Olen ol­lut van­nou­tu­nut teks­ti­vies­tien lä­het­tä­jä, en­kä ole aja­tel­lut, et­tä sii­nä oli­si jo­tain ou­toa. Päin­vas­toin, vies­tit ovat kul­ke­neet hy­vin puo­lin ja toi­sin. Näin olen ai­na­kin ku­vi­tel­lut.

Uut­ta va­ri­ant­tia pus­kee taas koh­ti vuo­den lop­pua enem­män kuin Wolfs­bur­gin tuo­tan­to­lin­jal­ta. Sa­maan ai­kaan suo­ma­lai­nen me­dia ha­kee ad­re­naa­li­kier­rok­sis­saan pan­de­mi­an ajan uut­ta en­nä­tys­tään.

Niin – ja van­ha jou­taa men­nä sen tien. Tu­han­nes­ti hel­pom­paa on pur­kaa, ka­dot­taa, hä­vit­tää koh­de, jos ver­ra­taan taan­noi­seen vai­vaan, jol­la se on ai­ka­naan ra­ken­net­tu!

Nämä pe­las­ta­vik­si mai­ni­tut, luon­non­voi­miin suo­raan si­do­tut tuu­li- ja au­rin­ko­voi­ma­lat kat­ta­vat vas­ta ni­pin na­pin 10 pro­sent­tia val­ta­kun­nan säh­kön­tuo­tan­nos­ta ja sen­kin vain sään sal­lies­sa. Pi­tää al­kaa ro­pel­li­mas­to­ja nos­ta­maan mo­nin­ker­tai­sel­la tah­dil­la pys­tyyn tai jo­tain muu­ta, jot­ta tu­le­va ener­gi­a­va­je saa­daan niil­lä ku­rot­tua kiin­ni ja pääs­tään ener­gi­ao­ma­va­rai­sik­si, eri­to­ten ir­ti ener­gi­an tuon­nis­ta, se kun on ol­lut vii­me ai­koi­na kä­te­vä neu­vot­te­lu­valt­ti val­ti­oi­den vä­li­ses­sä ki­nas­te­lus­sa.

Val­ti­o­neu­vos­to jul­kai­si syys­kuus­sa puo­lus­tus­se­lon­te­on, joka lin­jaa maan­puo­lus­tuk­sen suun­ta­vii­vo­ja tu­le­vik­si vuo­sik­si. Mo­nil­ta osin se­lon­te­on voi näh­dä edus­ta­van jat­ku­vuut­ta. Ylei­sel­lä ta­sol­la se­lon­te­os­ta vä­lit­ty­vä aja­tus sii­tä, mikä puo­lus­tus­voi­mat on ja mik­si se on ole­mas­sa, säi­lyy en­ti­sen­kal­tai­se­na.

Vuon­na 2008 asuin Uk­rai­nan pää­kau­pun­gis­sa Ki­o­vas­sa. Kes­kel­lä kyl­mää mar­ras­kuu­ta maas­sa uu­ti­soi­tiin Uk­rai­nan ja Ve­nä­jän kaa­su­kiis­tas­ta. Ve­nä­jä oli kat­kais­sut maa­kaa­sun toi­mi­tuk­set joh­tu­en tyy­ty­mät­tö­myy­des­tä jo­hon­kin, mitä Uk­rai­na oli tuol­loin teh­nyt.

Kun aloin yrit­tä­jäk­si, sain osak­se­ni mel­ko pal­jon voi­vot­te­lua ja uh­ka­ku­vien maa­lai­lua. Voin kui­ten­kin va­kuut­taa, et­tä olen koko ajan tien­nyt mitä teen ja en­nen kaik­kea tien­nyt, mik­si sitä teen.

Yk­sin­ker­tai­ses­ti sa­not­tu­na sek­su­aa­li­suus on se, mitä me olem­me, ja sek­si on se, mitä me teem­me. Toki asia ei ole näin yk­si­se­lit­tei­nen, ja sek­si on myös osa sek­su­aa­li­suut­ta. Sek­su­aa­li­suu­tem­me on suu­ri osa mei­tä, joka het­ki. Vai­kea ni­me­tä elä­mäs­sä asi­aa, jo­hon se ei liit­tyi­si.

Vii­me ai­koi­na me­dia toi­sen­sa pe­rään on ky­sy­nyt, mitä pan­de­mi­an ai­ka­na opi­tuis­ta etä­työn tai -opis­ke­lun hy­vis­tä käy­tän­teis­tä jää py­sy­väk­si, kun nor­maa­li työ- ja opis­ke­lu­ar­ki taas pa­laa­vat. It­se­kin olen tätä poh­din­taa käy­nyt.

Muu­an lah­te­lais­toi­mit­ta­ja päät­ti la­man al­la leik­kiä il­ta­myö­hään ää­ni­tys­s­tu­di­ol­la, ja tie­tä­mät­tään loi ko­ti­mai­sen pop-klas­si­kon tup­la­tun al­ter egon höys­teek­si. Saa­tu­a­ni tuo­tet­ta­vak­si ko­ti­mai­sen kos­me­tiik­ka-asi­ak­kaan kam­pan­ja­ku­vauk­set Ete­lä-Rans­kaan, ajat­te­lin ir­rot­tau­tua pan­de­mia-ajas­ta ja suun­ni­tel­la au­to­mat­kan pait­si Ri­vie­ral­le, tie­tys­ti myös tois­ta reit­tiä ta­kai­sin ylös.

Tämä Ylä-Sa­ta­kun­nan nu­me­ro tu­lee myös en­ti­sil­le par­ka­no­lai­sil­le ja lä­hi­seu­dul­la asu­neil­le. Ha­lu­an ker­toa kau­pun­gin muu­ta­mis­ta ajan­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta eri­tyi­ses­ti teil­le, ja sa­mal­la tie­tys­ti pai­kal­li­sil­le asuk­kail­le.

Kih­ni­ös­sä on har­joi­tet­tu tie­tois­ta elin­voi­man kas­vat­ta­mis­ta. Te­ol­li­suus­tont­ti­maa­ta on han­kit­tu li­sää ja te­ol­li­suu­sa­lu­een kaa­voi­tus on ete­ne­mäs­sä sekä kun­nan omis­ta­mat te­ol­li­suus­hal­lit on myy­ty alu­eel­la toi­mi­vil­le yri­tyk­sil­le. Näil­lä toi­men­pi­teil­lä ha­lu­am­me ol­la kas­vat­ta­mas­sa kun­tam­me yri­tys­myön­teis­tä ku­vaa ja työ­paik­ka­o­ma­va­rai­suut­ta. Avoi­mia työ­paik­ko­ja Kih­ni­ös­sä on run­saas­ti eri­tyi­ses­ti me­tal­li-, puun­ja­los­tus­te­ol­li­suu­des­sa ja hoi­va-alal­la. Myös kun­nan si­vis­tys­toi­mes­sa ja kes­kus­hal­lin­nos­sa on työ­paik­ko­ja ol­lut sään­nöl­li­ses­ti avoin­na.

Kar­vi­aan kuu­luu hy­vää ja täl­lä het­kel­lä vi­reil­lä on laa­ja-alai­nen te­ke­mi­sen mei­nin­ki. Vuo­sia olem­me jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti so­peut­ta­neet ta­lout­ta tu­le­viin haas­tei­siin ja sa­mal­la pi­tä­neet mie­les­sä, et­tä ke­hit­tä­mi­seen pi­tää kui­ten­kin jää­dä re­surs­se­ja.

Niin sii­nä sil­loin täl­löin käy, vaik­ka­kin har­voin – kir­joit­ta­mi­nen on yleen­sä mie­li­puu­haa­ni. Mut­ta ei ai­na, nä­kö­jään. Ko­nee­ni kyl­jes­sä on tei­pin­pa­lal­la kiin­ni­tet­ty­nä to­tuu­den sana: tai­de­teks­tauk­sen hal­lit­se­van si­sa­re­ni piir­te­le­mä kau­nis aja­tel­ma sii­nä ku­vai­lee luo­vuu­te­ni juu­ri val­lit­se­vaa ti­laa:

...yh­des­sä kul­jem­me. Eli po­liit­ti­sis­sa pu­heen­vuo­rois­sa nyt kun tämä on muo­tia, niin kaik­ki it­sen­sä esiin ha­lu­a­vat, mei­dän val­taan va­lit­se­mat po­lii­ti­kot sii­tä suu vaah­dos­sa ja toi­si­aan kor­ke­am­mal­le tai kii­reim­mi­ten lu­va­ten, tätä toi­tot­taa. Toki oli­si hyvä miet­tiä las­kun lop­pu­sum­maa en­nen kuin la­ke­ja al­kaa muu­tel­la.