Vuok­ra­taan­ko kiin­teis­tö, maa­poh­ja vai ra­ken­nus? Kas sii­nä Par­ka­non po­liit­ti­sen kes­kus­te­lun yk­si vii­me ai­kai­nen kuu­ma pe­ru­na.

Kaik­ki ta­but kaa­tu­vat jos­kus. Sel­lai­sen his­to­ri­al­li­sen het­ken sai tä­män pals­tan va­ki­tui­nen avus­ta­ja ko­kea maa­nan­tai­na kou­lu­kam­pus Kaar­nan au­di­to­ri­os­sa, jos­sa Par­ka­non kau­pun­gin­val­tuus­to kes­kus­te­li var­hais­kas­va­tuk­sen uu­sis­ta ti­lois­ta.

Kun­ta­po­lii­tik­ko­jen te­ke­mät val­tuus­to­a­loit­teet ei­vät lä­hes­kään ai­na saa­vu­ta ta­voi­tet­taan, mut­ta on­nis­tu­mis­mah­dol­li­suu­det ovat yleen­sä sitä suu­rem­mat, mitä laa­jem­pi jouk­ko val­tuu­tet­tu­ja on aloit­teen ta­ka­na. Ai­na iso­kaan po­liit­ti­nen tah­to ei rii­tä, mut­ta har­voin on lop­pu­tu­los niin tyr­mää­vä kuin seu­raa­vas­sa ta­pauk­ses­sa.

Kos­ka ihan jo­kai­sen tu­lee osal­lis­tua kau­pun­gin ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­seen, päät­ti kau­pun­gin­val­tuus­to alen­taa jä­sen­ten­sä ko­kous­palk­ki­o­ta 3 eu­rol­la.

Elo­ku­vas­sa Päi­vä­ni mur­me­li­na (Yh­dys­val­lat 1993) Bill Mur­ra­yn esit­tä­mä te­le­vi­si­o­re­port­te­ri jou­tuu niin sa­not­tu ai­ka­sil­muk­kaan, jos­sa ta­pah­tu­mat al­ka­vat tois­tua päi­vä päi­väl­tä sa­man­lai­si­na. Il­mi­öön on sit­tem­min vii­tat­tu esi­mer­kik­si so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa elo­ku­van al­ku­pe­räi­seen ni­meen viit­taa­val­la tä­gil­lä @ground­hog­day. Sitä vil­je­li­vät pal­jon esi­mer­kik­si hal­li­tus­neu­vot­te­lu­ja kom­men­toi­neet twiit­ta­jat vii­me vuo­den tou­ko–ke­sä­kuus­sa.

Ku­ten mo­nes­ti, pi­täi­si Par­ka­non kuu­luis­sa ro­mu­au­to­kes­kus­te­lus­sa pääs­tä seu­raa­vaan vai­hee­seen. Tä­män pals­tan mat­kai­lu- ja ym­pä­ris­tö­toi­mi­tus eh­dot­ta­vat yh­des­sä, et­tä kes­kus­te­lua kään­net­täi­siin ko­ko­naan uu­teen suun­taan: ro­mu­ve­nei­siin ja nii­den hui­kei­siin mah­dol­li­suuk­siin.

Näin vaa­li­vuo­den kyn­nyk­sel­lä on pai­kal­laan suo­da aja­tus kan­sa­lais­ten po­liit­ti­sel­le muis­til­le. On­han ää­nes­tys­pää­tös­tä teh­des­sä hyvä pun­ta­roi­da edus­ta­jiem­me te­ke­mi­siä ja te­ke­mät­tä jät­tä­mi­siä päät­ty­väl­tä ne­li­vuo­tis­kau­del­ta.

Jos joku ei muis­ta, niin Par­ka­non en­si ke­vää­nä väis­ty­vä val­tuus­to pää­si en­sim­mäis­tä ker­taa ta­lou­sar­vi­o­työ­hön vas­ta syk­syl­lä 2022. Siis osa­puil­leen puo­li­tois­ta vuot­ta va­lin­tan­sa jäl­keen.

Mi­kä­li kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen ää­nes­tys­tu­los an­taa edes jo­tain os­viit­taa, niin mar­ras­kuun 11. päi­vä­nä Par­ka­non val­tuus­to päät­tää mel­ko juh­lal­li­sin me­noin rau­ta­tie­a­se­man os­ta­mi­ses­ta.

Äl­kää ky­sy­kö, mitä ko­ti­kau­pun­kin­ne voi teh­dä tei­dän hy­väk­sen­ne, vaan ky­sy­kää, mitä te voit­te teh­dä ko­ti­kau­pun­kin­ne hy­väk­si.

Pak­ko kai se on myön­tää: tais­te­lu Par­ka­non en­ti­sen lu­ki­o­ra­ken­nuk­sen pe­las­ta­mi­sek­si on hä­vit­ty. Par­ka­no­lai­sen si­vis­tys­tah­don ja ra­ken­nus­tai­don suu­ren­moi­sen näyt­teen koh­ta­lo­na on tul­la jau­he­tuk­si be­to­ni­murs­keek­si ja eh­kä tien­poh­jak­si, jah­ka suo­je­lu­kaa­va saa­daan muu­tet­tua ja pur­ku­työ kil­pai­lu­tet­tua.