On taas se ai­ka vuo­des­ta, kun jal­ka­pal­lon Eng­lan­nin Va­li­o­lii­ga al­kaa ryt­mit­tää al­le­kir­joit­ta­neen elä­mää. Ny­ky­päi­vä­nä suo­ra­tois­to­pal­ve­lut ja in­ter­ne­tin in­fo­tul­va ta­kaa­vat sen, et­tä it­se pe­lien li­säk­si jouk­ku­ei­siin liit­ty­viä uu­ti­sia, ku­ten siir­tos­pe­ku­laa­ti­oi­ta, pe­laa­ja- ja val­men­ta­ja-ana­lyy­se­jä tai louk­kaan­tu­mis­ti­lan­tei­ta, voi seu­ra­ta ha­lu­tes­saan vaik­ka ym­pä­ri vuo­ro­kau­den. Kun it­se noin kym­men­vuo­ti­aa­na, 1980-lu­vun puo­li­vä­lis­sä, in­nos­tuin eng­lan­ti­lai­ses­ta jal­ka­pal­los­ta, en oli­si voi­nut iki­nä ku­vi­tel­la mikä ti­lan­ne on nyt. Tuol­loin ot­te­lui­ta nä­kyi ta­san yk­si kap­pa­le vii­kos­sa, lau­an­tai­sin kel­lo 17. Jo pelk­kä tu­los­ten seu­raa­mi­nen oli haas­ta­vaa, ne piti lä­hin­nä väi­jyä seu­raa­mal­la oi­ke­an va­ki­o­veik­kaus­ri­vin il­moi­tus­ta lau­an­tai-il­ta­na te­le­vi­si­os­ta. Jos ne mis­sa­si, jou­tui odot­ta­maan seu­raa­van päi­vän sa­no­ma­leh­teen jos­sa kier­rok­sen tu­lok­set oli pii­lo­tet­tu ur­hei­lu­si­vu­jen yh­teen kul­maan.

Pi­ak­koin lie­nee edes­sä ope­raa­tio au­ton vaih­ta­mi­nen, vaik­ka jus­tiin­sa 10 vuot­ta sit­ten ny­kyi­sen kot­to­sen han­kin. Veik­kaan, et­tä iäl­lä ole­vas­sa me­no­pe­lis­sä al­kaa pian ol­la kai­ken­lais­ta kremp­paa.

Vuo­den 2021 kun­ta­vaa­lien jäl­kei­ses­sä paik­ka­ja­os­sa pe­rus­suo­ma­lai­set jäi­vät Par­ka­nos­sa vail­le pu­heen­joh­ta­juut­ta. Tämä sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä puo­lue kii­la­si kuu­del­la val­tuu­te­tul­la kris­til­lis­de­mok­raat­tien ja ko­koo­muk­sen rin­nal­le ho­pe­a­mi­ta­lei­ta ja­et­ta­es­sa. Jari Sam­mat­ti oli puo­les­taan hen­ki­lö­koh­tai­sis­sa ää­nis­sä mi­tat­tu­na vaa­lin kak­ko­nen.

Op­pi­laat ja kou­lu­jen hen­ki­lö­kun­ta voi­vat lo­pet­taa ko­lum­nin lu­ke­mi­sen heti tä­hän en­sim­mäi­seen virk­kee­seen, jos ei­vät ha­lua vie­lä aja­tel­la hää­möt­tä­vää lu­ku­vuo­den al­kua. Mut­ta kos­ka kä­sil­lä on ajan­koh­ta, jona Älä aja pääl­le -kyl­tit il­mes­ty­vät tei­den var­sil­le, ei pie­ni pe­rus­kou­lu­muis­te­lu hai­tan­ne enää yh­tä pal­jon kuin vaik­ka­pa ju­han­nus­vii­kol­la.

Kun olin lap­si, ham­pai­den ter­veyt­tä edis­tet­tiin mie­leen jää­vil­lä ral­la­tuk­sil­la, ku­ten pop­si pop­si pork­ka­naa, ham­pai­ta se vah­vis­taa. Ham­paat ke­ho­tet­tiin har­jaa­maan aa­muin il­loin, jos­kus vie­lä ruo­kai­lun jäl­keen­kin. So­ke­ria tuli vält­tää. Jos ei ko­ko­naan pär­jän­nyt il­man ma­ke­aa, her­kut piti syö­dä jäl­ki­ruu­ak­si, et­tei tule tur­han ti­hei­tä hap­po­hyök­käyk­siä.

Uu­si avoi­muu­den ai­ka on koit­ta­nut Puo­lus­tus­voi­mis­sa. Kun en­nen va­rus­mie­hiä kou­lu­tet­tiin tais­te­le­maan maa­han tun­keu­tu­vaa kel­tais­ta val­ti­o­ta vas­taan, niin tä­män kuun saa­pu­mi­se­räl­le pu­hu­taan suo­raan Ve­nä­jäs­tä.

Ko­ti­seu­dul­la­ni vie­te­tään tänä vii­kon­lop­pu­na Jou­to­päi­viä, jos­kin pe­rin­tei­seen näh­den viik­koa etu­a­jas­sa. Vas­taa­via pe­rin­teik­käi­tä, edel­leen voi­mis­saan ole­via ky­lä­juh­lia pii­saa. Niis­tä mo­nis­sa on haus­ka tai kek­se­li­äs nimi.

Aloi­tin täl­lä vii­kol­la työt Ylä-Sa­ta­kun­nan toi­mi­tuk­ses­sa, jo­ten aje­len kul­tai­sel­la Ya­ris Ver­sol­la­ni päi­vit­täin Ikaa­li­sis­ta Par­ka­noon ja ta­kai­sin. Kol­mos­tie­tä tors­tai­aa­mu­na koh­ti poh­jois­ta kö­rö­tel­les­sä­ni ve­din työ­kel­lo­ni jou­sen poh­ti­mal­la, mikä kaik­ki on Par­ka­nos­sa pa­rem­min.

Suo­ma­lai­set sau­no­vat koko elä­män­sä ajan. Sau­no­mi­nen ren­tout­taa, vä­hen­tää stres­siä ja li­sää hy­vää oloa. Ai­na­kin sil­loin, kun toi­min­toon kes­kit­tyy kai­kes­sa rau­has­sa. Lau­teil­le ei tuo­da ar­jen huo­lia ei­kä mot­ko­te­ta tur­his­ta.

Pos­tin hi­taus pa­ket­tien ja kir­je­pos­tin suh­teen on ol­lut pu­hee­nai­hee­na jo hy­vän ai­kaa, mut­ta ai­van vii­me vuo­si­na kes­kus­te­lu on saa­nut li­sää kier­rok­sia. Tyy­ty­mä­tön­tä pa­lau­tet­ta kuu­luu usein. Mil­loin äi­tien­päi­vä­kor­tit saa­pu­vat ke­sä­kuus­sa ja jou­lu­kor­tit tam­mi­kuus­sa, mil­loin pa­ke­tit reis­saa­vat viik­ko­kau­sia ja pää­ty­vät lo­pul­ta ai­van vää­rään paik­kaan, jos­ta nii­tä on hi­das ja han­ka­la ko­tiut­taa.

Olin ai­ka kyl­läs­ty­nyt te­le­vi­si­on mo­niin ki­sa­oh­jel­miin, kun­nes kat­soin en­sim­mäi­sen jak­son The Voi­ce of Fin­land: Se­ni­or -kil­pai­lua. Täs­sä lau­lu­kil­pai­lus­sa osal­lis­tu­jan tu­lee ol­la vä­hin­tään 60-vuo­ti­as, yläi­kä­ra­jaa ei ole. Lau­la­jis­ta van­hin on­kin jo 84-vuo­ti­as.

On­ko val­ti­o­päi­vil­lä jat­kos­sa edus­ta­ja Ylä-Sa­ta­kun­nas­ta vai jat­kuu­ko kor­pi­va­el­lus? Eh­do­ka­sa­set­te­lu käy taus­tal­la nyt jo kuu­ma­na.

Lau­lu isän­maan­rak­kau­des­ta, joka jää il­man vas­ta­rak­kaut­ta. Suun­nil­leen tuon ni­mi­nen on pie­ta­ri­lai­sen Nul-roc­kyh­ty­een (nol­la) vuon­na 1991 jul­kai­se­ma al­bu­mi. Ve­nä­jäk­si se kuu­los­taa pal­jon su­ju­vam­mal­ta. Aja­tus ku­vaa mi­nus­ta hy­vin ve­nä­läis­ten suh­tau­tu­mis­ta ko­ti­maa­han­sa ja päin­vas­toin. Le­vyn lau­lut ei­vät ole vain me­lan­ko­li­sia, jou­kos­sa on myös rai­voi­sia ja epä­toi­voi­sia.

On taas se ai­ka vuo­des­ta, kun pe­la­taan jää­kie­kon maa­il­man­mes­ta­ruu­des­ta. Har­ha­op­pi­sek­si lei­mau­tu­mi­sen­kin uhal­la jou­dun to­te­a­maan, et­tä oma kiin­nos­tuk­se­ni ki­so­jen ur­hei­lul­lis­ta puol­ta koh­taan ei ole jä­rin suu­ri, vaik­ka jää­kiek­ko la­ji­na hie­no on­kin. Tär­keim­pä­nä syy­nä on tie­tys­ti, et­tä oi­ke­as­ti ki­sois­sa ei rat­kais­ta maa­il­man pa­ras­ta jää­kiek­ko­maa­ta. Se teh­dään vas­ta olym­pi­a­lai­sis­sa.

Muut­ta­mi­nen on yleen­sä var­sin ra­sit­ta­vaa. Ihan sii­tä yk­sin­ker­tai­ses­ta syys­tä, et­tä ih­mi­nen on ke­rän­nyt lii­kaa ta­va­raa.