Vii­me viik­ko­jen ai­ka­na maa­il­man huo­mio on oi­ke­as­taan pit­käs­tä ai­kaa koh­dis­tu­nut Af­ga­nis­ta­niin. Jo etu­kä­teen tie­det­tiin, et­tä Yh­dys­val­tain ve­täy­ty­mi­seen maas­ta liit­tyi­si sym­bo­liik­kaa, oli­han sen mää­rä ta­pah­tua 20 vuot­ta syys­kuun 11. päi­vän ter­ro­ri-is­ku­jen jäl­keen. Lop­pu­ke­sän ta­pah­tu­mat Af­ga­nis­ta­nis­sa ko­ros­ti­vat sym­bo­li­suut­ta en­ti­ses­tään. Ta­le­ban syr­jäyt­ti län­nen tu­ke­man hal­lin­non, ja suur­val­ta Yh­dys­val­lat jou­tui ve­täy­ty­mään ta­val­la, jota Was­hing­to­nis­sa tus­kin mie­lel­lään muis­tel­laan.

Ko­ro­na­pan­de­mia on osoit­ta­nut mo­nel­la ta­paa ih­mis­ten vä­li­sen eri­ar­voi­suu­den. Nyt Suo­mes­sa al­kaa nä­kyä va­loa tun­ne­lin pääs­sä, kun kan­sa­lai­sis­ta toi­sen ro­ko­te­an­nok­sen on saa­nut yli 50 pro­sent­tia ih­mi­sis­tä.

Etä­työn te­ke­mi­nen ja etä­ko­kouk­set ovat ol­leet pu­heis­sa pal­jon. Vä­lil­lä tun­tuu, et­tä näis­sä kes­kus­te­luis­sa ih­mi­sen oma vas­tuu elä­mäs­tä ja toi­min­nas­taan jää syr­jään. Oman teh­tä­vän­sä ja vas­tuun­sa erot­ta­mi­nen mis­sä ta­han­sa säh­köi­ses­sä ym­pä­ris­tös­sä on vie­lä lä­hi­kon­tak­ti­a­kin tär­ke­äm­pää. Asi­at voi­vat jää­dä elä­mään pit­käk­si­kin ai­kaa säh­köi­siin ym­pä­ris­töi­hin. Vää­rin­kä­si­tyk­set myös jää­vät hel­pom­min kor­jaa­mat­ta kuin kas­vo­tus­ten ta­pah­tu­vas­sa kon­tak­tis­sa.

Tä­män ju­tun juo­net­to­muus on kä­sin­kos­ke­tel­ta­va. Yk­si asia joh­taa toi­seen ja lop­puun as­ti on tar­koi­tus pääs­tä. On­nek­si ke­sän hel­teen piik­kiin oli help­po lait­taa eri­näi­siä toi­lauk­sia, jot­ka to­si­a­si­as­sa joh­tui­vat sii­tä, et­tä teki en­sik­si ja ajat­te­li sit­ten.

Vuo­sit­tain luen ja ar­vi­oin opis­ke­li­joi­den laa­ti­mia teks­te­jä tu­han­sia si­vu­ja. Si­säl­lön li­säk­si huo­mi­o­ni kiin­nit­tyy myös käy­tet­tyyn kie­leen. Pää­sään­töi­ses­ti opis­ke­li­jat kyl­lä kir­joit­ta­vat hie­nos­ti, mut­ta muu­ta­mien uu­sien il­mai­su­jen edes­sä jou­dun vä­hän ka­kis­te­le­maan.

Il­ta­päi­vä­leh­tien ke­sä­toi­mit­ta­jat käy­vät kuu­ma­na, vaik­ka hel­teet väis­tyi­vät Suo­men yl­tä ja pa­rai­kaa kä­ry­ää vain Vä­li­me­ren poh­juk­ka. Ko­ro­nan osal­ta ole­tin ai­ka­naan, et­tä ot­sik­ko­sir­kus hii­pui­si vii­meis­tään vuo­den ku­lut­tua, mut­ta ei – se vain kiih­tyy.

Ul­ko-ove­ni edus­tan kuk­ka­pen­kis­sä – var­si­nais­ta pi­haa­han ei 1960-lu­ku­lai­nen ri­vi­ta­lon­lät­tä­nä tun­ne – kas­vaa val­ta­van ko­koi­nen vi­her­kas­vi. Se on tuu­hea ja ulot­tuu yli kah­den met­rin kor­keu­teen; li­säk­si sil­lä on oma vä­ke­vä, roh­dos­mai­nen tuok­sun­sa ai­na­kin ke­vät­puo­lel­la ke­sää.

Tän­ne ol­laan puu­haa­mas­sa tolp­pia joi­den nok­kaan lai­te­taan ro­pel­lit ge­ne­raat­to­rei­neen pe­las­ta­maan tu­le­vas­ta ener­gi­a­pu­las­ta. Nii­den tuot­to on riip­pu­vai­nen au­rin­gon tän­ne ai­heut­ta­mis­ta il­ma­vir­tauk­sis­ta, joi­ta myös tuu­lik­si kut­su­taan. Ne si­joi­te­taan tuu­li­sil­le pai­koil­le kau­kai­siin met­siin.

Tie­do­tus­vä­li­neis­tä saa­daan tois­tu­vas­ti kuul­la ja lu­kea ajan­koh­tai­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta eri krii­si­pe­säk­keis­tä. Vii­me vuo­si­na nii­hin ovat lu­keu­tu­neet esi­mer­kik­si Syy­ria, Af­ga­nis­tan ja Per­si­an­lah­den ym­pä­ris­tö. Sa­mal­la eräs vä­hi­tel­len syn­ty­nyt il­miö on jää­nyt vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le.

Ke­sän ai­ka­na olem­me saa­neet naut­tia tai kär­siä (hen­ki­lös­tä riip­pu­en) hel­le­aal­los­ta Suo­mes­sa. Sa­maan ai­kaan uu­ti­sot­si­kois­sa on ol­lut huo­les­tut­ta­via uu­ti­sia Ka­na­dan hel­le­aal­los­ta, jos­sa Suo­mea vas­taa­vis­sa olois­sa on kär­sit­ty en­nä­tys­kuu­muu­des­ta. Il­mas­ton­muu­tos on muis­tut­ta­nut ole­mas­sa­o­los­taan ko­ro­nak­rii­sin kes­kel­lä.

Kun­tien toi­min­nan avoi­muus ja avaa­mi­nen on ol­lut esil­lä vaa­li­kes­kus­te­luis­sa, me­di­as­sa ja kun­ta­lais­ten toi­veis­sa. Me eläm­me avoi­mes­sa yh­teis­kun­nas­sa, jos­sa tie­don­saan­nin pi­tää ol­la su­ju­vaa ja hal­lin­non avoin­ta. Ai­na­kin te­o­ri­as­sa. Uu­den val­tuus­to­kau­den al­ka­es­sa odo­tuk­set koh­dis­tu­vat uu­siin toi­mi­joi­hin ja uu­teen kult­tuu­riin.

Jos kuu­lut jo hie­man vart­tu­neem­paan vä­es­tö­no­saan, muis­tat var­mas­ti sen tun­teen, kun otit en­sim­mäi­set va­lo­ku­va­si. Ka­me­ra oli ar­vo­kas esi­ne, oli­pa se sit­ten hal­vem­paa tai kal­liim­paa mal­lia. Fil­mi­ä­kään ei so­pi­nut tuh­la­ta tu­hot­to­mas­ti.

Jo­kai­sel­la ko­lum­nil­la­ni on ta­ka­na sitä edel­tä­vä jon­kin­lai­nen oi­val­luk­sen het­ki, vä­lil­lä voi­mak­kaam­pi, vä­lil­lä hei­kom­pi. Täl­lä ker­taa vä­läh­ti Par­ka­non vie­hät­tä­väl­lä ke­sä­to­ril­la, kun siel­lä pii­pah­din rei­lu viik­ko sit­ten.

Avoi­mien ra­jo­jen aa­mun­koi sa­ras­taa, vaik­ka tääl­lä Här­mäs­sä on ol­lut läpi pan­de­mi­an eri­koi­nen kä­si­tys sul­je­tus­ta Eu­roo­pas­ta. Lie­väs­ti il­mais­tu­na epä­sel­väl­lä tie­do­tuk­sel­la hal­li­tuk­sem­me on­nis­tui pa­rem­min kuin yh­den­ty­neen Eu­roo­pan muut val­ti­ot, jot­ka jou­tui­vat lyö­mään pääl­le tiu­kan val­von­nan sank­ti­oi­neen. Meil­lä asi­an hoi­ti mie­li­ku­va ja Itä­me­ri. To­si­a­sia on, et­tä suo­ma­lai­nen on ai­na pääs­syt maas­ta pois, ja saa­nut ai­na pa­la­ta maa­han. Ja ai­no­a­na Eu­roo­pan maa­na pit­käl­ti va­paa­eh­toi­sin tes­tein.

Olen­ko kos­kaan en­nen an­ta­nut yli­pu­hua it­se­ni noin? Minä kun olen ku­vi­tel­lut hal­lit­se­va­ni sut­jak­kaas­ti van­hal­ta muis­til­ta kaik­ki ne tai­dot, joi­ta ta­val­li­nen ar­kie­lä­mä meil­tä edel­lyt­tää. Jaa-a. Niin­hän sitä luu­li­si…