Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa (Joh 8: 2-11) ker­ro­taan avi­o­ri­kok­sen teh­nees­tä nai­ses­ta, jon­ka fa­ri­seuk­set ha­lu­si­vat ki­vit­tää, mut­ta jon­ka Jee­sus ar­mah­ti. Tätä hau­reu­teen lan­gen­nut­ta ki­vi­tet­tä­väk­si vaa­ti­neet ei­vät suin­kaan tun­te­neet huol­ta tä­män nai­sen sie­lus­ta ja pe­las­tu­mi­ses­ta, vaan he ha­lu­si­vat tun­tea it­sen­sä eri­no­mai­sik­si tä­män nai­sen rin­nal­la. Sa­mal­la he et­si­vät ai­het­ta saa­da syyt­tää Jee­sus­ta Moo­sek­sen lain hal­vek­si­mi­ses­ta, sen lain, joka vaa­ti ki­vit­tä­mis­tä.

Ke­sä­kuun puo­les­sa vä­lis­sä BBC Tra­vel jul­kai­si kir­jai­li­ja-toi­mit­ta­ja Srish­ti Chaud­ha­ryn te­ke­män ju­tun suo­ma­lai­sis­ta. Toi­mit­ta­ja oli hy­vin vai­kut­tu­nut suo­ma­lais­ten re­hel­li­syy­des­tä, jon­ka hän tun­si tul­vi­van vas­taan jo len­to­ken­täl­le saa­pu­es­sa. Suo­mi on me­nes­ty­nyt eri­tyi­sen hy­vin maa­il­man­laa­jui­sis­sa re­hel­li­syyt­tä mit­taa­vis­sa tut­ki­muk­sis­sa. Erääs­sä tut­ki­muk­ses­sa 12 lom­pak­koa pu­do­tet­tiin kau­pun­gil­le. Hel­sin­gis­sä niis­tä omis­ta­jil­leen pa­lau­tui 11. Täl­lä suo­ri­tuk­sel­la saim­me jäl­leen yk­kös­si­jan ja vah­vis­tus­ta mai­neel­lem­me.

Ate­ri­ayh­teys näh­dään Raa­ma­tus­sa eri­tyi­se­nä ys­tä­vyy­den osoi­tuk­se­na. Sik­si Jee­suk­sen toi­min­ta he­rät­ti ar­vos­te­lua. Tuo mies hy­väk­syy syn­ti­set seu­raan­sa ja syö hei­dän kans­saan (Luuk. 15:2).

Tut­ki­jat löy­si­vät pari tu­hat­ta vuot­ta van­ho­ja sie­me­niä Lähi-idäs­sä. Sie­me­net lai­tet­tiin huip­puo­lo­suh­tei­siin, jois­sa ne sai­vat so­pi­vas­ti läm­pöä ja kos­teut­ta. Ih­me ta­pah­tui, sie­me­net al­koi­vat itä­mään. Kuo­ren al­la ol­lut uu­den elä­män po­ten­ti­aa­li puh­ke­si esiin löy­tä­es­sään oi­ke­an maa­pe­rän.

Muis­tan erään Kar­vi­an Il­ta­rus­kon pal­ve­lu­ko­din van­huk­sen ker­ran sur­reen, kun ei pää­se enää osal­lis­tu­maan ko­ti­kir­kos­sa eh­tool­li­sel­le, et­tei ”lai­to­seh­tool­li­nen” ole sitä sa­maa kuin ko­ti­kir­kon sak­ra­ment­tiyh­teys. Tuol­loin mie­tin, et­tä oli­si­han eh­tool­lis­ta tar­jol­la ko­ti­kir­kos­sa har­va se sun­nun­tai, mut­ta mi­ten hän sin­ne pää­si­si?

Koko maan­pii­rin py­säyt­tä­nyt vi­rus saat­taa hy­vin­kin ol­la vie­mäs­sä koh­ti lo­pu­na­jan Raa­ma­tun il­moit­ta­mia on­net­to­muuk­sia – ja nii­tä edel­tä­vää suur­ta hen­gel­li­sen he­rä­tyk­sen ai­kaa. Ver­taus ker­too ku­nin­kaan po­jan häis­tä, jois­sa kut­su­tuil­le on va­rat­tu täy­del­li­set juh­lan puit­teet, jopa pu­kua myö­ten. Mut­ta juu­ri en­nen hää­päi­vää ku­nin­gas jou­tuu häm­mäs­ty­en to­te­a­maan, et­tä hää­huo­ne on jää­mäs­sä lä­hes tyh­jäk­si, kos­ka kut­su­tuil­la on muu­ta heil­le tär­ke­äm­pää te­ke­mis­tä (Matt. 22:5)

Raa­ma­tun leh­dil­tä löy­tää uu­del­leen ja uu­del­leen aar­tei­ta, joi­den ää­rel­lä py­säh­tyy poh­ti­maan Ju­ma­lan to­del­li­suut­ta. Yk­si täl­lai­nen pu­hut­te­le­va koh­ta on tal­len­net­tu en­sim­mäi­sen Ku­nin­gas­ten kir­jan lu­kuun 19. Sii­nä ku­va­taan, kuin­ka pro­feet­ta Elia ko­kee Ju­ma­lan läs­nä­o­lon Ho­re­bin vuo­rel­la.

Par­ka­non seu­dul­la, jos pi­täi­si va­li­ta par­hain ai­ka vuo­des­ta esi­tel­lä paik­ka­kun­taa, se oli­si eh­dot­to­mas­ti ke­vä­tai­ka äi­tien­päi­vän jäl­keen. Pien­ta­reet pu­keu­tu­vat val­koi­siin kuk­kiin. Vai­vaa ei ole tar­vin­nut näh­dä. Saam­me tuon kau­neu­den ihan il­mai­sek­si Luo­jan lah­ja­na. Kai­kil­la on sa­ma­nai­nen oi­keus naut­tia! Joku voi kä­vel­lä ohi huo­maa­mat­ta mut­ta ai­na­kin mi­nul­le se on yhä joka ke­vät ih­me.

Luu­len, et­tä suu­rin osa meis­tä lau­laa. Moni nuo­ri lau­laa mu­ka­na mu­siik­kia kuun­nel­les­saan. Jois­ta­kin mie­his­tä sa­no­taan, et­tä he ovat kyl­py­huo­ne­te­no­re­ja. Suih­kus­sa lau­la­mi­nen on mu­ka­vaa, kun ko­vat kaa­ke­li­sei­nät kai­ut­ta­vat lau­lua. Mo­nien ra­vin­to­lail­toi­hin kuu­luu ka­ra­o­ke-lau­lu. Useim­mat myös hy­räi­le­vät jo­ta­kin lau­lua ru­tii­ni­töi­tä teh­des­sään.

Elä­mäs­säm­me ta­pah­tuu mo­nen­lai­sia asi­oi­ta, on pie­niä ja suu­ria asi­oi­ta ja ta­pah­tu­mia. Jot­kut hy­vin­kin pie­net asi­at ja ta­pah­tu­mat voi­vat pai­nua mie­liim­me vuo­sik­si jopa vuo­si­kym­me­nik­si. Jos tuo meil­le ta­pah­tu­nut asia oli hy­vin myön­tei­nen, se voi tuot­taa meil­le iloa vie­lä vuo­sien­kin jäl­keen. Jos meil­le ta­pah­tui jo­tain ikä­vää tai lä­hei­sil­lem­me, muis­tam­me sen­kin jopa koko elä­mäm­me ajan.

Ra­kas­tat­ko sinä mi­nua enem­män kuin nämä toi­set? Olen­ko minä si­nul­le ra­kas? ky­syy Jee­sus Pie­ta­ril­ta kol­meen eri ker­taan ajan­koh­dan evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä (Joh. 21:15–19). Hän ky­syy ky­sy­myk­set Pie­ta­ril­ta, joka Jee­suk­sen tuo­mit­se­mi­sen ai­kaan kol­meen eri ker­taan ja jopa va­lal­la van­no­en kiel­si edes tun­te­van­sa Jee­sus­ta (Matt. 26:69–74).

Olem­me uu­den edes­sä ja maa­il­ma tu­lee muut­tu­maan. On var­mas­ti näin, et­tä maa­il­ma on nyt sei­sah­ta­nut, mut­ta se käyn­nis­tyy uu­des­taan. Täs­tä­kin sel­vi­tään.

Suo­mi ja koko maa­il­ma on täl­lä ker­taa hil­jen­ty­nyt, kuin pää­si­äis­tä val­mis­ta­vaan Hil­jai­seen viik­koon. Il­mas­sa on kuin su­run­har­so, pel­koa tu­le­vas­ta, jopa kuo­le­man to­del­li­suu­den poh­dis­ke­lua. Tämä nä­kyy hil­jai­si­na ja yk­si­näi­si­nä kou­lui­na, kir­jas­toi­na ja jopa kau­pun­gin ka­tui­na. Vain joki vir­taa ja lin­nut lau­la­vat ke­vät­tä.

Tänä ai­ka­na ky­sy­tään kan­sa­lais­kuu­li­ai­suut­ta. Ko­ro­na­vi­rus on ai­heut­ta­nut sen, et­tä omis­ta eduis­ta kyn­sin ja ham­pain kiin­ni pi­tä­mi­nen ei ole enää aal­lon har­jal­la. En­nen vi­ruk­sen le­vi­ä­mis­tä on ol­lut val­loil­laan ajat­te­lu oman edun aja­mi­ses­ta. Nyt kai­kil­ta odo­te­taan toi­sen huo­mi­oi­mis­ta. It­se­ä­ni on ih­me­tyt­tä­nyt, kun poik­keus­lain tai jon­kin sää­dök­sen tul­tua voi­maan kai­kil­la on en­sim­mäi­se­nä ky­sy­myk­se­nä, mi­ten tätä ase­tus­ta val­vo­taan.

Näi­nä viik­koi­na on tul­lut py­säh­dyt­tä­vä muis­tu­tus ih­mis­voi­mien vä­häi­syy­des­tä. Pie­ni vi­rus on jär­kyt­tä­nyt elä­mää ym­pä­ri maa­il­maa ja saa­nut ai­kaan omas­sa maas­sam­me­kin poik­keuk­sel­li­set olot.