Sek­si on tär­keä kes­kus­te­lun ai­he. Suu­ri osa ih­mi­sis­tä har­ras­taa sek­siä. Sek­si yh­dis­tää. Yk­si kau­neim­pia asi­oi­ta sek­siin liit­ty­en on ih­mis­ten sa­na­ton ja sa­nal­li­nen kom­mu­ni­kaa­tio. Eh­kä juu­ri täs­sä on avain sek­siin. Kah­den tai use­am­man ih­mi­sen vä­li­nen ren­to dy­na­miik­ka. Luot­ta­mus, suos­tu­mus ja tur­val­li­suus.

Par­ka­nos­sa pai­kal­li­sel­la ki­os­kil­la ja huol­ta­mol­la päi­vit­täin ko­koon­tu­vat mies­po­ru­kat ai­heut­ta­vat muis­sa ajoit­tain par­ran pä­ri­nää. Tä­män­kin leh­den Nä­pyt-pals­tal­la taan­noin har­mi­tel­tiin, et­tä veik­kauk­si­a­kaan ei voi vie­dä ki­os­kil­le il­man seu­raa­via kat­sei­ta. Tämä ei ole vain par­ka­no­lai­nen tai maa­seu­dun il­miö. Mie­hiä is­tuu R-ki­os­keis­sa Tam­pe­reel­la ja muis­sa­kin kau­pun­geis­sa.

Min­kä vuok­si au­tom­me nok­ka on jo 18 vuot­ta yhä uu­des­taan suun­nan­nut Va­ho­jär­vel­le ym­pä­ri vuo­den? Vil­li luon­to, tal­ven täy­del­li­nen pi­meys ja hil­jai­suus ovat kut­su­neet.

Lap­suu­te­ni ra­dio ei ol­lut kau­nis ja koo­kas puu­kuo­ri­nen put­ki­ra­dio, vaan kul­mi­kas ja pel­kis­tet­ty tran­sis­to­ri­ra­dio Blau­punkt Der­by. Muis­taak­se­ni isä os­ti sen so­pi­vaan hin­taan me­ri­mie­hel­tä. Ny­kyi­sin ky­sei­nen ra­di­o­mal­li on ke­räi­li­jöi­den kiin­nos­tuk­sen koh­de.

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten me lät­kä­fa­nit elim­me jän­nit­tä­viä ai­ko­ja jää­kie­kon 4 Na­ti­ons Face-Of­fin pa­ris­sa. Me­huk­kaan Ruot­si-voi­ton jäl­keen me­nin kat­so­maan Yo­u­Tu­bes­ta ot­te­lun huip­pu­het­kiä, sil­lä kyl­lä­hän Ruot­sin voit­ta­mi­sel­la par­haat vas­taan par­haat -tur­nauk­ses­sa kel­paa ma­kus­tel­la vaik­ka use­am­paan ot­tee­seen!

Do­nald Trum­pin ar­vaa­ma­ton ja piit­taa­ma­ton toi­min­ta on pa­kot­ta­nut Eu­roo­pan ryh­dis­täy­ty­mään no­pe­as­ti puo­lus­tuk­ses­saan.

En juu­ri kos­kaan kiin­nit­tä­nyt sii­hen huo­mi­o­ta nuo­rem­pa­na. Sil­loin kä­si­tyk­se­ni ajas­ta oli muu­ten­kin ihan eri­lai­nen: olin kuo­le­ma­ton, niin kuin per­hee­ni ja ys­tä­vä­ni ja su­ku­lai­se­ni­kin, elin kor­kein­taan huo­mi­sis­sa kou­lu­päi­vis­sä tai en­si ke­sän hu­vi­puis­to­ret­kis­sä, mi­nul­la oli kaik­ki ai­ka maa­il­mas­sa ja niin kau­he­as­ti te­ke­mis­tä, har­ras­ta­mis­ta ja leik­ki­mis­tä, ei­kä sil­ti kii­re yh­tään min­ne­kään.

Suur­ten muu­tos­ten en­sim­mäi­set mer­kit ha­vai­taan usein vä­hi­tel­len. Osa ha­vait­see ne her­kem­min, ja osa tar­vit­see ai­kaa va­kuut­tu­ak­seen. Kuu­lun jäl­kim­mäi­seen ryh­mään. Pääs­sä­ni on ex­cel, ei ide­a­hau­to­mo.

Täs­sä re­mon­tin kes­kel­lä tu­lee mie­tit­tyä kai­ken­lais­ta. Vaik­ka en puhu asi­ois­ta, ovat ne sil­ti ole­mas­sa. Ot­ta­vat oman ai­kan­sa. Odot­ta­vat mi­nua mu­kaan­sa. Tu­le­vat pala ker­ral­laan. Suo­ri­tan tätä ta­loa täs­sä vain. Hai­kai­len it­se­ni pe­rään.

Pari viik­koa sit­ten oli penk­ka­rei­den ai­ka. Tut­tuun ta­paan abi­tu­rient­te­ja kul­je­tet­tiin pit­kin Par­ka­noa kuor­ma-au­tol­la, jon­ka lai­toi­hin oli pii­rus­tuk­sin loih­dit­tu na­se­via huo­mi­oi­ta lä­hel­tä ja kau­kaa. Tu­lin hy­väl­le mie­lel­le abi­tu­rient­tien tou­hu­ja seu­ra­tes­sa­ni.

Oli ke­sä­sun­nun­tai. Huo­ma­sin kä­si­var­res­sa­ni pu­nai­sen ym­py­rän ja sen kes­kel­lä mus­tan pis­teen. Punk­ki­ko sii­nä on? En iki­nä ai­kai­sem­min ol­lut sel­lais­ta näh­nyt. Mö­kil­lä ei ol­lut punk­ki­pih­te­jä. Ap­teek­ki­kin oli kiin­ni.

Telk­ku, telk­ka, telk­ka­ri, töl­lö, töl­lö­tin, nä­kö­ra­dio, too­sa, vas­taa­no­tin. Huit­tis­ten mur­teel­la jopa sont­loo­ra. Rak­kaal­la lap­sel­la on mon­ta ni­meä. Toki enää ei ihan lap­ses­ta ole ky­sy­mys, sil­lä te­le­vi­si­on ko­e­lä­he­tyk­set al­koi­vat Suo­mes­sa jo 70 vuot­ta sit­ten. Asi­al­la oli teek­ka­rien te­le­vi­si­o­ker­hon TES-TV. En­sim­mäi­nen lä­he­tys näki päi­vän­va­lon 24.5.1955.

Pa­haa aa­vis­ta­mat­to­ma­na as­tuin lä­hi­ju­nas­ta Van­taan Ki­vis­tön ase­mal­la ke­vääl­lä 2019. Pie­nen ker­ros­ta­lo­kak­si­on asun­to­näyt­töön oli vain ki­ven­hei­ton mat­ka, ja ku­ten muut­kin muu­ta­man vuo­den ta­kai­sen asun­to­mes­su­a­lu­een ym­pä­ril­le ra­ken­tu­neet ker­ros­ta­lot, myös nyt esi­tel­tä­vä talo oli uu­si. It­se asi­as­sa ai­van tu­li­te­rä.

Al­ka­nut­ta vuot­ta EU:ssa on hal­lin­nut vah­vas­ti se, mitä At­lan­tin toi­sel­la puo­lel­la ta­pah­tuu. Maa­nan­tai­na pre­si­dent­ti Do­nald Trump nou­si val­taan, ja EU:ssa odo­te­taan yhä, mitä hän ai­koo.

Tör­mä­sin jos­kus Ins­tag­ra­mis­sa pos­tauk­seen, jos­sa eräs so­me­vai­kut­ta­ja avau­tui hän­tä häi­rin­nees­tä so­si­aa­li­sen me­di­an il­mi­ös­tä, jos­sa "huo­no hy­vin­voin­ti" saa enem­män po­si­tii­vis­ta huo­mi­o­ta kuin päi­vi­tyk­set, jois­sa kes­ki­ty­tään "hy­vään hy­vin­voin­tiin". Täl­lä tar­koi­tet­tiin kuu­lem­ma sitä, et­tä kun joku ja­kaa so­mes­sa omis­ta vai­vois­taan tai huo­lis­taan, hei­hin suh­tau­du­taan yleen­sä em­paat­ti­ses­ti, kan­nus­ta­vas­ti ja ko­vas­ti tsemp­pe­jä toi­vo­tel­len.