Ylel­lä oli juu­ri Kir­jan vii­kot ja Las­ten ja nuor­ten sää­ti­öl­lä Read Hour eli koko Suo­men yh­tei­nen lu­ku­tun­ti. Mie­les­tä­ni al­ku­syk­syn kiin­nos­ta­vin kir­joi­hin liit­ty­vä ta­pah­tu­ma on sil­ti vas­ta tu­los­sa. Se on syys­kuun lo­pus­sa al­ka­va Ban­ned Books Week -kam­pan­ja (Kiel­let­ty­jen kir­jo­jen viik­ko), jon­ka taus­tal­la on Yh­dys­val­lois­sa toi­mi­va kir­jas­to­ja ja kir­jas­to­kou­lu­tus­ta edis­tä­vä, voit­toa ta­voit­te­le­ma­ton yh­dis­tys Ame­ri­can Lib­ra­ry As­so­ci­a­ti­on.

Kos­te­aan sää­hän ku­mi­saap­pain va­rus­tau­tu­nut leh­den toi­mi­tuk­sen avus­ta­ja haas­tet­tiin mu­kaan kil­pai­luun. La­jia oli tul­lut ko­keil­tua ai­em­min yh­den ker­ran reip­paas­ti yli 20 vuot­ta – oli siis jo kor­kea ai­ka pe­reh­tyä mi­ni­gol­fin sa­loi­hin, jo­ten ei muu­ta kuin mai­lan va­lin­taan ja ra­dal­le.

Jo­na­kin ap­ril­li­päi­vä­nä vuo­sia sit­ten Aa­mu­leh­ti "uu­ti­soi", et­tä Nä­si­jär­veen is­tu­te­taan sai­maan­norp­pia. Haus­kan kuu­loi­nen suun­ni­tel­ma oli tie­tys­ti vit­si, mut­ta oli­si­vat­han nor­pat ki­vo­ja tääl­lä­kin päin Suo­mea. Sitä en tie­dä, oli­si­ko juu­ri Nä­si­jär­vi ol­lut niil­le pa­ras mah­dol­li­nen koti. Aja­tus­ta ko­toi­sen hyl­je­la­jim­me re­vii­rin laa­jen­ta­mi­ses­ta mui­hin ve­sis­töi­hin voi kui­ten­kin poh­tia vä­hän li­sää.

Siis tot­ta kai käy­tän mas­kia jul­ki­sis­sa si­sä­ti­lois­sa en­kä kät­te­le. En ole ko­ro­nan­kiel­tä­jä, vaan kun­non kan­sa­lai­nen. Kah­des­ti ro­ko­tet­tu.

Äs­ket­täin tut­ta­va­ni, joka on ko­ke­nut en­si­hoi­don am­mat­ti­lai­nen, poh­ti so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa hoi­ta­ja­pu­laa, ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lais­ten jak­sa­mis­ta, ko­ro­na-ajan puur­ta­jien muis­ta­mis­ta sekä alan palk­kauk­sen on­gel­mal­li­suuk­sia.

Ahaa, niin se oli Mi­hail Gor­bat­šov. Pie­ne­nä lap­se­na näin vap­pu­naa­ma­rin, joka po­rau­tui jon­ne­kin ai­vo­je­ni poi­mui­hin. Vuo­sia myö­hem­min ta­ju­sin joko sa­no­ma­leh­ti­va­lo­ku­van tai kou­lu­kir­jan pe­rus­teel­la naa­ma­rin esit­tä­neen Neu­vos­to­lii­ton vii­meis­tä val­ti­on­pää­mies­tä. Tun­nis­tus on­nis­tui ot­san syn­ty­mä­mer­kin avul­la.

Pit­kän har­kin­nan jäl­keen pää­tin aloit­taa tä­män teks­tin pa­ra­dok­saa­li­sel­la esi­mer­kil­lä, jota kut­su­taan ni­mel­lä Bu­ri­da­nin aa­si. Esi­mer­kis­sä aa­si kuo­lee näl­kään kamp­pail­les­saan kah­den eri vaih­to­eh­don vä­lil­lä. Aa­si ei ni­mit­täin osaa päät­tää, kum­man hei­nä­ka­sois­ta söi­si. Pa­ra­dok­sis­sa lei­ki­tel­lään aja­tuk­sel­la, et­tä lo­pul­ta pää­tök­sen te­ke­mät­tö­myys saat­taa joh­taa huo­noim­paan pää­tök­seen.

Maas­sam­me le­vi­ä­vää ko­ro­na­tau­tia tark­kail­laan tes­teil­lä, ja Par­ka­nos­sa nii­hin saat­taa pääs­tä jo sa­man päi­vän ai­ka­na, myös lau­an­tai­na ja sun­nun­tai­na. Tu­los on yleen­sä käy­tös­sä heti seu­raa­va­na päi­vä­nä.

Ai­na­kin kah­dek­san han­ket­ta ja jopa 84 tuu­li­voi­ma­laa. Näi­hin lu­kui­hin pääs­tään, kun yn­nä­tään ne Par­ka­nos­sa, Kar­vi­as­sa, Kih­ni­ös­sä tai vä­lit­tö­mäs­ti pi­tä­jän­ra­jo­jen ku­pees­sa ole­vat tuu­li­voi­ma­hank­keet, jot­ka ovat osoit­ta­neet elon­merk­ke­jä ku­lu­van vuo­den ai­ka­na. Hank­keet ovat ko­vin eri­tah­ti­sia.

Mi­nul­la on joi­den­kin lä­him­mäis­te­ni sil­mis­sä mai­ne puu­tar­hu­ri­na, jol­la on vi­her­peu­ka­lo kes­kel­lä käm­men­tä. Joku väit­tää jopa, et­tei peuk­ku ei ole edes käm­me­nes­sä­ni vaan jos­sain ihan muu­al­la ja et­tä ta­pan kaik­ki huo­ne­kas­vi­ni ja ison osan puu­tar­ha­kas­veis­ta­kin.

Jot­kut pär­jää­vät ly­hyil­lä yö­u­nil­la. Vuo­sia sit­ten ta­pa­sin ju­nas­sa ka­ve­rin, joka ker­toi nuk­ku­van­sa mak­si­mis­saan nel­jä tun­tia yös­sä. Hä­nel­lä oli ikää rei­lut 50 vuot­ta, ja näin vä­häl­lä nuk­ku­mi­sel­la hän oli sel­vin­nyt jo nuo­ruus­vuo­sis­taan.

Täy­tyy myön­tää, et­tä opas­ta­mi­nen Par­ka­non rau­ta­tie­a­se­mal­le Jär­vi­suo­men­tien kaut­ta on vai­kea teh­tä­vä, var­sin­kin jos Uu­de­na­se­man­tien Par­ka­non puo­lei­ses­sa pääs­sä on tois­paik­ka­kun­ta­lai­nen, jol­la on kii­re ju­nal­le. Asi­aa voi­si aut­taa tie­to sii­tä, et­tä kier­to­tiel­lä on mit­taa 12,6 ki­lo­met­riä. Ni­mit­täin vaik­ka seu­rai­si opas­tei­ta ai­van oi­kein, niin us­ko saat­taa lop­pua en­nen Jär­vi­suo­men­tien liit­ty­mää.

Vaik­ka kih­ni­ö­läi­nen Ka­le­vi Kei­hä­nen on mas­sa­tu­ris­min isä, eh­din elää liki kak­si vuo­si­kym­men­tä en­nen kuin as­tuin ja­lal­la­ni­kaan len­to­ko­nee­seen. En ole avi­a­foo­bik­ko, vaan lap­suu­des­sa mat­kai­lu ra­joit­tui nyt pin­nal­la ole­vaan ko­ti­maan kier­tä­mi­seen.

2000-lu­vun alun poi­ka­mies­vuo­si­na olin viet­tä­nyt ka­ve­ri­po­ruk­ka­ni kans­sa pari päi­vää rei­pas­ta ju­han­nus­ta. Ei-niin-reip­paa­seen ju­han­nus­päi­vän aa­muun piti kek­siä te­ke­mis­tä. Sil­loi­ses­ta VHS-va­ras­tos­ta löy­tyi suo­ra­nai­nen hel­mi: Kari Fran­kin ja Han­nu Ka­ha­kor­ven vuon­na 1985 oh­jaa­ma ja Yleis­ra­di­on Te­le­vi­si­o­te­at­te­rin esit­tä­mä Ju­ha­ni on kuu­mees­sa. Rie­mua riit­ti, myös tu­le­vi­na vuo­si­na.

Val­tuus­tou­ran­sa päät­tä­nyt kun­nal­lis­neu­vos Ari Lam­min­mä­ki ke­hot­ti kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa jat­ka­via pyr­ki­mään kai­kin voi­min maa­kun­nal­li­siin luot­ta­mus­teh­tä­viin, en­nen kaik­kea maa­kun­ta­hal­li­tuk­seen. Sitä val­ti­o­val­ta kuun­te­lee, kun Pir­kan­maan ra­hoi­tus­tar­pei­ta pan­naan tär­keys­jär­jes­tyk­seen. No kuun­te­lee ai­na­kin enem­män kuin yk­sit­täi­siä kun­tia.