Ke­vääl­lä pää­tet­tiin va­paa­eh­tois­ten pi­tä­mäs­sä Kih­ni­ön Il­ta­rus­kon tiis­tai­ker­hos­sa, et­tä elä­mään pi­tää saa­da vaih­te­lua elä­mään ja teh­dä päi­vä­ret­ki Ai­to­ne­van Tur­ve­mu­se­ol­le kak­ku­kah­vil­le. Ret­ki to­teu­tet­tiin 13. syys­kuu­ta.

Kä­rä­jä­oi­keus hyl­kä­si odo­te­tus­ti Kih­ni­ön kan­teen Koil­lis-Sa­ta­kun­nan Säh­kön asi­as­sa ja mää­rä­si kor­vaa­maan yli 53 000 eu­roa. Li­säk­si Kih­ni­ön kun­ta jou­tuu mak­sa­maan omat oi­keu­den­käyn­ti­ku­lun­sa.

Kih­ni­ön kes­ki­kou­lun vuon­na 1963 ja 1964 kou­lun­sa aloit­ta­nei­den opis­ke­li­joi­den ja opet­ta­jan ta­paa­mi­nen 55 vuo­den jäl­keen oli iki­muis­toi­nen. Han­ne­le Mut­ti­lai­nen, o.s. Lah­ti­nen, Masi Kes­ki­nen ja Ul­la Vier­re, o.s. Koi­vis­toi­nen, sai­vat koot­tua maa­il­mal­ta 20 kou­lu­ka­ve­ri­aan sekä Kih­ni­ös­sä vie­lä asu­van kiel­te­no­pet­ta­jan­sa Ei­la-Mar­jat­ta Pal­las­teen yh­teen.

Kii­tok­set pää­toi­mit­ta­ja Juk­ka Hui­kol­le rau­ta­tie­vau­nu­ai­hei­ses­ta kir­joi­tuk­ses­ta kes­ki­vii­kon 2. elo­kuu­ta leh­des­sä! Olen sa­maa miel­tä kans­sa­si sii­tä, et­tä jom­pi­kum­pi niis­tä Kih­ni­ös­sä seis­seis­tä ra­vin­to­la­vau­nuis­ta oli­si var­maan kan­nat­ta­nut siir­tää kah­vi­lak­si tai ra­vin­to­lak­si. Täl­lä alu­eel­la on vain yk­si paik­ka, mis­sä se oli­si voi­nut kan­nat­taa. Se oli­si ol­lut Par­ka­non ase­mal­la ja tar­kem­min tank­kaus- ja työ­ju­na­rai­teen pääs­sä sii­nä py­sä­köin­ti­a­lu­een ja Kih­ni­öön me­ne­vän tien vä­lis­sä.

Sade ro­pi­see tel­tan kat­toon. Nuo­rem­mat lei­ri­läi­set hyp­pi­vät ku­mi­saap­paat ja­las­sa ve­si­lä­tä­köis­sä, ai­kui­set suo­jau­tu­vat eri­vä­ris­ten sa­teen­var­jo­jen al­le. Sa­tees­ta huo­li­mat­ta tun­nel­ma on iloi­nen telt­to­ja pys­ty­tet­tä­es­sä pel­lol­le.

Kih­ni­ös­sä Il­ta­rus­kon pi­has­sa vie­tet­tiin ke­sä­juh­laa Kih­ni­ön muis­tiyh­dis­tyk­sen ak­tii­vis­ten nais­ten jär­jes­tä­mä­nä mui­den tu­ki­joi­den ja ah­ke­rien va­paa­eh­tois­ten avul­la. Juh­la oli kai­vat­tu ta­pah­tu­ma yh­tei­söl­li­syy­den li­sää­mi­sek­si, kun yh­teis­kun­nan pal­ve­lut vä­he­ne­vät. Il­ta­rus­kon, Suu­ta­rin Pih­la­jan ja Ko­ti­pih­la­jan asuk­kai­den li­säk­si päi­vä oli mu­ka­va myös hen­ki­lö­kun­nal­le ja meil­le va­paa­eh­toi­sil­le, jot­ka käym­me sään­nöl­li­ses­ti vii­kot­tain tiis­tai­sin ky­läs­sä kaik­kien asuk­kait­ten yh­tei­ses­sä päi­vä­sa­lis­sa, ju­tus­te­le­mas­sa, lau­lat­ta­mas­sa, jump­paut­ta­mas­sa sekä vä­lil­lä jär­jes­tä­mäs­sä bin­goi­lua. Näis­tä ta­paa­mi­sis­ta myös it­se saam­me hy­vän mie­len, kos­ka tun­nem­me ole­vam­me ter­ve­tul­lei­ta ja odo­tet­tu­ja “tyt­tö­jä”.

Ju­han­nuk­se­na vie­tet­tiin Ras­kin­ran­nas­sa pe­rin­tei­siä Kih­ni­ön va­paa­seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­miä ju­han­nus­juh­lia. Juh­lil­la on pit­kä pe­rin­ne, nii­tä on jär­jes­tet­ty yli 50 vuot­ta. Sekä per­jan­tai­na et­tä lau­an­tai­na ke­rään­tyi pai­kan­pääl­le usei­ta sa­to­ja juh­li­joi­ta. Ju­han­nu­saat­to­na saa­tiin penk­ke­jä kan­taa ri­veit­täin pää­tel­tan ul­ko­puo­lel­le, jot­ta kaik­ki ha­luk­kaat pää­si­vät is­tu­maan.

Par­ka­no on lä­het­tä­nyt las­kun Kih­ni­öl­le. Erä­päi­vä 30.8.2023. Ei ihan pik­ku­sum­maa. 2 mil­joo­naa eu­roa. Las­kua ker­ty­nyt kuu­lem­ma las­ten huos­taa­no­tois­ta. Olen an­ta­nut it­sel­le­ni ker­toa, et­tei­vät Kih­ni­ön päät­tä­jät ja vi­ran­hal­ti­jat ole saa­neet min­kään­lai­sia erit­te­lyi­tä las­kus­ta!

Kih­ni­ön kun­ta­lais­ten re­ak­ti­on tu­los on ke­rä­tyt 792 al­le­kir­joi­tus­ta kun­ta­lais­tem­me huo­les­ta ter­veys­pal­ve­lui­dem­me ala­sa­joa vas­taan. Us­kom­me ter­veys­pal­ve­lu­jem­me pa­lau­tu­van ajal­le en­nen kuin pörs­siyh­tiö Pih­la­ja­lin­na nie­lai­si mei­dät ki­taan­sa ja huo­non­si pal­ve­lum­me sel­lai­sel­la ta­sol­le, ihan sa­laa, jos­sa se on nyt on oi­keu­den­käyn­nit me­nos­sa.

Tam­mi­kuus­sa 1944 elet­tiin jat­ko­so­dan ai­kaa, rin­ta­mal­la Itä-Kar­ja­las­sa tais­tel­tiin an­ka­ras­ti. Rau­hai­sam­paan kolk­kaan Suo­mea, Kih­ni­ön Ase­ma­seu­dul­la Num­me­lan ta­loon syn­tyi poi­ka sun­nun­tai­na 9.1.1944. Kas­tees­sa poi­ka sai ni­men Au­lis Il­ma­ri. Au­lis oli si­sa­rus­sar­jan seit­se­mäs, kaik­ki­aan Num­me­laan siu­naan­tui 11 las­ta. Kai­kil­le riit­ti töi­tä pien­vil­je­lys­ti­lal­la.

Aloi­tin fris­bee­gol­fin kol­me vuot­ta sit­ten, kos­ka se tun­tui haus­kal­ta la­jil­ta. La­jis­sa on tar­koi­tus saa­da muo­vi­nen lau­ta­sen muo­toi­nen kiek­ko ko­riin mah­dol­li­sim­man vä­hin hei­toin. Fris­bee­golf so­pii kai­ken ikäi­sil­le ih­mi­sil­le, ja sii­nä saa pal­jon lii­kun­taa.

Nii­tä kor­jail­laan ja sit­ten op­pii kor­jaa­maan. Ai­kai­sem­min seu­rat­tiin vi­de­oi­ta ja ny­ky­ään ajel­laan enem­män.

Aloi­tin piir­tä­mi­sen niin, et­tä va­lit­sin ku­via ne­tis­tä ja piir­sin ne pa­pe­ril­le, mut­ta ajan myö­tä olin ot­ta­nut mal­lia vain kas­vo­jen ja ruu­miin mal­leis­ta ja aloin piir­tä­mään omia ku­vi­a­ni kai­kil­la saa­mil­la­ni tie­doil­la.