Lähetä oma kirjoituksesi sähköpostitse toimittajat@ylasatakunta.fi. Kirjoita napakasti.
Suomalainen työelämä elää rankkaa murrosvaihetta. Viime vuonna on eduskunnan enemmistön päätöksillä valmisteltu ja päätettykin useita työelämää koskevia radikaaleja muutoksia, jotka herättävät perusteltua huolta työntekijöiden enemmistön keskuudessa myös Parkanossa ja Pirkanmaalla.
Kyse ei ole vain pykälistä tai sopimustekniikasta, vaan ihmisten arjesta, toimeentulosta ja jaksamisesta. Monessa työelämän ns. uudistuksessa on todellisuudessa menty palkansaajan kannalta katsottuna yli sata vuotta ajassa taaksepäin. Minua säälittää erityisesti nuoret työelämään ja sen heikentyneiden työehtojen pariin tulevat ihmiset.
Yleissitovat työehtosopimukset olivat suomalaisen työelämän perusta. Niitä elementtejä ei suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa valitettavasti ole enää käytössä. Työehtosopimus turvasi vähimmäisehdot kaikille työntekijöille ja loi yrityksille reilut ja tasapuoliset kilpailuolosuhteet.
Kun työehtoja pyritään heikentämään tai sopimista siirretään yhä enemmän paikalliselle tasolle ilman todellista tasavertaista neuvotteluasemaa, vaarana on työelämän jyrkähkö eriarvoistuminen. Kaikilla työpaikoilla ei ole luottamushenkilöitä tai osaamista neuvotella työehdoista tasapuolisesti työnantajan kanssa. Toisaalta toisille ammattialoille tulee taas lähivuosina syntymään mitä ilmeisemmin työvoimapulaa.
Työelämän kehittämisen tulisi lähteä yhteistyöstä, ei vastakkainasettelusta. Suomessa on pitkät perinteet kolmikannasta ja neuvotteluratkaisuista, joilla on rakennettu vakaa ja ennakoitava yhteiskunta. Tämä on hyödyttänyt sekä työntekijöitä että työnantajia. Työrauha sekä työntekijöiden motivaatio ja sitoutuminen työhönsä syntyvät luottamuksesta, eivät jatkuvasta epävarmuudesta.
Nyt on meneillään kiihtyvä yhteiskunnallinen kehitys, joka luo epävarmuutta ja näköalattomuutta palkansaajan arkiseen elämään. Väitän, että tämä Suomessa vallalla oleva massiivinen yrityskonkurssien aalto – vuonna 2025 noin 3 500 konkurssia – sekä Euroopan toiseksi suurin työttömyys ovat osaltaan nykyisen, hyvin pitkälle ideologisen politiikan syytä.
Näistä negatiivisista elementeistä on syntynyt ja syntymässä yhä syvenevä valtion velan kasvu. Veikkaan myös, että monet itsenäiset kunnat palveluja järjestäessään tulevat lähivuosina taistelemaan kasvavan velkaongelman kanssa.
Myös työssä jaksaminen ja turvallisuus ansaitsevat enemmän huomiota. Työurien pidentäminen ei onnistu, jos työ kuormittaa liikaa tai työntekijän vaikutusmahdollisuuksia heikennetään. Kohtuulliset työajat, riittävä palkka ja mahdollisuus palautumiseen ovat investointeja, eivät kustannuseriä.
Eikä eläkeiän jatkuva nostaminen todellisuudessa tuo tai luo sitä tuottavuutta, jota monet juhlapuheissaan kuvittelevat sillä saavutettavan.
SAK:n Parkanon alueen paikallisjärjestökin katsoo, että kestävää työelämää rakennetaan kuuntelemalla työntekijöiden ääntä ja vahvistamalla sopimusyhteiskuntaa, ei purkamalla sitä. Toivomme, että työelämää koskevissa ratkaisuissa muistetaan myös pienempien paikkakuntien työntekijöitä ja palkansaajia.
Avoin ja rehti vuoropuhelu sekä joskus erilaisetkin mielipiteet työantajan kanssa tuottavat koko työyhteisölle sitä kilpailuetua, jota ei synny, jos käytetään porkkanan sijasta keppiä kannustimena. Sillä ihminen ei ole tunteeton kone, joka jaksaisi määrättömästi pää punaisena painaa pitkää päivää pienellä palkalla.
Reilu ja mahdollisimman avoin työelämä on koko yhteiskunnan etu. Kaikesta huolimatta hyvää loppuvuotta 2026 kaikille tasapuolisesti.
Tapio Ristamäki
SAK:n Parkanon alueen paikallisjärjestön puheenjohtaja
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.