Lo­ka­kuus­sa tu­lee täy­teen 14 vuot­ta sii­tä, kun kä­vin en­si ker­taa brit­ti­läi­ses­sä pos­ti­toi­mis­tos­sa Braint­reen (kyl­lä, Ai­vo­puu) kau­pun­gis­sa, jos­sa olin nuo­ri­so­työn­vaih­dos­sa. Pian sel­vi­si, mik­si toi­mis­to veti po­ruk­kaa. Pai­kal­li­nen pos­ti­lai­tos tar­jo­si niin lot­to­ku­pon­ke­ja ja voit­to­jen lu­nas­tus­ta, asun­to­lai­no­ja, ra­han­vaih­toa kuin mat­ka­va­kuu­tuk­sia. Pos­tiin pys­tyi pe­rus­ta­maan myös eri­kois­ti­lin, jol­le sai oh­jat­tua vaik­ka­pa eläk­keet.

Ovat­ko vi­de­ot teks­ti­tet­ty­jä tai on­ko ää­ni­lä­he­tyk­sen in­fo jul­kais­ta­va myös teks­ti­nä? On­ko so­mes­sa jul­kais­tu in­fo vi­ra­no­mais­vies­tin­tää, ja on­ko se sil­loin saa­ta­vil­la myös jos­tain muu­al­ta ver­kos­ta? Ovat­ko verk­ko­si­vu­jen se­lat­ta­vuus ja toi­min­not var­mas­ti su­ju­via – oli­pa käyt­tä­jä kuka hy­vän­sä?

Aa­mul­la he­rät­ty­ä­ni puen pääl­le­ni, lai­tan kah­vin tip­pu­maan ja me­nen ves­saan. Sit­ten otan ku­pin kah­via ja is­tun tie­to­ko­neel­le. En­sin kat­son Fa­ce­boo­kin ja vas­ta sen jäl­keen luen uu­ti­sia.

Tau­ti­vaa­ran vuok­si olen osal­lis­tu­nut tänä vuon­na muu­ta­maan Te­ams-etä­pa­la­ve­riin in­ter­ne­tin kaut­ta. Eh­kä ne va­kiin­tu­neil­ta ryh­mil­tä jo su­ju­vat, mut­ta it­se olen to­dis­ta­nut vain sel­lai­sia, jois­sa en­sim­mäi­nen vart­ti on men­nyt tek­nii­kan sää­töön ja osa­not­ta­jien hu­hui­luun. Ei­kä luon­te­vaa kes­kus­te­lua tah­do syn­tyä sit­ten­kään, kun lait­teet toi­mi­vat.

Hel­sin­gin Sa­no­mien (HS. 9.9.) syn­ty­mä­päi­vä­haas­tat­te­lus­sa Suo­men kan­sal­lis­ba­le­tin tai­teel­li­nen joh­ta­ja, ruot­sa­lai­nen Ma­de­lei­ne On­ne ker­too sii­tä, mi­ten ko­ro­na lo­pet­ti esit­tä­vän tai­tei­li­jan ja ylei­sön koh­taa­mi­sen. Kun elo­kuu mah­dol­lis­ti tai­te­li­jan ja ylei­sön yh­teen uu­del­leen, Ma­de­lei­ne On­ne lii­kut­tui kyy­ne­liin. ”Vaik­ka esi­tyk­siä on strii­mat­tu ja tal­ti­oi­tu, ei mi­kään päi­hi­tä live-esi­tys­tä”, to­te­aa Ma­de­lei­ne On­ne haas­tat­te­lus­sa.

Ku­va­tai­teen leh­to­rin va­lin­ta­ku­vio ker­too ai­na­kin yh­den asi­an var­mas­ti: Par­ka­non kou­luis­sa on ol­tu erit­täin tyy­ty­väi­siä vi­ran­si­jai­se­na toi­mi­neen ke­ra­miik­ka-ar­te­saa­ni Emi­lia Ma­len työ­hön. Niin tyy­ty­väi­siä, et­tä opet­ta­jien kou­lu­tus­vaa­ti­muk­set mää­rit­te­le­vää ase­tus­ta on ve­ny­tet­ty ää­rim­mil­leen ha­et­ta­es­sa pe­rus­tei­ta muo­dol­li­ses­ti pä­te­väm­pien ha­ki­joi­den ohit­ta­mi­seen.

Jos­sain vai­hees­sa lap­suut­ta ai­kui­set al­ka­vat ky­sel­lä, mikä si­nus­ta tu­lee iso­na. Lap­set vas­taa­vat sit­ten sen pe­rus­teel­la, mitä am­mat­te­ja sat­tu­vat tie­tä­mään. Ny­ky­ään var­maan tie­tä­vät enem­män kuin omas­sa lap­suu­des­sa­ni, kun ne­tis­tä saa ra­jat­to­mas­ti tie­toa.

Tie­dät­te­hän las­ten sa­dut, kaik­ki ne opet­ta­vai­set ja al­le­vii­vaa­vat ta­ri­nat? Van­hem­pi kan­sa­no­sa kou­lu­tet­tiin hy­vä­käy­tök­si­sik­si, muut huo­mi­oo­not­ta­vik­si ja va­roi­tel­tiin kai­ken­moi­ses­ta vää­räs­tä käy­tök­ses­tä? Han­hie­mon Aar­re­li­pas on jää­nyt vah­vim­min omaan mie­lee­ni, ken­ties var­sin gro­tes­kin ku­vi­tuk­sen­sa vuok­si, joka te­hos­ti ru­no­mi­tal­la kir­joi­tet­tu­ja ta­ri­noi­ta Tyy­ris Tyl­le­rös­tä, Jörö-Ju­kas­ta ja Akas­ta sa­dan lap­sen kans­sa.

Tä­hän ai­kaan vuo­des­ta al­kaa ol­la mie­les­sä jou­lu­kuun al­ku. Ky­sees­sä ei ole lah­jo­jen os­ta­mi­nen tai juh­la­ruo­kien val­mis­te­lu, vaan tuo­hon ai­kaan il­mes­ty­vä par­ka­no­lais­ten ja kih­ni­ö­läis­ten ko­ti­seu­tu­leh­ti. En­sim­mäi­set vuo­si­kym­me­net jul­kai­su il­mes­tyi ni­mel­lä Par­ka­non Jou­lu. Vuo­des­ta 2009 naa­pu­ri­pi­tä­jien ko­ti­seu­tu­yh­dis­tyk­set ovat teh­neet leh­teä yh­teis­voi­min.

Ai­ko­ja on Kar­vi­as­sa­kin elet­ty en­nen näi­tä ny­kyi­siä uh­kaa­van näi­vet­ty­mi­sen kau­sia. Sem­moi­nen kuin Alk­ki­an kylä, nyt­tem­min syr­jä­kul­mak­si luon­neh­dit­tu, oli ai­ka­naan erään­lai­nen ”kult­tuu­ri­pe­sä­ke”, täyn­nä elä­mää ja ta­pah­tu­maa. Sii­nä kävi näin…

Ke­sä­kuun 12. päi­vä Es­kot viet­tä­vät ni­mi­päi­vään­sä. Muu­ten en muis­tai­si, mut­ta se liit­tyy erää­seen jut­tu­keik­kaan läh­te­mät­tö­mäs­ti. Vuon­na 2008 UPM ni­mit­täin tie­dot­ti juu­ri Es­kon päi­vä­nä, et­tä se kaa­vai­lee lo­pet­ta­van­sa Lei­von­mä­en sa­han. Pas­ka­hou­sun pe­laa­mi­sen ohel­la kah­vi­tun­nil­la juo­tiin ni­mi­päi­vä­kah­vit, oli­han sa­han pää­luot­ta­mus­mies Es­ko. Tus­kin olen siis ai­nut, ke­nel­le päi­vä on jää­nyt mie­leen.

Olen puus­kit­tain hy­vin in­no­kas si­sus­ta­ja. Jak­san vel­la­ta huo­ne­ka­lu­jen jär­jes­tyk­sen kans­sa toi­si­naan tun­ti­tol­kul­la, vaik­ka lop­pu­tu­los on yleen­sä se, et­tä lai­tan ta­va­rat ta­kai­sin niin kuin ne oli­vat­kin. Päi­vän raa­dan­nan jäl­keen en saa­kaan uut­ta il­met­tä ko­tiin, vaan sen si­jaan saan it­se­ni pa­hal­le tuu­lel­le. Niin pa­hal­le, et­tä uh­kai­len huo­ne­ka­lu­ja ro­vi­ol­la.

Kesä on jäl­leen hu­jah­ta­nut ohit­se ai­van sil­mis­sä. Ih­mi­set ovat pa­lan­neet töi­hin ja ta­kai­sin kou­lun pen­kil­le. Syk­syn aloi­tus on sen­tään ol­lut peh­meä, kun läm­pi­miä säi­tä on yhä riit­tä­nyt ja vie­lä on voi­nut naut­tia Suo­men su­ves­ta.

Va­jaat kak­si viik­koa sit­ten tuli ku­lu­neek­si 75 vuot­ta tä­hän men­nes­sä ai­nois­ta ker­rois­ta, kun ydi­na­sei­ta on käy­tet­ty. Elo­kuun alus­sa 1945 kak­si Ja­pa­niin pu­do­tet­tua ato­mi­pom­mia oli­vat päät­tä­mäs­sä tois­ta maa­il­man­so­taa. Sen jäl­keen ym­mär­ryk­sem­me so­das­ta on muut­tu­nut pe­rus­teel­li­ses­ti. Preus­si­lai­nen so­ta­te­o­ree­tik­ko Carl von Clau­se­witz kir­joit­ti jo 1800-lu­vul­la, et­tä so­dan pe­rus­luon­ne (eng­lan­ti­lai­ses­sa kään­nök­ses­sä na­tu­re of war) on py­sy­vä, mut­ta ta­vat, joil­la se il­men­tyy (cha­rac­ter of war), ovat muut­tu­via.

On to­det­tu, et­tä mo­net yri­tyk­set ovat va­lin­neet mie­luum­min suo­rat ko­ro­na­tu­et kuin lai­nat. Syy tä­hän on yk­sin­ker­tai­nen ja enem­män kuin ym­mär­ret­tä­vä. Lai­na on mak­set­ta­va ta­kai­sin.