Lou­nais-Suo­men ih­ka en­sim­mäi­nen Tal­vi­liik­ku­ja-kam­pan­ja on ol­lut nyt käyn­nis­sä kah­den vii­kon ajan. Kam­pan­ja on hen­gel­tään sa­man­kal­tai­nen kuin pe­rin­tei­nen haas­te­pyö­räi­ly. Ki­lo­met­re­jä ke­rä­tään kun­ta­koh­tai­ses­ti, mut­ta lii­kun­ta­muo­toi­na ovat hiih­to, kä­ve­ly, sau­va­kä­ve­ly, juok­su, lu­mi­ken­käi­ly, pot­ku­kelk­kai­lu, luis­te­lu ja ret­ki­luis­te­lu.

Isä­ni Kaar­lo Jaak­ko Kan­nis­to (s. 15.11.1921) kuo­li vii­me vuo­den lo­pul­la, saa­vu­tet­tu­aan sitä en­nen kun­ni­oi­tet­ta­van 100 vuo­den iän. Isä viet­ti kol­me vii­meis­tä vuot­taan yh­des­sä puo­li­son­sa Es­ter Kan­nis­ton kans­sa Tam­pe­reen Tam­men­leh­vä­kes­kuk­ses­sa. Äi­dil­le isän läh­tö on ol­lut val­ta­va me­ne­tys. Yli 73 vuo­den avi­o­liit­to ja yh­tei­nen tai­val päät­tyi 27.12.2021, kun Kaar­lo nuk­kui pois kes­kuu­des­tam­me.

Par­ka­no­lai­set rau­ta­tie­ak­tii­vit ovat kan­ta­via voi­mia poi­kit­tais­ra­to­jen puo­les­ta­pu­hu­ji­na. Hei­dän toi­mes­taan on pi­det­ty yl­lä toi­voa pe­rin­teik­kään Pori–Par­ka­no–Haa­pa­mä­ki-ra­dan el­vyt­tä­mi­ses­tä.

In­ki­vää­ri läm­mit­tää mu­ka­vas­ti ko­le­as­sa tal­vi­sääs­sä. Mag­ne­siu­mia ja sink­kiä si­säl­tä­vä in­ki­vää­ri tun­ne­taan myös ter­veel­li­syys­vai­ku­tuk­sis­taan. In­ki­vää­rin ker­ro­taan vah­vis­ta­van im­muu­ni­jär­jes­tel­mää, ja kas­vi tar­jo­aa te­hok­kaan vas­tus­tuk­sen fluns­saa vas­taan. In­ki­vää­ri myös edis­tää ra­vin­tei­den imey­ty­mis­tä eli­mis­töön ja pa­ran­taa ruo­an­su­la­tus­ta.

Par­ka­non poh­joi­so­sis­sa si­jait­see usei­ta var­sin luon­non­ti­lai­sia ja erä­mai­sia luon­to­koh­tei­ta. Suu­rin osa si­jait­see val­ti­on mail­la ku­ten Plak­ka­ri­lam­min ja Lä­täk­kö­lam­men alu­eet.

Kaup­pa­la­juh­lal­li­suuk­sien juh­la­toi­mi­kun­nan, kun­nal­lis­hal­lin­non sekä muut val­mis­te­luis­sa mu­ka­na ol­leet yl­lät­ti uu­den­vuo­den yö­nä kes­kus­taan juh­li­maan saa­pu­nei­den run­sas mää­rä. Tiet­tä­väs­ti kos­kaan ai­kai­sem­min ei Par­ka­non kes­kus­taan ole yh­tä­ai­kai­ses­ti ah­tau­tu­nut tä­män­ta­pais­ta vä­ki­mää­rää. Vi­ra­no­mais­ten ja mui­den­kin ha­vain­to­jen pe­rus­teel­la ar­vi­oi­tiin hen­ki­lö­lu­ku nel­jäk­si­tu­han­nek­si, jot­kut veik­ka­si­vat vii­si­tu­hat­ta.

Tä­nään ajan­koh­tai­nen so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon uu­dis­tus on it­se asi­as­sa ”vain” yk­si mo­nis­ta mur­rok­sis­ta suo­ma­lai­sen ter­vey­den­huol­lon his­to­ri­as­sa.

Kah­dek­san­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, vuon­na 1941, vie­tet­tiin jat­ko­so­dan en­sim­mäis­tä so­ta­jou­lua. Par­ka­no­lai­nen Rei­no Pa­jus­to viet­ti jou­lun rin­ta­mal­la, pal­vel­len jal­ka­vä­ki­ryk­ment­ti 6:n ri­veis­sä Kar­ja­lan Kan­nak­sel­la.

Suu­rin osa Par­ka­non, Kar­vi­an ja Kih­ni­ön ase­vel­vol­li­suu­si­käi­sis­tä nuo­rem­mis­ta ikä­luo­kis­ta pal­ve­li Rei­no Pa­jus­ton ta­paan va­rus­mies­ryk­men­teis­sä, jot­ka oli koot­tu eri puo­lil­ta Suo­mea. Van­hem­pien re­ser­vi­läis­ten suh­teen, jois­ta Suo­men ar­mei­ja suu­rim­mak­si osak­si koos­tui, nou­da­tet­tiin kui­ten­kin ta­paa koo­ta ryk­men­tit sa­man alu­een mie­his­tä. Lu­ku­mää­räi­ses­ti suu­rin osa Ylä-Sa­ta­kun­nan alu­een mie­his­tä pal­ve­li poh­jois­sa­ta­kun­ta­lai­ses­sa JR 57:ssä.

Evan­ke­liu­min lu­ke­mi­nen kuu­luu mo­nen per­heen jou­lu­pe­rin­tei­siin. Jou­lu­e­van­ke­liu­mi on mah­dol­lis­ta kuun­nel­la myös YS Ra­di­on vä­li­tyk­sel­lä.

Tee­mu Ok­sa­nen on val­mis­tu­nut Tam­pe­reen am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­ta ra­ken­nus- ja yh­dys­kun­ta­tek­nii­kan in­si­nöö­rik­si.

Ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti on it­se­näi­syys­päi­vä­nä 6. jou­lu­kuu­ta 2021 ylen­tä­nyt ma­ju­rik­si Par­ka­nos­ta ko­toi­sin ole­van Juk­ka Ta­pa­ni Sa­hi­no­jan Kai­nuun pri­kaa­tis­ta.

Par­ka­non, Kar­vi­an ja Kih­ni­ön mat­kai­lu­yh­dis­tys­ten pu­heen­joh­ta­jat apu­lai­si­neen te­ki­vät jou­lui­set krans­sit, jois­ta lu­ki­jat sai­vat ar­vuu­tel­la kuka on min­kä­kin teh­nyt. As­kar­te­li­joil­la oli käy­tös­sään sa­man­lai­set ai­hi­ot. Ko­ris­te­luun käyt­tä­män­sä ma­te­ri­aa­lit he va­li­koi­vat it­se.

Ta­san sata vuot­ta sit­ten pe­rus­tet­tu nais­ten va­paa­eh­toi­nen maan­puo­lus­tus­jär­jes­tö, vuo­teen 1944 as­ti toi­mi­nut Lot­ta Svärd, oli mer­kit­tä­vä te­ki­jä niin ra­ken­ta­es­saan maan­puo­lus­tus­ky­kyä ja -tah­toa rau­han vuo­si­na kuin aut­ta­es­saan so­ta­pon­nis­tuk­sis­sa tal­vi- ja jat­ko­so­dan ai­ka­na. Alus­ta saak­ka lot­ta­yh­dis­tys­ten toi­min­ta oli ak­tii­vis­ta niin Par­ka­nos­sa, Kih­ni­ös­sä kuin Kar­vi­as­sa.

Hiki ki­ho­aa ot­sal­le, puk­ki on koh­ta ovel­la. Per­heen lah­jat vie­lä mar­ke­tin muo­vi­kas­sis­sa, lah­ja­pa­pe­ri lo­pus­sa ja pa­ke­toin­ti ei muu­ten­kaan ihan sitä vah­vin­ta osaa­mi­sa­lu­et­ta – ei hä­tää: Ylä-Sa­ta­kun­ta aut­taa! Poi­mi täs­tä vii­me het­ken neu­vot lah­jo­jen pa­ke­toin­tiin.