Ko­vin nih­ke­äs­ti tun­tuu alu­eem­me kun­ta­vaa­lit käyn­nis­ty­vän, vaik­ka Ylä-Sa­ta­kun­ta on he­rä­tel­lyt mo­nin eri ju­tuin kiin­nos­tu­maan ke­vään vaa­leis­ta. Hil­jais­ta on myös oman ryh­mä­ni ko­ko­a­mi­nen. Kaik­ki ovat kuin odot­ta­val­la kan­nal­la, mi­ten ko­ro­na vai­kut­taa vaa­li­työ­hön. Ko­vas­ti on myös em­pi­mi­siä lis­toil­le läh­te­mi­sis­sä.

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut poik­keuk­sel­li­nen. Kih­ni­ön piti juh­lia 100-vuo­tis­ta tai­val­taan mo­nin eri ta­voin, saat­taa ta­lou­tem­me ta­sa­pai­noon, kun­nes maa­il­mal­ta le­vin­nyt ko­ro­na­vi­rus al­koi ko­e­tel­la myös yh­teis­kun­taam­me, kun­tia ja sen asuk­kai­ta. Juh­li­mi­set pe­rut­tiin lä­hes tyys­tin ja muut toi­min­not vai­keu­tui­vat huo­mat­ta­vas­ti. Me kih­ni­ö­läi­set sel­vi­sim­me ke­vääs­tä niin sa­no­tus­ti kui­vin ja­loin. Myös syk­syn osal­ta olem­me tois­tai­sek­si säi­ly­neet il­man vi­rus­ta. Kii­tos kih­ni­ö­läis­ten tun­nol­li­suu­den kun olem­me esi­mer­kil­li­sen va­ka­vas­ti ot­ta­neet suo­si­tuk­set ja ra­joi­tuk­set.

Ko­kos on mu­na­huu­li,
Vää­rä­läs on ki­vi­muu­ri,
Kan­nis­tos­ta kuu­luu kan­non pöy­kät,
Män­ty­nie­mes on kii­rus suu­ri.
Jo­ki­pii nuot­taa ve­tää,
Kos­ki­maa köy­siä te­kee.
Vir­ta­nen on van­ha mies,
Mä­ki­sen ot­ta ai­na hies.
Ris­kuh kuu pais­taa,
Sa­lo­mä­es ai­na lais­ta­han,
Aro­sen Ver­ne hää­rää puo­tis,
Yli-Sa­lo­mä­en tam­ma ai­na suo­tis,
Ran­ta­vii­das vi­rei­tä äm­miä,
Tam­me­las ei saa­da pe­ru­na­mäm­miä,
Asu­ma­nie­mess lei­lit hulk­kaa,
Joo­ti­lass on pe­ru­na­pulk­ka,
Ha­ka­las on nii­tä näi­tä,
ja Lei­kol­la on lel­li­päi­tä...

Sul­ku­e­jär­vi, jon­ka ku­pees­sa kir­kon­ky­lä
kir­kon­ky­läs­sä rait­ti
sen kah­ta puol­ta ta­lo­ja
kaup­po­ja, ap­teek­ki
en­ti­siä lii­ke­ra­ken­nuk­sia
van­ha kan­sa­kou­lu
vie­res­sään kir­jas­to
kak­si kun­nan­ta­loa
ark­ki­teh­tuu­ril­taan ai­nut­laa­tui­set nop­pa­ta­lot
ur­hei­lu­kent­tä
ter­veys­kes­kus sekä sai­raa­la
sii­nä sei­soo mei­dän iki­o­ma kes­kus­taa­ja­ma

Kih­ni­ön sai­raa­lan vuo­de­o­sas­ton ala­sa­jos­ta on ku­lu­nut jon­kin ai­kaa. Sai­raa­lan tyh­jen­tä­jät (Par­ka­non kau­pun­ki sekä Kol­mos­tien ter­veys) ovat ol­leet hii­ren­hil­jaa. Pi­täi­si var­maan kut­sua ihan Mik­ko Wirén vas­taa­maan sa­nois­taan. Muis­tam­me kuin­ka pol­le­as­ti hän ker­toi Puu­mi­las­sa pal­ve­lu­jem­me pa­ran­tu­van. En hy­väl­lä tah­dol­la­kaan näe pal­ve­lu­jen pa­ran­tu­van vuo­de­o­sas­ton tyh­jen­tä­mi­sel­lä ja po­ti­lai­den siir­tä­mi­sel­lä Par­ka­noon?

Val­ti­o­tie­teen toh­to­ri Pert­ti Bir­ger Vuo­re­la kuo­li 2. lo­ka­kuu­ta 2020 Es­poos­sa 77-vuo­ti­aa­na. Ro­va­nie­mel­lä 1943 syn­ty­neen mie­hen nuo­ruu­den kas­vu­ym­pä­ris­tök­si muo­dos­tui Kih­ni­ön pi­tä­jä sil­loi­ses­sa Sa­ta­kun­nas­sa. Vuo­re­la kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Par­ka­non yh­teis­kou­lus­ta ja val­mis­tui val­ti­o­tie­teen mais­te­rik­si so­si­o­lo­gia pää­ai­nee­naan Hel­sin­gin Yli­o­pis­tos­ta 1968. Hän suo­rit­ti val­ti­o­tie­teen li­sen­si­aa­tin tut­kin­non 1972 ja väit­te­li toh­to­rik­si 1980. Väi­tös­kir­jan ai­hee­na oli alu­e­tie­teen nou­suun liit­ty­nyt Kau­pun­ki­maan omis­tus ja maan­käyt­tö­ra­ken­ne Suo­mes­sa.

Puo­lu­eet ovat jo täy­sil­lä hank­ki­mas­sa eh­dok­kai­ta ke­vään kun­ta­vaa­lei­hin. Pi­de­tään­kö vaa­lit, jos ko­ro­na­vi­rus jat­kaa jyl­lää­mis­tä syk­syn, tal­ven ja ke­vään? Jos pi­de­tään ko­ro­nas­ta huo­li­mat­ta, niin mi­ten rei­lu ja ta­sa­puo­li­nen sii­tä saa­daan? Isot puo­lu­eet kyl­lä pär­jää­vät ra­han voi­mal­la, kos­ka niil­lä on yl­lin kyl­lin va­raa mai­non­taan.

Va­leh­te­lul­la tai ros­kan­pu­hu­mi­sel­la on suo­men kie­les­sä mon­ta sy­no­nyy­miä. Voi­daan juk­sa­ta, syöt­tää pa­jun­köyt­tä, pu­hua löö­pe­riä, pal­tu­ria tai po­tas­kaa. Ny­ky­ai­ka­na po­tas­kaa ei muus­sa yh­tey­des­sä mai­ni­ta, mut­ta en­nen van­haan se oli erit­täin tär­keä mo­nel­la alal­la: sitä tar­vit­tiin maa­lien, li­pe­ä­ka­lan ja lääk­kei­den val­mis­tuk­seen ja me­tal­lin ja­los­tuk­seen. Ko­deis­sa se kel­pa­si sekä pik­ku­lei­pien nos­ta­tuk­seen et­tä ro­tan­myr­kyk­si ja lan­ko­jen kas­vi­vä­rit voi­tiin kiin­nit­tää van­han nai­sen virt­sal­la tai po­tas­kal­la... kyl­lä näin jalo ai­ne an­sait­see jo mai­neen pa­lau­tuk­sen.

Yrit­tä­jät ovat yleen­sä oman alan­sa am­mat­ti­lai­sia. Yri­tys­tä pyö­ri­te­tään yk­sin tai yh­des­sä työn­te­ki­jöi­den kans­sa. Yri­tys­muo­to­ja, alo­ja ja ko­ko­ja on mo­nia, mut­ta kai­kis­sa on tär­ke­ää, miet­tii­kö yrit­tä­jä omia ja yri­tyk­sen­sä voi­ma­va­ro­ja.

Krii­si­ti­lan­tees­sa huo­mio yleen­sä kiin­nit­tyy elä­män pe­ru­sa­si­oi­hin. Yk­si niis­tä on ruo­ka. Ko­ro­nak­rii­si on osoit­ta­nut meil­le ko­ti­mai­sen ruo­an­tuo­tan­non tär­key­den.

Yh­teis­kun­ta aset­taa yhä enem­män hen­ki­siä pai­nei­ta ih­mi­sil­le. Mo­nin eri ta­voin vaa­ti­mus­ta­soa nos­te­taan. Työ­e­lä­mä on stres­saa­vam­paa kuin kos­kaan en­nen. Hy­vin­voin­nin mit­ta­rik­si las­ke­taan ai­neel­li­nen me­nes­tys. On­ko ih­me, jos hen­ki­sen yli­ra­sit­tu­mi­sen mää­rä kas­vaa?