Mitä si­nul­le tu­lee mie­leen ad­ven­tis­ta? En­sin­nä se on var­mas­ti jou­lu­no­do­tuk­sen ai­kaa, eli muis­tut­taa lä­hes­ty­väs­tä jou­lus­ta, suu­res­ta va­lon juh­las­ta pi­mey­den kes­kel­lä. Sii­hen liit­ty­vät nel­jä ad­vent­ti­kynt­ti­lää, jot­ka yk­si­tel­len syt­ty­vät lä­hes­tyt­tä­es­sä jou­lua.

Kuu­lem­me lä­hes päi­vit­täin ase­tet­tu­jen sa­lauk­sien pet­tä­mi­ses­tä, tie­toa on pääs­syt vää­ril­le ta­hoil­le. Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on Ju­ma­lan sää­tä­mäl­lä ta­val­la pi­tä­väs­ti sul­jet­tu maa­il­man vii­sail­ta ja yh­tä var­mas­ti avat­tu nöyr­ty­vil­le Jee­suk­sen ris­tin­työs­sä. Täs­tä pää­tök­ses­tä Jee­sus ylis­ti Ju­ma­laa (Matt. 11:26).

Tuo­mi­o­sun­nun­tain myö­tä kirk­ko­vuo­si päät­tyy ja viik­koa myö­hem­min aloi­tam­me en­sim­mäi­sen ad­vent­ti­sun­nun­tain myö­tä uut­ta. Kirk­ko­vuo­den vii­mei­nen sun­nun­tai, jota kut­su­taan myös Kris­tuk­sen ku­nin­kuu­den sun­nun­taik­si, jää usein var­sin vä­häl­le huo­mi­ol­le. Moni ko­kee, et­tä on ai­van tois­ta läh­teä kirk­koon lau­la­maan yh­des­sä Hoo­si­an­na ja sy­tyt­tä­mään en­sim­mäis­tä ad­vent­ti­kynt­ti­lää.

Tu­le­van sun­nun­tain pääl­le­kir­joi­tuk­se­na kirk­ko­vuo­des­sa on an­teek­si­an­to. An­teek­si­an­non seu­rauk­se­na avau­tuu meil­le kes­ki­näi­nen rak­kaus. Raa­ma­tus­sa an­teek­si­an­to on kes­kei­sim­piä ja se on Kris­tuk­sen ris­ti­kuo­le­man an­si­o­ta.

On­ko py­häin­päi­väs­tä tul­lut kaik­kein mer­ki­tyk­sel­li­sin pyhä meil­le? Jou­lun sa­no­man pääl­le on ka­saan­tu­nut niin pal­jon muu­ta ”kuor­ru­tus­ta”, et­tä se al­kaa jo ka­do­ta. Pää­si­äis­tä al­kaa taas ol­la jo vai­kea ym­mär­tää, vaik­ka sii­nä on joka päi­väl­le sa­no­man­sa ja sii­hen täh­tää kaik­ki kris­til­li­ses­sä us­kos­sa. Hel­lun­tai lie­nee jo ka­dot­ta­nut mer­ki­tyk­sen­sä ny­kyih­mi­sel­le.

Olim­me lä­he­tys­työs­sä Tan­sa­ni­as­sa usei­den vuo­sien ajan. Koim­me mo­nen mon­ta ker­taa, kuin­ka Ju­ma­lan var­je­lus oli läs­nä juu­ri noi­na het­ki­nä. Olem­me ko­ke­neet myös Suo­mes­sa ol­les­sam­me Ju­ma­lan var­je­lus­ta.

Ajan­koh­dan evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat ”Jee­suk­sen lä­het­ti­läis­tä". Jee­sus ju­lis­ti, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lah­ja ja hän lu­pa­si tä­män lah­jan kaik­kein syn­ti­sim­mil­le­kin. Jee­sus lä­het­tää oman­sa maa­il­maan to­dis­ta­maan täs­tä ar­mos­ta ja pal­ve­le­maan ih­mi­siä hä­nen ni­mes­sään.

Tämä on rak­kau­den kak­sois­käs­ky. Lap­set mu­sa­py­hik­ses­sä miet­ti­vät mitä lau­se hei­dän mie­les­tään voi­si tar­koit­taa. Täs­sä koos­tei­ta aja­tuk­sis­ta: Ra­kas­tat it­se­ä­si ja lä­him­mäis­tä­si yh­tä pal­jon kuin Ju­ma­laa… Minä ha­lu­ai­sin et­tä mi­nua koh­del­tai­siin hy­vin… Ra­kas­taa Ju­ma­laa ja lä­hei­siä tosi pal­jon… Mun lä­hei­nen on per­he ja suku… Ys­tä­vät­kin on lä­hei­siä… Ja et­tä koh­del­la mui­ta niin kuin it­seä koh­del­laan… Tä­män täy­tyy tar­koit­taa jo­tain ys­tä­väl­lis­tä… Se on kai­kis­ta lä­him­mäi­nen ja ra­kas­taa sitä… Ol­laan par­hai­ta ys­tä­viä… Lä­him­mäi­set ovat rak­kai­ta… Kou­lus­sa omat luok­ka­lai­set­kin on lä­him­mäi­siä… Per­he on lä­him­mäi­nen… On­ko eläi­met lä­him­mäi­siä…

Mik­ke­lin­päi­vä, en­ke­lien sun­nun­tai on syk­syn suu­ria juh­la­päi­viä. Se on omis­tet­tu ylien­ke­li Mi­ka­e­lil­le. Kris­tus on voit­ta­nut pi­mey­den val­lat pää­si­äi­se­nä, en­ke­lit pal­ve­li­vat hän­tä. Tais­te­lu hy­vän puo­les­ta jat­kuu. En­ke­li edus­taa suo­jaa ja hy­vää. Päi­väs­tä on tul­lut kaik­kien en­ke­lien päi­vä ja en­ke­lit ja lap­set on lii­tet­ty yh­teen.

Tu­ris­ti ky­syi ker­ran lap­pa­lai­sel­ta po­ro­mie­hel­tä, mil­loin rus­ka al­kaa la­pis­sa? Po­ro­mies vas­ta­si tu­ris­til­le: Rus­ka al­kaa La­pis­sa syys­kuun 10. päi­vä kel­lo 12.00.

Syk­syn en­sim­mäi­nen syys­myrs­ky on ko­et­tu ja läm­min kesä on siir­ty­nyt muis­toi­hin. Syk­syl­lä ka­to­a­vai­suu­den tun­not tu­le­vat luon­nos­taan mie­leen. Vih­reä, ke­sän ja elä­män väri, me­net­tää val­ta-ase­man­sa. Lop­pu­syk­sys­tä, mar­ras­kuus­sa, vä­ri­maa­il­ma koos­tuu lä­hin­nä har­maan eri sä­vyis­tä. En­si sun­nun­tain raa­ma­tun­teks­tit vie­vät mei­dät ylös­nou­se­mu­sus­kon ää­rel­le. Sik­si ky­seis­tä py­hä­päi­vää on alet­tu kut­sua syk­syn pää­si­äi­sek­si tai pik­ku pää­si­äi­sek­si.

Tuo­ta lau­lua olen hy­räil­lyt vii­me ai­koi­na, kun yhä use­am­pi kel­tai­nen ja pu­nai­nen leh­ti osuu sil­miin! Luon­to ter­veh­tii mei­tä upeis­sa vä­reis­sä en­nen kuin aset­tuu le­poon! Ju­ma­la on jos­tain syys­tä luo­nut luo­ma­kun­taan ryt­min. Ku­kois­tuk­sen jäl­keen on aset­tu­mi­sen ai­ka, voi­mien ke­rää­mi­sen ai­ka, muu­ton ai­ka. Kun­nes taas uu­si elä­mä ver­soo.

Olet­ko jos­kus ol­lut ti­lan­tees­sa, jos­sa ei ole enää mi­tään muu­ta sel­viy­ty­mis­mah­dol­li­suut­ta kuin ko­kea ih­me. Ti­lan­ne on sen kal­tai­nen, et­tet sinä it­se, sen pa­rem­min kuin ku­kaan toi­nen­kaan ih­mi­nen, voi si­nua pe­las­taa, vaan tar­vit­set ih­meen.

En­si sun­nun­tai on lä­him­mäi­sen sun­nun­tai, ja on pak­ko ker­toa erääs­tä kar­vi­a­lai­ses­ta lä­him­mäi­ses­tä, ja vä­hän par­ka­no­lai­sis­ta­kin.

Mo­nes­ti olen men­nyt kaup­paan huo­ma­tak­se­ni vain, et­tä ovet ovat jo kiin­ni ja sul­ke­mi­sai­ka on tul­lut. Näis­tä ti­lan­teis­ta op­pii ai­na sen, et­tä seu­raa kel­loa ja ajan ku­lu­mis­ta, jos on asi­aa ky­sei­siin liik­kei­siin.