Näin palmusunnuntain ja pääsiäisen lähestyessä on sopiva aika puhua nöyryydestä. Tarvitsemme nöyrän mielen palvellaksemme Jumalaa. Nöyryys on lempeyttä, alamaisuutta, tottelevaisuutta ja sävyisyyttä. Kun nöyrryt, alennat itsesi, luovut vaatimuksista ja odotuksista sekä annat periksi.
Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. Näillä sanoilla Jeesuksen äiti Maria suostui tehtävään, jonka Jumala hänelle antoi.
Palasin juuri muutaman viikon vanhempainvapailta takaisin töihin. Lasten kanssa oli mukava touhuta ja leikkiä. Monesti sai vain vierestä ihmetellä sitä energiaa, mitä lapsilta löytyy. Leikkejä seurasi toinen toisensa perään ja välillä isä oli helisemässä, kun iltaisinkin aloitettiin vielä ”iltavillit” (lapset juoksivat taloa ympäri).
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Meillä kotona on kihniöläisen taiteilija Matikaisen työ makuuhuoneen seinällä. Maalauksen nimi on Paasto, harmaasävyinen työ kuvaamassa ristittyjä käsiä. Ihastuin tauluun näyttelyssä, kun se kuvaa jotenkin hyvin juuri minun paastoani: Körttiläisen paasto on uskoa ja rukousta arkisen harmauden keskellä. Se näyttäytyy usein vain käsien ristimisenä ja vähäeleisenä uskonharjoittamisena kirkossa.
Luukkaan evankeliumin luku 17, jakeet 11 – 19 kertoo Jeesuksen olleen matkalla Jerusalemiin. Kun hän oli menossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli 10 spitaalista miestä. Lain mukaan spitaalisten piti asua muista erillään. Heillä piti olla resuiset vaatteet sekä hoitamattomat hiukset ja parta. Toisten ihmisten lähestyessä heidän piti huutaa ”saastainen”.
Paastonajan kynnyksellä, laskiaissunnuntain jumalanpalveluksessa, luetaan aina yksi Raamatun kuuluisimmista kohdista. Se on kolmastoista luku ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä. Jakso alkaa sanoilla: Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikeissa tilanteissa ihminen luonnostaan yrittää löytää apua ensin itsestään tai kenties muilta ihmisiltä. Meidät ihmiset onkin lähetetty toisiamme palvelemaan ja rakastamaan, ja tärkeää onkin auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. Monessa tilanteessa huomaamme kuitenkin oman riittämättömyytemme auttajina. Yksinkertaisesti on olemassa paljon tilanteita, joissa ihmisen apu ei riitä.
Minulla on ulkona ollessani tapana toisinaan sylkäistä maahan. Hautausmaa on kuitenkin paikka, jossa en sylje koskaan.
Olemme eläneet pimeää aikaa. Monille tämä aika on vaikeaa, masennus valtaa monien mielen. Jouluvalot ja lumi toivat vähän valoisuutta. Päivät ovat jo vähän pidentyneet. Olemme menossa kohti valoisampia aikoja.
Eri kansoista puhuttaessa kulkee Raamatussa kahtiajako Israelin ja muiden kansojen välillä. Jumala valitsi Israelin omaksi kansakseen, antoi sille lakinsa ja myös lupauksen tulevasta pelastajasta.
Vuodenvaihde herättää ajan kulumiseen. Syntyy selvittelyä arvoista, jotka elämää ovat ohjanneet. Mennyttä ei voi elää uudelleen eikä paremmin, mutta uusi vuosi tuntuu avaavan uudenlaiset mahdollisuudet. Katse suunnataan eteenpäin. Vuoden vaihtuminen on monille "katkon ottamisen" ja juhlimisen aikaa. Toisille tuntematon tulevaisuus voi taas merkitä turvattomuuden ja pelon tuntua.
Adventtiaika on odottamisen aikaa. Odotamme joka vuosi vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa samaan tapaan kuin Israelin kansa aikanaan odotti heille luvattua voideltua kuningasta – Messiasta. Odotuksen pitkällisyys, ulkonaisten olosuhteiden tukaluus sekä lupausten koettu tulkinnanvaraisuus varmasti teki odotuksesta usein vaikeaa.
Työssä olleet paimenet saivat ensimmäisinä kuulla ilosanoman Vapahtajan syntymästä. Enkeli ilmestyi heille ja sanoi Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra (Luuk. 2:1–20).
Maailmamme on juuri nyt mustempi ja masentavampi kuin aikoihin. Monen arki on muuttanut muotoaan ja tavallisen tasaisen elämän kylkeen on asettunut levoton lepatus ja epävarmuus tulevasta. Monenlaiset huolet roikkuvat huomisen yllä. Omat, ehkä synkätkin pohdintansa tulevasta kävi myös Joosef päättäessään purkaa sopimuksen avioliitosta Marian kanssa. Hänen yöhönsä ilmestyi enkeli, viestintuoja: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää...”.
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Konttori avoinna ma-ke 9-12 ja 13-15, muina aikoina sopimuksen mukaan
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.