On asioita, joista ei pitäisi kirjoittaa. Yksi on nämä ajankohtaiset ilmastotalkoot. Ne nostattavat pulssia ja verenpainetta kuin hukattu 7 oikein -lottolappu. Ehkä tuskanhiki lämmittää hivenen. Useimmiten ei.
Sähköllä toimivat laitteet vievät saman verran sähköä, käyttää niitä sitten päivällä tai yöllä. Ellei saa ajastettua, valvominen ei ole kovin palkitsevaa. Siirtyminen ravintoköyhempään ruokavalioon, öinen kodin hoitaminen sekä sähkölaskun tuijottaminen epäuskoisena. Tuloksena on väsymys ja stressi.
Lämmitys on meidän reppumme. Puukiukaiden käyttöä on moralisoitu jo vuosia. Muutkin tulipesät ovat nyt kokeneet olalle taputukset, ihanaa kun olet olemassa! Suosio on sammumatonta, kovilla pakkasilla. Lämminhenkinen yhteistyö on luonut kiihkeät markkinat polttopuille.
Polttopuut ovatkin jo paremmassa arvossa kuin tukkipuu. Osalle verovapaatakin. Toki saadakseen ne pesään asti verotettavia vaiheita ja kalustoa on osana prosessia. Kaarisahalla ja kirveellä harvempi itseään hikoiluttaa.
Kell' ylimääräinen motti on, kauanko on? Eilen tuttava kertoi käyneensä kesäviettopaikassaan ja löytäneensä uuden polun. Naapurista puuliiterilleen. Heinäseipäätkin olivat valmistautuneet David Copperfieldin kuuluisaan temppuun.
Parvekepuutarhuri mansikka-amppeleineen voi nukkua yönsä levollisin mielin. Luonto ruokkii mansikan kukinnasta valmiiksi punaposkiseksi herkuksi. Vettä kun joskus heruttaa. Mielihyvää lisää hiilineutraali elämäntapa. Savupiippu olisikin syntiä. Ihmettelee, mitä ne maalla ruikuttaa, kaupassa on ruokaa ja ei 53 kWh/kk sähkönkulutus voi olla liikaa. Oma valintansa.
Lähiruoka taasen kyntää syvällä. Kotimaiset tomaatit ovat haluttuja. Ne vaativat huomiota, lämpöä ja niin paljon sähköä kasvuympäristön ylläpitoon, Hinku-yhteiskunta riistää niiden kasvatusmahdollisuudet. Ristiriitana onkin kaiken ruoan kasvatuksen tukeminen muualla, tuomalla. Täällä kannattamattomaksi tekeminen tuntuu olevan muodikasta istuvalle Suomen hallitukselle.
Lista on loputon siitä, mitä on mennyt pieleen ja mille ei ole tehty korjauksia. Sinä maksat, minä maksan. Kunnes ei ole varaa maksaa. Sittenkö meidän vieraanvaraisuutemme kohteet maksavat kiitollisuudenvelkansa Suomelle? Sittenkö tulee uusi tukipaketti ja saamme lukuisia miljardeja lievittämään ahdinkoamme? Tuskin.
Puuttuu vaikutusten arviointi tulevaisuuteen. Ennakointi. Suunnitelmat. Hätiköiden hätä kädessä. Niin ne puuttuvat Parkanoltakin Hinku-kunta unelmassa. Kolme vuotta on oltu mukana ilman merkittäviä saavutuksia. Useat ovat kysyneet, mikä se on?
Hiilineutraali kunta, joka sitoutuu vähentämään päästöjään 80 prosenttia 2007 vuoden tasosta 2030 vuoteen mennessä. Lyhyesti kuvailtuna se on kaunis epärealistinen ajatus.
Minä ihmettelen mitä tällä haluttiin. Vähän kuin vanhanpojan avioliitto. Itse Parkanossa ja vaimo Moskovassa. Jälkeläiseksi jäi vain laskut. Pääsi kuitenkin avioon. Pitää sillekin jotain laskea.
No niin, ei parempaakaan tekemistä ollut, piti saada aika kulumaan, että pääsen lauantaina kello 10 kahville. Totta, turhempaa tekemistä tuskin olisin löytänyt. Paitsi Olkiluodon vesipumpun tuijottaminen kuukausikaupalla vaihtamisen sijaan.
Jari Sammatti
Kirjoittaja on perussuomalaisten Parkanon yhdistyksen puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen.
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.