Volks­wa­gen Trans­por­ter on toki syn­ty­mäs­tään eli vuo­des­ta 1950 al­ka­en ol­lut laa­duk­kaan pa­ket­ti­au­ton mai­nees­sa, mut­ta sil­ti on ol­lut pak­ko seu­ra­ta suu ap­po­sen am­mol­laan, mi­ten ky­seis­ten au­to­jen hin­nat ai­van tun­nis­ta­mat­to­mi­na raa­toi­na­kin nou­se­vat ny­kyi­sin pil­viin.

Jul­ki­suu­den hen­ki­löt ovat Suo­mes­sa to­tu­tus­ti ha­keu­tu­neet po­li­tiik­kaan, enem­män tai vä­hem­män. Esi­merk­ke­jä löy­tyy niin ur­hei­lu­pii­reis­tä kuin tai­tei­li­ja­puo­lel­ta. Nyt po­li­tiik­kaan on loik­kaa­mas­sa en­ti­nen pi­tuus­hyp­pää­jä Tom­mi Evi­lä, joka Tam­pe­re­lai­nen-leh­den (20.2.) mu­kaan aset­tuu kun­ta­vaa­lieh­dok­kaak­si ko­koo­muk­sen ri­veis­sä. ”Kat­se on siir­ty­nyt omas­ta na­vas­ta suu­rem­pien asi­oi­den seu­raa­mi­seen”, to­te­aa Evi­lä leh­den haas­tat­te­lus­sa.

Ta­vak­se­ni tul­lut sil­mäil­lä Sisä-Suo­men mark­ki­noi­ta, eten­kin asun­to­jen ja loma-asun­to­jen tii­moil­ta. Tämä juon­taa juu­ren­sa kah­dek­san vuo­den työ­u­raan Ho­li­day Clu­bin pal­ve­luk­ses­sa. Huo­mat­tu­a­ni, et­tä Kih­ni­ös­sä ky­tee taas pie­noi­nen liek­ki Py­hä­nie­men lo­ma­ky­län el­vyt­tä­mi­sek­si, pää­tin ja­kaa omia muis­to­ja­ni – ja ken­ties vi­si­on – paik­kaan liit­ty­en.

Vai kuu­lut­ko yleen­sä yh­tään mi­hin­kään po­ruk­kaan? Voi­pi ol­la, et­tä edel­leen val­lit­se­va ko­ro­na-ai­ka saa pa­riin­kin ker­taan miet­ti­mään, oli­si­ko syy­tä ol­la mie­luum­min kuu­lu­mat­ta yh­teen­kään kans­sa­käy­mis­tä kes­ke­nään har­joit­ta­vaan lau­maan. Niin – tämä ai­ka ke­hit­tää use­aan po­tens­siin suo­ma­lais­ten ylei­sen tai­pu­muk­sen eris­täy­ty­mi­seen, yk­si­no­loon…

Täs­sä kuus­sa al­kaa taas kaik­kien pe­rus­kou­lun vii­meis­tä luok­kaa käy­vien ko­to­na tiuk­ka poh­din­ta: ”mi­täs mei­dän nuo­ri te­kee sit­ten iso­na”. Toki sin­ne isok­si pää­se­mi­sek­si pi­tää vie­lä käy­dä seu­raa­va kou­lu­as­te, jota toi­sek­si as­teek­si kut­su­taan. Se tar­koit­taa pää­sään­töi­ses­ti am­mat­ti­op­pi­lai­tos­ta tai lu­ki­o­ta, niis­tä sit­ten työ­e­lä­mään tai sitä seu­raa­val­le kou­lu­as­teel­le jat­ka­maa op­pi­mis­ta.

Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti on vaih­tu­nut, ja mo­nis­sa yh­teyk­sis­sä on poh­dit­tu, mi­ten Yh­dys­val­tain ul­ko­po­li­tiik­ka muut­tuu Joe Bi­de­nin vir­kaa­nas­tu­mi­sen myö­tä. Ai­na­kin yh­den avauk­sen Bi­den on jo eh­ti­nyt teh­dä: hän il­moit­ti pian val­lan vaih­don jäl­keen ta­voit­te­le­van­sa vii­den vuo­den jat­koa Yh­dys­val­tain ja Ve­nä­jän vä­li­seen stra­te­gi­sia ydi­na­sei­ta ra­joit­ta­vaan New Start -so­pi­muk­seen. Täl­lai­sia asei­ta ovat esi­mer­kik­si man­ner­ten­vä­li­set ydi­noh­juk­set.

Asu­es­sa­ni Tur­kis­sa lä­hes kol­me vuot­ta maas­sa ko­et­tiin yk­si so­ti­las­val­lan­kaap­pau­sy­ri­tys, me­di­a­to­del­li­suu­den ja­kau­tu­mi­nen ja vai­no­har­hai­sen ja sa­la­liit­to­te­o­ri­oi­den sä­väyt­tä­män il­ma­pii­rin syn­ty. Kan­sa­lai­set oli­vat osit­tain kes­ke­nään niin ja­kau­tu­nei­ta, et­tä hei­tä haas­ta­tel­les­sa tun­tui jos­kus sil­tä kuin maas­sa oli­si ol­lut kak­si täy­sin eri­lais­ta to­del­li­suut­ta.

Kun­nat ja nii­den teh­tä­vät ovat muu­tok­ses­sa. Kun­ta­lai­sen osuu­des­ta, si­nun ja mi­nun roo­lis­ta on kes­kus­tel­tu mel­ko vä­hän. Kun­taa, pal­ve­lua tai hal­lin­toa ei oli­si il­man sitä käyt­tä­vää ih­mis­tä. Yh­tään val­tuus­toa tai kun­nas­sa työs­ken­te­le­vää ei oli­si il­man pal­ve­lun käyt­tä­jää tai kun­ta­lais­ta. Sik­si meil­le; kun­ta­lai­sil­le, kun­nas­sa toi­mi­vil­le yri­tyk­sil­le tai kun­nas­sa omai­suut­ta hal­lit­se­vil­le on tu­los­sa kiin­nos­ta­va vuo­si.

Kii­tol­li­suus on vai­kea laji. Se ei ole mi­ten­kään it­ses­tään sel­vä jut­tu, vaan sii­tä pi­tää muis­tut­taa it­se­ään sa­maan ta­paan kuin vi­ta­mii­neis­ta. En­sin­hän sitä os­taa Be­roc­caa, B12-vi­ta­mii­nia ja D-Vi­taa, joi­ta sit­ten naut­tii tun­nol­li­ses­ti kah­te­na päi­vä­nä. Sen jäl­keen ne unoh­tu­vat en­sin hyl­lyn reu­nal­le ja siir­ty­vät sit­ten jo­hon­kin kaa­pin pe­ru­koil­le odot­te­le­maan ter­vey­sin­nos­tuk­sen uut­ta tu­le­mis­ta.

Vuo­den ajan Ylä-Sa­ta­kun­ta on kan­net­tu pos­ti­laa­tik­koon ker­ran vii­kos­sa, en­ti­sen kah­den vii­koit­tai­sen leh­den si­jas­ta. Sa­maan ai­kaan kun leh­den kan­to­ker­rat vä­he­ni­vät, verk­ko­leh­den ase­ma voi­mis­tui. Mi­nua ja var­maan mo­nia mui­ta­kin lu­ki­joi­ta muu­tos vä­hän as­kar­rut­ti, ja vuo­den ta­kai­ses­sa Ylä-Sa­ta­kun­nas­sa vä­hän epäi­lin­kin, tok­ko­pa pai­kal­lis­leh­ti, toi­sin kuin esi­mer­kik­si il­ta­päi­vä­leh­det, tai­puu verk­koon ol­len­kaan. Tai­puu se.

Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni ko­ke­muk­se­ni Lon­toos­ta ja Iso-Bri­tan­ni­as­ta pi­täi­si ol­la rat­kai­se­vas­ti kat­ta­vam­pi. Muu­tin­han pai­kan pääl­le tam­mi­kuus­sa. Poh­dit­tu­a­ni maa­lis­kuus­sa lock­dow­nia Churc­hill War Room­seis­sa Whi­te­hal­lin kel­la­ris­sa, ja pää­dyt­ty­ä­ni akuu­tin ru­tii­ni­leik­kauk­sen ja sai­raa­la­reis­sun jäl­keen maan­pa­koon Suo­meen, pää­sin lo­pul­ta pa­laa­maan ja kat­se­le­maan jo kuol­lut­ta puu­tar­haa­ni it­se­näi­syys­päi­vä­nä 6. jou­lu­kuu­ta.

Nämä lo­puil­laan ole­van jou­lu­kuun päi­vät tuo­vat aut­ta­mat­ta mie­leen kau­kai­sen kou­lu­ai­ka­ni syys­lu­ku­kau­den pää­tök­set – sitä pi­meyt­tä, ku­raa ja sa­teen­rois­ket­ta! Paik­ka, mis­tä olen ol­lut pois­sa jo vuo­si­kym­me­niä, si­jait­see pal­jon ete­läm­pä­nä kuin ny­kyi­nen asuin­si­ja­ni, jo­ten jou­lu­kort­tien ja -ta­ri­noit­ten val­ko­han­ki­set jou­lu­na­jat an­toi­vat kou­lu­lais­vuo­si­na­ni(kin) jo odo­tut­taa it­se­ään ja usein tur­haan.

Olen ol­lut si­kä­li on­ne­kas, et­ten ole jou­tu­nut käy­mään elä­mä­ni ai­ka­na ko­vin­kaan mo­nes­sa työ­haas­tat­te­lus­sa, kun työ­pai­kat ovat ai­na löy­ty­neet il­man­kin. Vii­mek­si olin haas­tat­te­lus­sa ke­sä­kuus­sa, sitä en­nen jos­kus pa­ri­sen­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Oli­si siis saat­ta­nut ar­va­ta, et­tä myös työ­haas­tat­te­lui­hin ovat uu­det tuu­let pu­hal­ta­neet. Ku­ten et­tä siel­lä pi­tää ny­ky­ään ke­hua it­se­ään su­mei­le­mat­ta.

Ko­ro­na­pan­de­mi­an vii­väs­tyt­tä­mä val­ti­o­neu­vos­ton ul­ko- ja tur­val­li­suus­po­liit­ti­nen se­lon­te­ko jul­kais­tiin lo­ka­kuun lo­pul­la. Si­säl­töä ar­vi­oi­ta­es­sa hal­lit­se­vak­si piir­teek­si voi tul­ki­ta jat­ku­vuu­den: ul­ko­po­liit­ti­sen lin­jan pe­rus­pa­li­kat esi­mer­kik­si Nato-jä­se­nyy­den suh­teen ovat kuta kuin­kin en­ti­sil­lä pai­koil­laan. Se­lon­te­koa lu­kies­sa huo­mi­o­ta kan­nat­taa­kin kiin­nit­tää muu­tok­siin suh­tees­sa edel­li­seen se­lon­te­koon sekä sii­hen, mitä mah­dol­li­ses­ti ei sa­no­ta.

Yh­dys­val­to­jen vaa­lid­raa­maa on seu­rat­tu laa­jas­ti ym­pä­ri maa­il­maa jo viik­ko­ja. Joe Bi­de­nin voit­to, pos­ti­ää­nes­tys­las­ken­nan hi­taus ja väis­ty­vän pre­si­dent­ti Do­nald Trum­pin lo­pu­ton oi­keus­tais­te­lu on tar­jon­nut jo täl­lä pre­si­dent­ti­kau­del­la tu­tuk­si käy­nyt­tä draa­maa, jos­sa kaik­kia pe­rin­tei­siä sään­tö­jä on ri­kot­tu.