Jeesus kehotti meitä murehtimaan vain meneillään olevasta päivästä ja unohtamaan huomisen, mutta välillä tuntuu vaikealta muistaa samankaan päivän asioita. Helposti arjen elämä saa meidät unohtamaan uskossakin perusasiat. Lähestyessämme kirkkovuoden loppua ja uuden kirkkovuoden alkua, lähestymme samalla myös uskon perusteita.
Marraskuisena sunnuntaiaamuna kahvi on tippumassa, pöytää koristavat kakun lisäksi lasten tekemät kortit ja lahjat. Myös toisaalla mies saa yllätyksekseen onnittelut, vaikka ei lapsille varsinaista sukua olekaan.
Pyhäinpäivänä Jeesuksen seuraajien joukkoa kehutaan tosi onnellisiksi (Matt.5). Olen usein pohtinut, että keitä ne autuaat tänään olisivat? Että olisiko se jokin uskovien erityisryhmä, moraalisesti parempi porukka, joiden usko näkyy erityisellä tavalla elämässä vai...?
Rikoksia tunnustetaan, joskin harvoin syntejä tunnustetaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Raamatun teksteissä tunnustaminen on kuitenkin huomattavasti monimerkityksellisempi ja laajempi asia.
Kastetoimituksessa sytytetään kastetulle kastekynttilä, jonka yhteydessä luetaan Jeesuksen sanat: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. (Joh. 8:12).
Anni on taapero, joka on tuonut äitinsä muskariin kirkon mäelle. Äiti on hieman väsynyt, mutta hän on päättänyt lähteä muskariin itsensä ja lapsensa vuoksi. Äiti tietää, että hän saa vertaistukea muskariin kokoontuneilta äideiltä ja isiltä. Muskari on heille yksi viikon kohokohdista.
Elämme aikaa, jossa on paljon uhkakuvia ja epävarmuutta. Uutiset kertovat synkkää kieltään maailman tilasta. Lähi-idän ruutitynnyri on räjähdyspisteessä, Ukrainassa Venäjä jatkaa hirmutekojaan, ilmastonmuutos uhkaa koko maapallomme elinkelpoisuutta, suomalainen hyvinvointivaltio on uhattuna. Listaa voisi jatkaa vielä paljon pidemmälle. Kuinka kukaan fiksu ja ajatteleva ihminen kestää tällaista?
Niina Kivioja
Tänä kesänä ihmisiä on hemmoteltu ennätyksellisillä hellepäivillä ja penkkiurheilun ystäviä senteillä, sekunneilla ja pisteillä. Yksi Uuden testamentin ja Jeesuksen elämän ja häneen uskovien seuraajiensa yhteinen nimittäjä on nike.
Niina Kivioja
Vuodenaikojen kierto osoittaa meille ehkä parhaimmalla tavalla sen, mistä ylösnousemuksessa ja kuoleman voittavassa elämässä on kyse. Nyt syksyn alussa voidaan seurata, kuinka lehdet alkavat tippua, kesän vehreys kadota ja talvi tehdä tuloaan. Mutta samalla tiedämme, että keväällä lehdet kasvavat jälleen ja vehreys palaa.
"Ei täällä asu sankareita, hävinneitä on niin monta. Kerjäläisiä vain uupuneita.."Yht´äkkiä se olikin todellisuutta. Loukkasin itseni töissä ja jouduin pitkälle sairauslomalle. Tulot putosivat ja koko elämä mullistui kertaheitolla. En pärjännytkään omillani, vaikka luonteeni olisi niin vaatinut. Oli pakko turvautua Jumalaan ja rukoukseen.
Ennen vanhaan maalla monilla oli säätikku navetan seinässä. Kuusen latvasta tehty puinen viisari ennusti tulevaa. Säätikun toiminta perustuu luonnolle. Sateen lähestyessä vuoltu oksa kääntyi ylöspäin, ja vastaavasti sen liikkuessa alaspäin tiedettiin poudan olevan tulossa. Säätikku toimii edelleen hämmästyttävän tarkasti, jopa vuorokauden varoitusajalla. Jumala on asettanut luomakuntaansa tiettyjä merkkejä, joita tarkkaamalla voi aavistaa mitä on tulossa.
Kun vertaa elämäänsä muihin ja katselee asioita, mitä itsellä ei ole ja toisilla on, ei ole vaikea olla kateellinen. Lomamuistoja, perhe-elämää, autoja tai asuntoja vertaillessa usein aidan takana löytyy hienompaa ja parempaa.
Kun tänä aikana kuuntelee uutisia tai lukee lehtiä, huomaa, miten paljon pahaa maailmassa tapahtuu. Ei ole ihme, että ihmiset huolestuvat ja pelkäävät tulevaisuutta.
Monet tutkimukset kertovat yhä suuremmasta nuorten ahdistuksesta, jossa varmasti vähäisin syy ei ole ulkonäkökeskeisyys ja siihen liittyvät paineet. Eikä tämä rajaudu vain nuoriin, vaan iästä riippumatta monilla on samantyyppisiä paineita.
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room.7:14-25).
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.