­lui­den tur­vaa­mi­seen.

Päi­vä koit­ti mel­ko pil­vi­se­nä. Vii­me vuo­si taas tois­ti it­se­ään. Sil­loin­han lau­an­tain päi­vä­tans­sit pe­rut­tiin juu­ri sa­tei­sen sään ta­kia. Me pu­keu­duim­me kui­ten­kin juh­la­vam­piin vaat­tei­siin ja läh­dim­me aje­le­maan koh­ti Kar­vi­an ”ci­tyä” sa­teen­var­join va­rus­tet­tui­na. Park­kee­rat­tiin au­to lä­hel­le sitä paik­kaa, jos­sa piti puo­len päi­vän ai­kaan al­kaa oh­jel­maa – kes­kus­tan kou­lun ai­da­tul­la piha-alu­eel­la. Tai­vas oli har­maa, pil­vet ma­ta­lal­la. Sa­det­ta jo tu­li­kin vä­hän tuu­len mu­ka­na. Pen­kit oli lai­tet­tu ja esiin­ty­mis­ko­ro­ke. Me roh­ke­at suo­ma­lai­set me­nim­me kat­so­maan mitä tu­le­man pi­tää. Mui­ta­kin roh­kei­ta oli saa­pu­nut pai­kal­le. Oli juu­ri saa­tu ko­kea se kuu­ma hel­le­jak­so. Mik­si sen piti juu­ri nyt lop­pua? No, Suo­men kesä on vaih­te­le­vai­nen. Ei­hän sen­tään on­nek­si sa­ta­nut lun­ta. En­sin oli­vat la­val­le tul­leet kun­nan edus­ta­jat, jot­ka pi­ti­vät sel­lai­sen asi­al­li­sen pa­nee­lin ajan­koh­tai­sis­ta. Sit­ten nuor­ten gos­pel-yh­tye Uni­va­je esiin­tyi. Vi­ron ys­tä­vyys­kun­nas­ta oli tul­lut nei­to­sia. He esit­ti­vät tans­se­ja upeis­sa juh­la-asuis­sa. Tosi kau­nis­ta lii­kun­taa.

Vii­me ai­koi­na olem­me kuul­leet py­säyt­tä­viä uu­ti­sia alai­käis­ten te­ke­mis­tä raa­ois­ta ryös­tö- ja vä­ki­val­ta­ri­kok­sis­ta. Kun oi­keus tuo­mit­si kol­me alai­käis­tä poi­kaa van­keu­teen ikä­to­ve­rin­sa mur­has­ta niin sa­no­tus­sa Kos­ke­lan hen­ki­ri­kok­ses­sa, moni saat­toi aja­tel­la, et­tä pa­hem­paa ei voi enää tul­la.

Maa­seu­dun elin­voi­mai­suu­des­sa ky­lä­kau­poil­la on iso mer­ki­tys. Ky­lä­kau­pat ovat tär­kei­tä va­ki­tuis­ten asuk­kai­den li­säk­si myös va­paa-ajan asuk­kail­le ja mat­kai­li­joil­le.

Suo­mes­sa lo­pet­taa joka päi­vä kol­me maa­ti­laa. Se kuu­los­taa huo­les­tut­ta­val­ta, mut­ta se on jat­ku­nut sa­maan tah­tiin. Ylei­sin syy maa­ti­lo­jen lo­pet­ta­mi­seen on, kun ei rii­tä ra­hat ei­kä pys­ty os­ta­maan kar­jal­le ruo­kaa ja ve­lak­si ei kan­na­ta os­taa.

Ter­veys­pal­ve­lui­ta kos­ke­vien tie­to­jen pi­täi­si ol­la mei­dän kaik­kien kun­ta­lais­ten saa­ta­vil­la. En ole enää ai­koi­hin huo­man­nut Po­sal­ta oi­ke­as­taan mi­tään tie­do­tus­ta.

Po­san pal­ve­lut jat­ku­vat ny­kyi­sel­lään vuo­den lop­puun. Posa kun­ta­yh­ty­mä­nä päät­tyy 31.12.2022, ja vas­tuu so­te­pe-pal­ve­luis­ta siir­tyy Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­le, mut­ta Po­san ai­kai­set pal­ve­lut jat­ku­vat myös al­ku­vuon­na ny­kyi­sel­lään pal­ve­lu­lu­pauk­sen mu­kai­ses­ti.