Syys­kuus­sa tu­lee ku­lu­neek­si 115 vuot­ta sii­tä, kun au­to­ja alet­tiin val­mis­taa liu­ku­hih­nal­la. Täs­tä kii­tos Hen­ry For­dil­le ja For­din T-mal­lil­le, jos­ta liu­ku­hih­na­val­mis­tuk­sen myö­tä tuli niin edul­li­nen, et­tä yhä use­am­mal­la oli va­raa au­toon.

Luo­tet­ta­van tie­don mer­ki­tys on ko­ros­tu­nut vii­me vuo­sien poik­keus­ti­lan­teis­sa ja krii­seis­sä. Oi­kea tie­to ja sii­hen pe­rus­tu­va to­del­li­suut­ta vas­taa­va ti­lan­ne­ku­va on me­nes­ty­mi­sen edel­ly­tys sekä yk­si­löil­le, yh­tei­söil­le et­tä koko kan­sa­kun­nal­le. Il­man sitä suun­nis­te­taan su­mus­sa tai ele­tään har­ha­ku­vis­sa.

Mil­lai­sia aja­tuk­sia pai­kal­lis­leh­ti si­nus­sa he­rät­tää? Kir­joi­ta ai­hees­ta ylei­sö­no­sas­tol­le (os. toi­mit­ta­jat@yla­sa­ta­kun­ta.fi).

Ylä-Sa­ta­kun­nan aa­mu­pa­la­ve­reis­sa si­vu­sim­me tä­män täs­tä mui­ta­kin ai­hei­ta kuin seu­raa­vaan leh­teen tu­le­via jut­tu­ja. Jos­kus ide­oim­me si­tä­kin, mil­lai­nen voi­si ol­la pai­kal­lis­leh­des­tä ker­to­va ke­sä­te­at­te­ri­näy­tel­mä.

Hal­lit­se­va jää­kie­kon Suo­men mes­ta­ri Tap­pa­ra on läh­te­nyt mer­kil­li­sel­le po­lul­le. Toi­min­tan­sa jo­kai­sel­la sek­to­ril­la pit­kään muil­le eteen näyt­tä­nyt seu­ra ryh­tyi kor­jaa­maan jo­tain, mikä ei ol­lut rik­ki, mut­ta joka saat­taa jo jou­luun men­nes­sä ol­la sitä.

Me ih­mi­set osaam­me ol­la hy­vin mo­ni­mut­kais­ta vä­keä, mut­ta to­del­li­suu­des­sa tu­lem­me on­nel­li­sek­si hy­vin yk­sin­ker­tai­sis­ta ju­tuis­ta. Pi­tää naut­tia elä­män pie­nis­tä asi­ois­ta on var­maan tut­tu ke­ho­tus jo­kai­sel­le, vaik­ka usein sen nou­dat­ta­mi­nen unoh­tuu ar­jen mui­den ta­pah­tu­mien kes­kel­lä.

On­ko meil­lä va­raa kes­kus­te­lu­kult­tuu­riin, jos­sa ei enää saa kes­kus­tel­la, jos olet vää­rän­lai­nen tai il­mai­set it­se­ä­si vää­rin? On­ko meil­lä va­raa kes­kus­te­lu­kult­tuu­riin, jos­sa pi­tää pe­lä­tä ava­ta suun­sa tai an­taa kri­tiik­kiä? On­ko meil­lä va­raa kes­kus­te­lu­kult­tuu­riin, jos­sa on hel­pom­pi jää­dä yk­sin etä­töi­hin vuo­des­ta toi­seen?

Ma­kaan pai­kal­la­ni ja mie­tin mitä tä­nään tu­lee ta­pah­tu­maan. Ole­mi­se­ni tun­tuu läs­säh­tä­neel­tä. Vir­ta on py­säh­ty­nyt. Pos­ki kuo­las­sa ma­kaan sän­gyl­lä kä­det tyy­nyn al­la. Mi­kään ei lii­ku vaik­ka kuin­ka työn­täi­si.

Ku­lu­van kuun ai­ka­na siir­räm­me ko­tim­me Rii­hi­mä­el­tä Par­ka­noon. Al­ku­pe­räi­nen ai­keem­me oli teh­dä muut­to vas­ta elä­köi­dyt­ty­äm­me muu­ta­man vuo­den pääs­tä.

Mus­tien au­to­jen let­ka saa­puu teh­da­sa­lu­eel­le. On sel­väs­ti juh­la­päi­vä. Isos­ta au­tos­ta as­tuu Suo­men ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti Ur­ho Ka­le­va Kek­ko­nen.

Kar­via-Päi­vät on pit­kän vii­kon­lo­pun ta­pah­tu­ma­ko­ko­nai­suus, jos­sa nä­ky­vim­piä asi­oi­ta ovat ava­jais­kul­kue ja mark­ki­na­päi­vä. Se on – ku­ten muut­kin kar­vi­a­lai­set kau­si­ta­pah­tu­mat – koko paik­ka­kun­taa osal­lis­ta­va ko­ko­nai­suus, jo­hon kuu­luu mark­ki­noi­den li­säk­si aa­mus­ta aa­mu­yö­hön ret­kiä, kil­pai­lu­ja, näyt­te­lyi­tä, kon­sert­te­ja ja esi­tyk­siä, joi­ta yri­tyk­set ja yh­dis­tyk­set in­nos­tu­vat jär­jes­tä­mään. Kar­vi­as­sa – jos­sa ta­pah­tu­ma nyt on täm­möi­nen kuin ai­na en­nen­kin – ei vält­tä­mät­tä näh­dä, mikä Kar­via-Päi­vät on. Mie­les­tä­ni pa­ras ter­mi ku­vaa­maan Kar­via-Päi­viä on fes­ti­vaa­li, eng­lan­nik­si Kar­via Fes­ti­val.

Pai­kal­li­sel­ta tut­ta­val­ta­ni len­si aa­mu­kah­vit pit­kin pien­nar­ta, kun ovel­le il­mes­tyi tum­mai­hoi­nen mies. Lä­het­ti oli tuo­mas­sa net­ti­ti­laus­ta. Re­ak­tio oli ai­to ja re­hel­li­nen, sel­kä­ran­ka­lii­ke. On­ko tämä ra­sis­mia?

Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sam­me on pis­tel­lyt jo to­vin eräs piir­re, joka on su­kua näh­däk­se­ni laa­jem­mal­ti­kin yh­teis­kun­nas­sa esiin­ty­väl­le il­mi­öl­le. Taus­ta­ku­va on tut­tu kai­kil­le: maas­sam­me ei voi­da hy­vin, it­se asi­as­sa jat­ku­vas­ti vain huo­nom­min. Mie­len­ter­vey­son­gel­mat na­ker­ta­vat laa­ja-alai­ses­ti nuor­ten ja nuor­ten ai­kuis­ten sie­to­ky­kyä yhä pirs­ta­lei­sem­man elä­män pyör­teis­sä. Sa­mal­la suur­ten on­gel­mien vaa­ti­ma rat­kai­su­kes­kei­syys tun­tuu up­po­a­van pas­sii­vi­seen va­ruil­laa­no­loon.

Mitä si­nul­le tu­lee en­sim­mäi­se­nä mie­leen, kun pu­hu­taan fa­nit­ta­mi­ses­ta? Vä­hän yli seit­se­män vuot­ta sit­ten va­jo­sin sel­lai­seen kui­luun, et­tä koko muu maa­il­ma pi­me­ni het­kek­si.

Su­ku­pol­vien ja ajat­te­lu­ta­po­jen vä­li­set erot työ­e­lä­mäs­sä ovat he­rät­tä­neet kes­kus­te­lua tä­nä­kin ke­sä­nä. Jul­ki­suu­des­sa on ker­rot­tu ta­pauk­sis­ta, jois­sa ke­sä­työn­te­ki­jä ei ole ym­mär­tä­nyt, et­tä työ­a­jan al­ka­es­sa pi­tää ol­la työ­pai­kal­la tai et­tä hän ole osan­nut sel­viy­tyä ta­val­li­se­na pi­de­tyis­tä käy­tän­nön asi­ois­ta.