Minä, pa­pu­pa­ta-Me­li­na, koen ole­va­ni ekst­ro­vert­ti: pu­he­li­as, ih­mis­lä­hei­nen, avoin ja ulos­päin suun­tau­tu­nut. Kui­ten­kin mi­nus­sa, ku­ten meis­sä jo­kai­ses­sa, on ole­mas­sa oma so­si­aa­li­nen pat­te­ri, jos­ta jos­kus lop­puu vir­ta. In­hi­mil­lis­tä, nor­maa­lia. Sa­moin ku­ten so­si­aa­li­nen ah­dis­tus, jota, kyl­lä vain, myös erit­täin so­si­aa­li­set ih­mi­set voi­vat ko­kea.

Kun­tien tu­le­vai­suut­ta ja uu­dis­tu­mis­ta on poh­dit­tu sii­hen näh­den vä­hän, mi­ten pal­jon ener­gi­aa on käy­tet­ty sote-uu­dis­tuk­ses­ta pu­hu­mi­seen. Pal­jon ky­sy­myk­siä, pal­jon tut­kit­ta­vaa ja mie­len­kiin­tois­ta ke­hi­tet­tä­vää.

Sek­su­aa­li­suus on sitä mitä il­men­näm­me koko ajan, ihan vain ole­mal­la täs­sä ja nyt. Jos sek­su­aa­li­suu­te­ni oli­si talo, min­kä­lai­ses­sa mil­jöös­sä se ha­lu­ai­si ole­mas­sa­o­lo­ai­kan­sa viet­tää? Ta­lo­ni kät­ki­si si­sään­sä mo­nen­lai­sia tun­tei­ta, aja­tuk­sia ja vies­te­jä.

Ta­pa­sin uu­sia luo­ka­no­pet­ta­ja­o­pis­ke­li­joi­ta Tam­pe­reel­la elo­kuun vii­mei­sel­lä vii­kol­la, ryh­mä ker­ral­laan. En­si­ta­paa­mi­ses­sa esit­täy­ty­mis­ten jäl­keen kes­kus­te­lim­me it­se kun­kin odo­tuk­sis­ta edes­sä ole­vas­ta vii­den vuo­den opis­ke­lu­a­jas­ta. Pyy­sin opis­ke­li­joi­ta ker­to­maan myös sen, mis­tä ovat tul­leet.

Pai­kal­li­nen Ros­ka­la­va-ryh­mä Fa­ce­boo­kis­sa on mai­nio. Vii­mek­si täl­lä vii­kol­la nou­din Vii­ni­kas­ta muu­ta­man be­to­ni­har­kon, joil­le on ai­na käyt­töä eri­lai­sis­sa pro­jek­teis­sa. Har­kot luo­vut­ta­nut hen­ki­lö teki muu­ton vii­meis­te­lyä ja to­te­si, et­tä ros­ka­la­va­ryh­mä on eri­no­mai­nen väy­lä tar­peet­to­mas­ta ta­va­ras­ta eroon pää­se­mi­sek­si.

Tai­tei­li­ja Vesa-Mat­ti Loi­rin kuo­le­ma ei kos­ket­ta­nut. Ves­ku oli hie­no tai­tei­li­ja, re­nes­sans­si­ne­ro, mut­ta sil­ti mi­nul­le etäi­nen hel­sin­ki­läi­nen, joka asui il­mei­ses­ti vii­mei­set vuo­ten­sa Ina­ris­sa erä­kai­ta­mö­kil­lään.

24. elo­kuu­ta ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö täyt­tää 74 vuot­ta. Merk­ki­päi­vän lä­hes­ty­es­sä mie­tin, mil­lai­si­na vuo­si­na hän on­kaan ol­lut pre­si­dent­tim­me. Sit­ten muis­tin, et­tä pre­si­dent­tiy­ten­sä al­ku­tai­pa­leel­la Nii­nis­tö an­toi kas­vot nuo­ri­son pa­hoin­voin­tia eh­käi­se­väl­le Ihan ta­val­li­sia asi­oi­ta -kam­pan­jal­le.

Syk­syl­lä moni miet­tii, min­kä mu­ka­van har­ras­tuk­sen it­sel­leen, lap­sel­leen tai per­heel­leen kek­si­si. Par­ka­nos­sa on va­raa va­li­ta mo­ni­nai­sis­ta har­ras­tuk­sis­ta oman­sa; jul­ki­nen, yk­si­tyi­nen ja kol­mas sek­to­ri tar­jo­a­vat upe­an mää­rän har­ras­tus­toi­min­taa lii­kun­nas­ta kult­tuu­riin ja oma­eh­toi­sis­ta har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sis­ta oh­jat­tui­hin toi­min­toi­hin, jot­ka kaik­ki tu­ke­vat par­ka­no­lais­ten hy­vin­voin­tia ja yh­tei­söl­li­syyt­tä.

Kih­ni­öl­lä jär­jes­te­tään kou­lu­päi­vien jäl­keen eri­lai­sia ker­ho­ja, ku­ten lii­kun­ta-, ku­va­tai­de-, kok­ki- ja erä­ker­ho. Li­sä­tie­to­ja eri har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sis­ta va­paa-ai­ka­oh­jaa­ja Art­tu Lat­va­jär­vel­tä. Tar­jol­la ole­vis­ta ryh­mis­tä tu­lee li­säin­foa myö­hem­min.

Ha­lu­ai­sit­ko neu­vo­ja ja tu­kea omaan liik­ku­mi­seen? Olet eh­kä aja­tel­lut aloit­ta­va­si liik­ku­mi­sen, mut­ta et tie­dä mi­ten pää­si­sit al­kuun? Olit sit­ten min­kä ikäi­nen tai mis­sä elä­män­ti­lan­tees­sa ta­han­sa, voit ai­na aloit­taa liik­ku­mi­sen. Kos­kaan ei ole lii­an myö­häis­tä!

Puo­lus­tus­liit­to Nato jär­jes­ti ju­han­nuk­sen jäl­keen Mad­ri­dis­sa huip­pu­ko­kouk­sen, jol­le Ve­nä­jän hyök­käys Uk­rai­naan luon­nol­li­ses­ti löi vah­van lei­man. Ko­kouk­ses­sa muun mu­as­sa kut­sut­tiin Suo­mi ja Ruot­si liit­to­kun­nan jä­se­nik­si sekä hy­väk­syt­tiin uu­si liit­to­kun­nan toi­min­taa oh­jaa­va stra­te­gi­nen kon­sep­ti. Tu­le­viin vuo­siin konk­reet­ti­ses­ti vai­kut­ta­va­na asi­a­na huip­pu­ko­kouk­ses­sa kä­si­tel­tiin Na­ton uut­ta jouk­ko­ra­ken­net­ta, joka to­teu­tu­es­saan li­sää Na­ton kor­ke­as­sa val­miu­des­sa ole­via jouk­ko­ja (high re­a­di­ness for­ces) tun­tu­vas­ti.

En tie­dä, on­ko sel­lai­sia sa­no­ja edes kek­sit­ty, joil­la pys­tyi­si tar­peek­si hy­vin ku­vai­le­maan, mitä eläin voi ih­mi­sel­le mer­ki­tä. Se ja­lois­sa pyö­ri­vä hän­nän­hei­lut­ta­ja, hä­kis­sä pork­ka­naa rous­kut­ta­va kar­va­pal­lo tai ai­dan toi­sel­la puo­lel­la kir­maa­va jät­ti­läi­nen saat­taa ol­la jol­le­kin kaik­ki kai­kes­sa.

Tein ke­sän ai­ka­na kou­lu­tus­tal­len­tei­ta eri­lai­sis­ta kun­tien hal­lin­non pe­ru­sa­si­ois­ta. Oli kiin­nos­ta­va ko­ke­mus viet­tää hei­nä­kuus­sa vä­hän yli viik­ko hil­jai­sel­la stu­di­ol­la, kun iso osa Suo­mea lo­mai­li.

Sain elä­mä­ni en­sim­mäi­sen tant­ras­ta ker­to­van kir­jan kä­tee­ni 21 vuot­ta sit­ten. Tant­ran fi­lo­so­fi­as­sa kou­kut­ti ja kiu­kut­ti sen sa­la­pe­räi­syys. Ih­me se­koi­lua! Mik­si en saa suo­ria vas­tauk­sia? Mitä tant­ra oi­kein on? Kir­jois­sa ker­rot­tiin pal­jon ta­ri­noi­ta ja pu­hut­tiin ver­taus­ku­vin. En ym­mär­tä­nyt, mut­ta olin kiin­nos­tu­nut.

Vii­mei­sen pa­rin kol­men vuo­den ai­ka­na tien­var­ret Ter­va­kos­kel­ta Par­ka­noon ovat tul­leet tu­tuik­si. Jopa niin tu­tuik­si, et­tei niis­sä näe oi­ke­as­taan enää mi­tään. Vii­me mök­ki­reis­sul­lam­me jo­hon­kin eri­tyi­seen kui­ten­kin kiin­ni­tin huo­mi­o­ta. Ha­vah­duin Ikaa­lis­ten ja Par­ka­non vä­liä aja­es­sa­ni, et­tä täl­lä tie­o­suu­del­la ei ole lu­pii­ne­ja tei­den pien­ta­reil­la ol­len­kaan. Tai sit­ten ne oli nii­tet­ty pois. Hors­maa ja mui­ta ko­toi­sia kas­ve­ja kuk­ki sitä vas­toin run­saas­ti.