Suo­ma­lai­nen työ­e­lä­mä elää rank­kaa mur­ros­vai­het­ta. Vii­me vuon­na on edus­kun­nan enem­mis­tön pää­tök­sil­lä val­mis­tel­tu ja pää­tet­ty­kin usei­ta työ­e­lä­mää kos­ke­via ra­di­kaa­le­ja muu­tok­sia, jot­ka he­rät­tä­vät pe­rus­tel­tua huol­ta työn­te­ki­jöi­den enem­mis­tön kes­kuu­des­sa myös Par­ka­nos­sa ja Pir­kan­maal­la.

Kyse ei ole vain py­kä­lis­tä tai so­pi­mus­tek­nii­kas­ta, vaan ih­mis­ten ar­jes­ta, toi­meen­tu­los­ta ja jak­sa­mi­ses­ta. Mo­nes­sa työ­e­lä­män ns. uu­dis­tuk­ses­sa on to­del­li­suu­des­sa men­ty pal­kan­saa­jan kan­nal­ta kat­sot­tu­na yli sata vuot­ta ajas­sa taak­se­päin. Mi­nua sää­lit­tää eri­tyi­ses­ti nuo­ret työ­e­lä­mään ja sen hei­ken­ty­nei­den työ­eh­to­jen pa­riin tu­le­vat ih­mi­set.

Yleis­si­to­vat työ­eh­to­so­pi­muk­set oli­vat suo­ma­lai­sen työ­e­lä­män pe­rus­ta. Nii­tä ele­ment­te­jä ei suo­ma­lai­ses­sa so­pi­mu­syh­teis­kun­nas­sa va­li­tet­ta­vas­ti ole enää käy­tös­sä. Työ­eh­to­so­pi­mus tur­va­si vä­him­mäi­seh­dot kai­kil­le työn­te­ki­jöil­le ja loi yri­tyk­sil­le rei­lut ja ta­sa­puo­li­set kil­pai­luo­lo­suh­teet.

Kun työ­eh­to­ja py­ri­tään hei­ken­tä­mään tai so­pi­mis­ta siir­re­tään yhä enem­män pai­kal­li­sel­le ta­sol­le il­man to­del­lis­ta ta­sa­ver­tais­ta neu­vot­te­lu­a­se­maa, vaa­ra­na on työ­e­lä­män jyr­käh­kö eri­ar­vois­tu­mi­nen. Kai­kil­la työ­pai­koil­la ei ole luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä tai osaa­mis­ta neu­vo­tel­la työ­eh­dois­ta ta­sa­puo­li­ses­ti työ­nan­ta­jan kans­sa. Toi­saal­ta toi­sil­le am­mat­ti­a­loil­le tu­lee taas lä­hi­vuo­si­na syn­ty­mään mitä il­mei­sem­min työ­voi­ma­pu­laa.

Työ­e­lä­män ke­hit­tä­mi­sen tu­li­si läh­teä yh­teis­työs­tä, ei vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta. Suo­mes­sa on pit­kät pe­rin­teet kol­mi­kan­nas­ta ja neu­vot­te­lu­rat­kai­suis­ta, joil­la on ra­ken­net­tu va­kaa ja en­na­koi­ta­va yh­teis­kun­ta. Tämä on hyö­dyt­tä­nyt sekä työn­te­ki­jöi­tä et­tä työ­nan­ta­jia. Työ­rau­ha sekä työn­te­ki­jöi­den mo­ti­vaa­tio ja si­tou­tu­mi­nen työ­hön­sä syn­ty­vät luot­ta­muk­ses­ta, ei­vät jat­ku­vas­ta epä­var­muu­des­ta.

Nyt on me­neil­lään kiih­ty­vä yh­teis­kun­nal­li­nen ke­hi­tys, joka luo epä­var­muut­ta ja nä­kö­a­lat­to­muut­ta pal­kan­saa­jan ar­ki­seen elä­mään. Väi­tän, et­tä tämä Suo­mes­sa val­lal­la ole­va mas­sii­vi­nen yri­tys­kon­kurs­sien aal­to – vuon­na 2025 noin 3 500 kon­kurs­sia – sekä Eu­roo­pan toi­sek­si suu­rin työt­tö­myys ovat osal­taan ny­kyi­sen, hy­vin pit­käl­le ide­o­lo­gi­sen po­li­tii­kan syy­tä.

Näis­tä ne­ga­tii­vi­sis­ta ele­men­teis­tä on syn­ty­nyt ja syn­ty­mäs­sä yhä sy­ve­ne­vä val­ti­on ve­lan kas­vu. Veik­kaan myös, et­tä mo­net it­se­näi­set kun­nat pal­ve­lu­ja jär­jes­tä­es­sään tu­le­vat lä­hi­vuo­si­na tais­te­le­maan kas­va­van vel­ka­on­gel­man kans­sa. 

Myös työs­sä jak­sa­mi­nen ja tur­val­li­suus an­sait­se­vat enem­män huo­mi­o­ta. Työ­u­rien pi­den­tä­mi­nen ei on­nis­tu, jos työ kuor­mit­taa lii­kaa tai työn­te­ki­jän vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sia hei­ken­ne­tään. Koh­tuul­li­set työ­a­jat, riit­tä­vä palk­ka ja mah­dol­li­suus pa­lau­tu­mi­seen ovat in­ves­toin­te­ja, ei­vät kus­tan­nu­se­riä.

Ei­kä elä­kei­än jat­ku­va nos­ta­mi­nen to­del­li­suu­des­sa tuo tai luo sitä tuot­ta­vuut­ta, jota mo­net juh­la­pu­heis­saan ku­vit­te­le­vat sil­lä saa­vu­tet­ta­van.

SAK:n Par­ka­non alu­een pai­kal­lis­jär­jes­tö­kin kat­soo, et­tä kes­tä­vää työ­e­lä­mää ra­ken­ne­taan kuun­te­le­mal­la työn­te­ki­jöi­den ään­tä ja vah­vis­ta­mal­la so­pi­mu­syh­teis­kun­taa, ei pur­ka­mal­la sitä. Toi­vom­me, et­tä työ­e­lä­mää kos­ke­vis­sa rat­kai­suis­sa muis­te­taan myös pie­nem­pien paik­ka­kun­tien työn­te­ki­jöi­tä ja pal­kan­saa­jia.

Avoin ja reh­ti vuo­ro­pu­he­lu sekä jos­kus eri­lai­set­kin mie­li­pi­teet työ­an­ta­jan kans­sa tuot­ta­vat koko työ­yh­tei­söl­le sitä kil­pai­lu­e­tua, jota ei syn­ny, jos käy­te­tään pork­ka­nan si­jas­ta kep­piä kan­nus­ti­me­na. Sil­lä ih­mi­nen ei ole tun­tee­ton kone, joka jak­sai­si mää­rät­tö­mäs­ti pää pu­nai­se­na pai­naa pit­kää päi­vää pie­nel­lä pal­kal­la.

Rei­lu ja mah­dol­li­sim­man avoin työ­e­lä­mä on koko yh­teis­kun­nan etu. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta hy­vää lop­pu­vuot­ta 2026 kai­kil­le ta­sa­puo­li­ses­ti.

Ta­pio Ris­ta­mä­ki

SAK:n Par­ka­non alu­een pai­kal­lis­jär­jes­tön pu­heen­joh­ta­ja