Ky­rön­par­ka­no­lai­nen  Ry­ti­län suku ko­koon­tui elo­kuun lo­pul­la Röy­hi­ön ky­lä­ta­lol­la. Juh­la­paik­ka oli ko­vin so­pi­va, sil­lä se si­jait­see ai­van su­kum­me syn­ty­si­jo­jen ää­rel­lä. Siel­tä Ry­ti­län en­sim­mäi­nen asu­kas Erk­ki Ala­nik­ki­lä läh­ti vas­ta­vir­taan koh­ti poh­jois­ta. 

Osa meis­tä saa­pui juh­la­pai­kal­le Ikaa­lis­ten kyl­py­län ran­nas­ta lai­va M/S Ikaa­li­sel­la. Au­rin­koi­nen sää ja Ky­rös­jär­ven luon­non­kau­niit mai­se­mat joh­dat­te­li­vat mei­dät juh­la­tun­nel­maan.

Rytilän sukukokous. Sonja Fräki letitti laivalla tyttärensä Aino.n hiukset

Heta Rytilä

Pe­ril­lä ky­lä­ta­lol­la meil­le tar­joil­tiin Röy­hi­ön ky­lä­seu­ran nais­ten val­mis­ta­ma her­kul­li­nen juh­la­lou­nas.

Su­ku­seu­ram­me pu­heen­joh­ta­ja, Sep­po Ry­ti­lä, lau­sui ter­veh­dys­sa­nat juh­la­vä­el­le. Sit­ten su­kum­me van­hin, Rau­ni Ra­ja­la 99 v., esit­ti tun­tei­ta he­rät­tä­vän vi­de­o­ter­veh­dyk­sen­sä.

Su­ku­seu­ran ak­tii­vi­nen Geni-käyt­tä­jä esit­te­li di­gi­taa­lis­ta su­ku­tut­ki­mus­ta tie­to­ko­ne­oh­jel­ma Ge­nin ja eri­lais­ten läh­de­tie­to­link­kien kaut­ta. Esi­tys oli hur­jan mie­len­kiin­toi­nen. Ge­nin avul­la on tar­koi­tus ra­ken­taa maa­il­man su­ku­puu. Myös su­ku­seu­ram­me uu­sit­tu­ja ko­ti­si­vu­ja esi­tel­tiin. 

Ikaa­lis­ten Ka­le­va­lai­set nai­set yl­lät­ti­vät mei­dät esi­tyk­sel­lään. Elä­män­vii­saat nai­set ker­toi­vat kau­niis­sa 1950-lu­vun hen­ki­sis­sä le­nin­geis­sään pie­niä ta­ri­noi­ta lap­suu­des­taan elä­vöit­tä­en nii­tä van­hoil­la, niin paik­kan­sa­pi­tä­vil­lä, sa­nan­las­kuil­la, sa­non­noil­la ja tuon ajan lau­luil­la. Ylei­sö kuun­te­li hi­pi­hil­jaa. Moni sil­mä­kul­ma kos­tui van­ho­ja hy­viä ai­ko­ja muis­tel­les­sa men­nei­den vuo­si­kym­men­ten his­to­ri­aa huo­ku­vas­sa ky­lä­ta­los­sa. Oli hyvä ja läm­min ol­la.

Vii­meis­tään täs­sä koh­taa ylei­sön kie­len­kan­nat hel­ti­si­vät ja kah­vit juo­tiin iloi­sen pu­heen­so­ri­nan sä­es­tä­mä­nä. 

Var­si­nai­nen su­ku­ko­kous va­lit­si van­han hal­li­tuk­sen jat­ka­maan seu­raa­vat kol­me vuot­ta. Su­ku­seu­raa vuon­na 2011 pe­rus­ta­mas­sa ol­leet Päi­vi Kiis­ki­lä, Pek­ka Ry­ti­lä, Ta­pio Ry­ti­lä ja Mart­ti Va­tu­nen sai­vat kun­ni­a­kir­jat, su­ku­vii­rit sekä syk­syi­set kuk­ka­kim­put an­si­ois­taan. 

Su­ku­va­lo­ku­vien ot­ta­mi­sen jäl­keen oli vuo­ros­sa bus­si­a­je­lu lä­hel­lä si­jait­se­val­le Luo­to­lan mai­to­ti­lal­le. Ter­hi Lah­ti­nen, yk­si ti­lan kuu­des­ta osak­kaas­ta, ker­toi 600 leh­män ti­las­ta, joka on yk­si suu­rim­mis­ta Suo­mes­sa. Jo­kai­sel­la leh­mäl­lä on sekä oma nimi et­tä nu­me­ro. Saim­me aut­taa miet­ti­mäl­lä so­pi­via a-kir­jai­mel­la al­ka­via ni­miä juu­ri syn­ty­neel­le va­si­kal­le! 

Rytilän sukukokous. Bussilla Luotolan maitotilan navetan läpi.

Heta Rytilä

 Kuu­lim­me, et­tä leh­mät lyp­se­tään kol­mes­ti vuo­ro­kau­des­sa ja saim­me näh­dä lyp­sy­ka­ru­sel­lin. Ylei­sö oli ta­vat­to­man kiin­nos­tu­nut­ta ja ky­sy­myk­siä sa­te­li. Oli­han mo­nel­la meis­tä omia ko­ke­muk­sia kar­jan­hoi­dos­ta ai­na­kin lap­suu­den ke­sil­tä.

Lo­puk­si pää­sim­me vie­lä aja­maan bus­sil­la avo­na­ve­tan läpi il­man jal­kau­tu­mis­ta. Leh­mät ih­met­te­li­vät mei­tä var­maan yh­tä pal­jon kuin me na­vet­taa leh­mi­neen… 

Heta Ry­ti­lä

Ry­ti­län su­ku­seu­ran hal­li­tuk­sen jä­sen