Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. (Jes. 52:7)
Me ihmiset osaamme puhua. Joskus puhumme hiljaa ja joskus voimme jopa huutaa. Monta kertaa riippuu tilanteesta, miten käytämme ääntämme. Kun puhumme vauvalle, helposti lepertelemme. Jos puhumme vanhuksen kanssa, on tärkeä puhua selvästi ja kuuluvalla äänellä.
Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon, siksi myös meidän kristittyjen tulisi noudattaa rakkauden lakia.
Tulevan sunnuntain evankeliumitekstissä (Luuk. 5:1–11) kerrotaan siitä, kuinka Jeesus kohtasi Simon Pietarin ja kutsui hänet seuraajakseen. Simon Pietari oli juuri selvittelemässä kalaverkkojaan, kun Jeesus tuli hänen luokseen ja kehotti kokeilemaan kalaonnea syvemmässä vedessä.
Kukahan hän voisi olla? Millainen ihminen? Irvikuva? Helppoa olisi ihmisen irvikuva nähdä sotarikollisessa tai diktaattorissa. Kyllähän nyt jokainen meistä tietää, kuka on oikeasti paha ja ilkeä. Hedelmistään puu maistetaan. Ei ne sanat vaan teot. Onko se näin yksinkertaista?
Jumala loi sinut. En usko, että Jumala loi sinut pelkästä luomisen ilosta, vaikka uskon sen, että Hän on nauttinut ja nauttii kaikesta luomastaan. Hän halusi luoda sinut.
Ajankohdan evankeliumitekstissä (Luuk. 14:16–24) Jeesus kertoo tapahtumasta, johon kutsutaan paljon väkeä. Kutsun saaneet esittävät kuitenkin monenlaisia verukkeita, ja näin he yksi kerrallaan kieltäytyvät kutsusta. Kuulostaako tutulta? Verukkeiden keksiminen käy meiltä varsin helposti. Tekosyiden keksiminen taitaa olla jopa luontevampi tapa kieltäytyä asioista kuin suoraan sanominen.
Olen saanut elää lapsuuteni ja nuoruuteni pienessä maalaispitäjässä Uuraisilla, metsien ja järvien keskellä. Mummoni oli tärkeä henkilö elämässäni kuolemaansa saakka. Hän asui naapurissa ja toimi aktiivisesti seurakunnassa. Kuljin mielelläni hänen mukanaan oman kylän ompeluseuroissa, jumalanpalveluksissa ja kirkkokuorossa. Seurakunta tuli minulle rakkaaksi ja tärkeäksi jo lapsena.
Olin varmasti ihan pikkupoika, kun kuulin ensimmäisiä kertoja Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Se alkoi kiinnostaa minua 22-vuotiaana kokemani uskoontulon myötä. Aika pian uskoontuloni jälkeen Raamatun eri kohdat Pyhällä Hengellä täyttymisestä alkoivat puhutella. Kaipaus kokea se, mitä Jumala Raamatussa lupaa, alkoi täyttää sydäntä. Noin puolen vuoden ajan rukoilin ja pyysin Jumalalta tätä “humausta”.
Vuosikymmeniä sitten kuulin tuon sanonnan enkä ymmärtänyt, oliko se paljon vai vähän. Helluntain jotenkin tiesin, mutta epistolaa en ymmärtänyt. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tuokin asia on minulle selvinnyt, vaikka jumalanpalvelusuudistuksessa, joka otettiin käyttöön vuosituhannen vaihteessa, epistola-sana häivytettiin eli suomennettiin kirjetekstiksi.
Luonto avaa jo siristellen silmiään,
ojanpientareet verhoutuvat vihreään.
Lintuystävät laudoiltaan hävinneet,
talit, siemenet eivät enää maittaneet.
Toivoo ihminen rauhaa maailmaan,
mielessään rientää jo kesäunelmaan.
Siivoaa mökin, laskee veneen vesille,
kassit pakkaa, reissaa omille poluille.
Kyseleekö luotu Luojaltaan,
mitä suunnitelmia on tulevaan?
Niin on Luojat suunnitelmat paremmat,
ilman ansioita vastaanotettavat.
Taivastiellä kivet viskatut kerätään,
särmäiset sanat ja teot anteeksi annetaan.
Matkaoppaana ystävä Jeesus Kristus,
joka ei utuinen harha, kangastus.
Suven lapsi, paljasjalkainen,
joka suuntaan alati kiireinen.
Muistaako kiittää Luojaansa päivistä,
niin myös Psalmin 139:16-18 sanoista?
Sinun silmäsi näkivät minut jo
idullani. Kaikki päivät oli luotu ja
kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin
ainoakaan niistä oli tullut. Kuinka
kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi,
Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä.
Jos laskisin ne, niitä olisi enemmän kuin
hiekanjyviä. Minä herään ja olen yhä sinun
luonasi.
Kaikki rukoilevat. Voiko noin sanoa? Rohkea väite, toteaa moni. Kyselytutkimukset kertovat karua kieltään. Niiden mukaan rukoileminen vähenee. Vain harvat rukoilevat, niinkö?
Hän on rakas, jaksava ja hyvä äiti. Ihana, mukava ja kiva. Äiti on maailman paras ja iloinen. Minun äitini on kaikkialla. Äitini on Pauliina, Katriina, Jonna tai Jenni.
2. sunnuntaita pääsiäisestä sanotaan hyvän paimenen sunnuntaiksi. Jeesus on hyvä paimen. Jeesus pitää huolen lampaistaan. Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. -- -- Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. (Joh. 10)
Eräässä vanhassa tarinassa kerrotaan Paimenesta ja satakielestä. Paimen sanoo siinä satakielelle: "Mikset sinä laula?” Satakieli vastaa: ”En minä voi laulaa, kun nuo sammakot kurnuttavat liian kovaa! Etkö sinä kuule sitä?” Paimen vastaa: ”Kyllä minä sen kuulen, mutta vain sen takia, kun sinä olet niin hiljaa.”
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Konttori avoinna ma-ke 9-12 ja 13-15, muina aikoina sopimuksen mukaan
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.