Kih­ni­ön kun­nan­val­tuus­ton tiis­tai­ses­ta ko­kouk­ses­ta oli jää­nyt pois vii­si val­tuu­tet­tua, näis­tä kol­me es­tet­tä il­moit­ta­mat­ta. Kun kä­sit­te­lyyn tuli sos. dem-ryh­män – isä & poi­ka Kos­ki­sen – va­li­tuk­seen lau­sun­non an­to to­det­tiin, et­tei val­tuus­to ole­kaan pää­tös­val­tai­nen asi­an kä­sit­te­lyyn. Kos­ki­set ni­mit­täin kat­soi­vat it­sen­sä jää­veik­si ja pois­tui­vat asi­an kä­sit­te­lyn ajak­si is­tun­to­sa­lis­ta.

Tie­dä tai ar­vaa vas­taus vii­teen ky­sy­myk­seen uu­ti­sai­heis­ta, jois­ta on jul­kais­tu Ylä-Sa­ta­kun­nas­sa jut­tu vii­mei­sen kuu­kau­den ai­ka­na.

Par­ka­no­lai­set Noo­ra Kan­to­la ja Ee­tu Ran­ta­la sai­vat tyt­tö­vau­van Tam­pe­reen yli­o­pis­tol­li­ses­sa sai­raa­las­sa 29. maa­lis­kuu­ta kel­lo 1.52. Tu­lok­kaan syn­ty­mä­mi­tat oli­vat 4 058 gram­maa 51 sent­ti­met­riä.

Ylä-Sa­ta­kun­nan va­paa-ajan asu­kas kiin­nit­tää en­nem­min tai myö­hem­min huo­mi­on­sa mök­ki­ran­nas­saan kur­kea muis­tut­ta­vaan lin­tuun, joka sei­soo jär­ven tai lam­men ran­ta­ki­vel­lä. Se on har­maa­hai­ka­ra, joka on vii­me vuo­si­na yleis­ty­nyt näky var­sin­kin Par­ka­nos­sa.

Par­ka­no­lai­set An­ni­ka ja Jark­ko Pii­lo­la aloit­ti­vat kol­mi­sen vuot­ta sit­ten ra­ken­nusp­ro­jek­tin, jos­sa lä­hes sa­ta­vuo­ti­as hir­si­ta­lo saa uu­den elä­män uu­des­sa pai­kas­sa. Ku­run Itä-Au­rees­sa si­jait­se­van Hei­nä­a­hon ti­lan van­ha pää­ra­ken­nus siir­ret­tiin Par­ka­non ja Ikaa­lis­ten ra­jal­le Ruo­jär­ven ran­taan, ja sii­tä tu­lee pa­ris­kun­nan uu­si koti.

Kih­ni­ön kun­nan­hal­li­tus esit­tää kun­nan­val­tuus­tol­le ja Par­ka­non-Kih­ni­ön kan­san­ter­veys­työn kun­tain­lii­tol­le, et­tä kun­nan omis­ta­mat ter­veys­kes­kus­kiin­teis­töt luo­vu­tet­tai­siin kun­tain­lii­ton omis­tuk­seen mah­dol­li­sim­man pian. Kih­ni­ön vuo­de­o­sas­ton pe­rus­kor­jaus­ta var­ten on teh­ty suun­ni­tel­mat ja kun­ta ei ta­lou­del­li­sis­ta syis­tä voi pe­rus­kor­jaus­ta to­teut­taa, kos­ka kun­ta ei saa sii­hen val­ti­o­na­vus­tus­ta. Jos kiin­teis­tö on kun­tain­lii­ton omis­tuk­ses­sa, on kun­tain­lii­tol­la mah­dol­li­suus saa­da val­ti­o­na­vus­tus­ta.

Jo­kai­sel­la lin­nul­la on jon­kin­lai­nen nok­ka, mut­ta ei mil­lään suo­ma­lai­sel­la la­jil­la sel­lais­ta kuin nok­ka­var­pu­sel­la. Lin­tu on niin nok­ka­va, et­tä se näyt­tää aal­toi­le­vas­sa len­nos­saan­kin etu­pai­noi­sen ras­kaal­ta.

Kaup­pa­lan­kam­ree­ri Tu­li­sa­lo an­toi kaup­pa­lan­hal­li­tuk­sen ko­kouk­ses­sa ra­ha­toi­mis­ton se­los­tuk­sen tä­män het­ken ra­hoi­tus­ti­lan­tees­ta ym. ta­lou­den­hoi­don nä­ky­mis­tä. Se­los­tuk­ses­ta kävi sel­vil­le, et­tä va­kau­te­tum­paan ase­maan on pääs­ty sit­ten vii­me syk­syn. Täl­löin kaup­pa­lan ti­li­ve­lat lä­hen­te­li­vät 2,4 mil­joo­naa mark­kaa, nyt ne ovat tun­tu­vas­ti las­ke­neet. Vek­se­lei­tä ei ra­ha­lai­tok­sis­sa ole yh­tään, vii­mei­ses­tä pääs­tiin ir­ti tam­mi­kuul­la.

Iso­kos­ke­lo on koo­kas ja ko­mea ve­si­lin­tu­la­ji, jon­ka en­sim­mäi­set yk­si­löt saa­pu­vat Ylä-Sa­ta­kun­taan heti, kun en­sim­mäi­set su­la­pai­kat au­ke­a­vat. Pal­jon myö­hem­min saa­pu­vat lä­hi­su­ku­lai­set pik­ku- eli tuk­ka­kos­ke­lot. Iso­kos­ke­lo ei ole re­he­vien lin­tu­jär­vien pe­si­mä­la­ji, vaan suo­sii kirk­kai­ta ja ka­ru­ja ve­sis­tö­jä.

Par­ka­non kirk­koon vuon­na 1948 asen­ne­tut urut ovat käy­neet ko­vin epä­var­moik­si Kaik­kia ää­ni­ker­to­ja ei­vät ur­ku­rit tah­do soit­ta­es­saan löy­tää ei­kä ole ai­na va­ra­maa tu­lee­ko nii­tä ää­niä mitä tar­koit­taa. Kirk­ko­val­tuus­to aset­ti ur­ku­toi­mi­kun­nan, joka pää­tyi ai­no­aan mah­dol­li­seen rat­kai­suun, uu­sien ur­ku­jen han­kin­taan. Niin­pä kirk­ko­val­tuus­to päät­ti­kin vii­me ko­kouk­ses­saan ryh­tyä hank­ki­maan uu­sia. Ne pää­tet­tiin ti­la­ta ur­ku­suun­nit­te­li­ja As­ko Rau­ti­o­na­hon suun­ni­tel­man poh­jal­ta Ur­ku­ra­ken­ta­mo Hans Hein­rich­sil­tä Vaa­sas­ta.

Kih­ni­ö­läis­läh­töi­nen Ver­na Hu­pi­la kil­pai­li lau­an­tai­na Mik­ke­lis­sä Miss Sai­maa Be­au­ty -kil­pai­lus­sa. Hu­pi­la va­lit­tiin 10 fi­na­lis­tin jouk­koon mar­ras­kuus­sa. Kri­tee­rei­nä oli­vat ul­ko­nä­ön li­säk­si ha­ki­jan per­soo­nal­li­suus ja tyy­lik­kyys.