Näyt­tää sil­tä, et­tä kä­sin­kos­ket­te­le­ma­ton ja sil­mil­le nä­ky­mä­tön maa­il­ma on sitä har­vem­pien ih­mis­ten ko­ke­maa, kuta ete­läm­mäs maas­sam­me lii­ku­taan. Ete­lä on te­ol­li­suu­den, kau­pan ja lii­ken­teen mai­se­maa, me­lun, tun­gok­sen ja räi­ke­än va­lon val­ta­kun­taa. Kuta poh­joi­sem­mas men­nään, sen sa­la­pe­räi­sem­mäk­si tun­nel­ma käy.

Ko­ti­mais­ten kiel­ten kes­kuk­sen (Ko­tus) va­lin­nat kuu­kau­den sa­noik­si tar­jo­a­vat kieh­to­van kat­sauk­sen maa­il­man­me­noon.

Kat­se­lin Netf­li­xis­tä Be­low the Deck -ni­mi­sen sar­jan, joka ker­too luk­sus­jah­dil­la työs­ken­te­le­vis­tä ih­mi­sis­tä. En ole ai­em­min tul­lut edes aja­tel­leek­si, et­tä sel­lai­nen­kin am­mat­ti­kun­ta on ole­mas­sa. Pur­se­rien ja kan­si­mies­ten työ kuu­los­taa hoh­dok­kaal­ta, kun työ­paik­ka­na on 50-met­ri­nen paat­ti ja Ka­ri­bi­an ki­mal­te­le­va meri, mut­ta to­si­a­si­as­sa se on ko­vaa raa­ta­mis­ta kel­lon ym­pä­ri.

Al­ku­ke­sän ja ke­vään ai­ka­na on käy­ty mie­len­kiin­toi­sia kes­kus­te­lu­ja jour­na­lis­mis­ta, sen mer­ki­tyk­ses­tä sekä sa­no­ma­leh­dis­tön toi­min­ta­e­del­ly­tyk­sis­tä.

En­si syk­sy­nä Yh­dys­val­lois­sa käy­dään pre­si­den­tin­vaa­lit, joi­den myö­tä sel­vi­ää, saa­ko Do­nald Trump toi­sen kau­den maan joh­dos­sa. Kan­sain­vä­li­sel­le yh­teis­työl­le Trum­pin kau­si on ol­lut mo­nes­sa mie­les­sä vai­kea. Vii­me vuo­sien ai­ka­na on ar­vuu­tel­tu muun mu­as­sa pre­si­den­tin si­tou­tu­mis­ta Eu­roo­pan puo­lus­ta­mi­seen.

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten olin tal­vi­lo­mal­la Ge­or­gi­an pää­kau­pun­gis­sa Tbi­li­sis­sä. Suo­sit­te­len. Eri­no­mais­ta ruo­kaa, kyl­py­löi­tä – ja pal­jon pat­sai­ta. Pa­luu­mat­kal­la len­to­ken­täl­le ky­syin au­to­kus­kil­ta, mik­si hos­tel­lin lä­hel­lä ole­vas­sa pie­nes­sä puis­ti­kos­sa oli naa­pu­ri­maan Azer­baid­ža­nin edes­men­neen pre­si­den­tin Hei­dar Ali­je­vin pat­sas.

Kun ko­ro­na­vi­ruk­sen en­sim­mäi­nen aal­to al­kaa ol­la ohi, mo­net ovat al­ka­neet poh­tia, mil­tä näyt­tää maa­il­ma ko­ro­nan jäl­keen. Tau­din vai­ku­tuk­sia on eh­dit­ty poh­tia niin ta­lou­den, mat­kus­te­lun kuin etä­töi­den kan­nal­ta. Osa on myös ar­vi­oi­nut, et­tä val­ti­oi­den roo­li kas­vaa jäl­leen, osa on pe­län­nyt taas po­pu­lis­min nou­sua, osa ta­lou­den ro­mah­ta­mis­ta.

Ajau­duin muu­ta­ma päi­vä sit­ten in­ter­net­pals­tal­la kes­kus­te­luun, jos­sa mie­tit­tiin, mi­ten pal­jon tai no­pe­as­ti on mah­dol­lis­ta lu­kea. Ih­met­te­lyn koh­tee­na oli saar­na­mies, joka oli jos­sa­kin yh­tey­des­sä ker­to­nut lu­ke­neen­sa Raa­ma­tun use­aan sa­taan ker­taan läpi. Tätä pi­det­tiin mel­koi­se­na tah­ti­na, mie­hen­hän oli­si pi­tä­nyt ve­täis­tä kir­ja alus­ta lop­puun pa­rin kuu­kau­den vä­lein joka vuo­si vuo­si­kym­men­ten ajan.

Kyl­lä, kyl­lä – vää­rä miel­leyh­ty­mä toki ot­sak­kees­sa, vaik­ka kai­pa täs­tä pan­de­mi­as­ta­kin mel­koi­set mää­rät rie­saa on tul­vi­nut, ku­ten kar­vaas­ti tie­däm­me… Pan­do­ran li­pas­han se tie­tys­ti on.

Lem­mi­kit kuu­lem­ma vä­hen­tä­vät omis­ta­jan­sa stres­siä. Tä­män us­kon jo sen­kin ta­kia, et­tä koi­ra­ni vie mi­nut met­sä­len­kil­le joka päi­vä. Päi­vit­täin kar­va­kuo­no myös nau­rat­taa eris­kum­mal­li­sil­la tem­pauk­sil­laan.

Eläin­suo­je­lu­jär­jes­tö PETA:n pe­rus­ta­ja Ing­rid New­kirk on sitä miel­tä, et­tä lem­mik­ki-sa­nan käy­tös­tä tu­li­si luo­pua. Hä­nen mu­kaan­sa lem­mi­kit ja ih­mi­set ovat sa­ma­nar­voi­sia, jo­ten oli­si suo­ta­vam­paa käyt­tää myös eläi­nys­tä­väs­tä ni­mi­tys­tä kump­pa­ni.

Ta­san vuo­si sit­ten oli ko­tim­me Jout­sas­sa tyh­jen­ty­nyt. Vii­mei­se­nä muut­to­au­toon pa­kat­tiin vi­her­kas­vit, muut ta­va­rat oli­vat jo laa­ti­kois­sa tai tiu­kas­ti lii­noil­la kiin­ni kon­tis­sa. Sii­tä seik­kai­lu al­koi. Sa­mal­la van­ha ko­ti­seu­tu jäi taak­se.

Suo­ma­lai­sia on ku­vat­tu jäy­häk­si ja etäi­sek­si kan­sak­si, joka ei lii­ko­ja tun­tei­ta näyt­te­le. Mie­luum­min kat­so­taan ti­lan­tei­ta etääl­tä kuin sän­nä­tään nii­hin. Ter­veh­di­tään kyl­lä, mut­ta kor­kein­taan vain kät­te­le­mäl­lä. Suh­teen lä­hei­syy­den as­te il­mais­taan voi­mal­la. Mitä lä­hei­sem­pi ys­tä­vä tai tut­ta­va, sitä ko­vem­pi kä­den­pu­ris­tus ja -ra­vis­tus.

Ra­dio-oh­jel­ma pe­reh­dyt­ti kuu­li­jan­sa rans­ka­lai­sen sä­vel­tä­jän Fran­cois Cou­pe­ri­nin mu­siik­kiin. In­tii­mi ja vä­hä­e­lei­nen sä­vel­kie­li pu­hut­te­li, ja oh­jel­ma­tie­dois­sa ba­ro­kin mes­ta­ria ku­vail­tiin­kin mu­sii­kin ru­noi­li­jak­si.

Vii­me päi­vien kii­vas kes­kus­te­lu on käy­nyt yrit­tä­jien – eten­kin ra­vin­to­la­y­rit­tä­jien – aut­ta­mi­ses­ta krii­sin pa­him­man su­van­non ylit­se. Sel­vää­hän on, et­tä mo­nel­le­kaan ei an­net­tu mah­dol­li­suut­ta har­joit­taa lii­ke­toi­min­taan­sa, ja yh­tä vä­hän ai­kaa val­mis­tau­tua uu­teen ti­lan­tee­seen. Täs­tä syys­tä myös yh­teis­kun­nan tu­lee ojen­taa kä­ten­sä.