Pit­kän tal­ven jäl­keen kesä tun­tuu hy­väl­tä. Seu­ra­kun­nan Hy­vän mie­len tuo­ki­os­sa poh­dim­me, mikä on ru­kouk­sem­me ke­sään. Jo­kai­nen sai va­li­ta esil­le lai­te­tuis­ta ku­vis­ta sen, mikä ku­vas­taa hä­nen ke­sä­ru­kous­tan­sa. Ku­vat toi­vat muis­to­ja, mie­li­ku­via ja he­rät­ti­vät aja­tuk­sia. Nii­den kaut­ta yh­tei­nen ru­kous sai sa­nat.

Näin sa­noo Her­ra: Py­säh­ty­kää ja kat­so­kaa, min­ne olet­te me­nos­sa, ot­ta­kaa op­pia men­neis­tä ajois­ta. Va­lit­kaa oi­kea tie ja kul­ke­kaa sitä, niin löy­dät­te rau­ha. Jer. 6:16.

Yh­tä minä pyy­dän Her­ral­ta, yh­tä ai­no­aa minä toi­von: et­tä sai­sin asua Her­ran temp­pe­lis­sä kaik­ki elä­mä­ni päi­vät. (Ps. 27:4.)

Psal­mi 113 al­kaa sa­noil­la: Hal­le­lu­ja! Ylis­tä­kää Her­ran ni­meä, ylis­tä­kää, te Her­ran pal­ve­li­jat! Siu­nat­tu ol­koon Her­ran nimi nyt ja ai­na! Idän ää­ril­tä kau­kai­seen län­teen saak­ka kai­ku­koon Her­ran ni­men ylis­tys!