Par­ka­non lu­kio: An­ti­la Veik­ka, Au­ti­o­sa­lo Neea, Fri­man Ii­da-So­fia, Hei­no­nen El­len, Hon­ka­nen Nin­ja, Ki­vis­tö Pep­pi, Kum­pu­lai­nen Hil­ma, Le­ho­jär­vi An­na-Mari, Lou­ki­ai­nen Vil­ma, Ma­jan­maa Mira, Mä­e­saar Kät­lin, Oja­nen On­ni, Ra­ja­mä­ki Alek­si, Rii­hi­vii­ta Ee­li, Si­vu­la Je­le­na, Va­ho­sal­mi Vee­ti, Vii­ta­nen Nina, Yli-Kär­ke­lä Min­ka ja Yli­lam­mi Ja­nii­na.

Fen­ni­a­rail näyt­tää aloit­ta­van sään­nöl­li­set raa­ka­puu­kul­je­tuk­set Par­ka­non rau­ta­tie­a­se­mal­ta. Tie­to käy il­mi rau­ta­tie­lii­ken­teen jul­ki­ses­ta da­tas­ta.

Par­ka­non seu­ra­kun­nan ti­li­kau­den tu­los on 39 645 eu­roa yli­jää­mäi­nen. Kirk­ko­val­tuus­to hy­väk­syi tors­tain ko­kouk­ses­saan ti­lin­pää­tök­sen ja toi­min­ta­ker­to­muk­sen.

Mo­net tie­tä­vät, et­tä Suo­men pie­nin lin­tu on hip­pi­äi­nen, joka pai­naa 4,5–7 gram­maa ja on al­le 10 sent­ti­met­riä pit­kä. Näis­tä mi­tois­ta on vie­lä pit­kä mat­ka maa­il­man pie­nim­pään lin­tuun ki­ma­lais­ko­lib­riin, joka pai­naa 1,6 gram­maa ja on al­le kuu­si sent­ti­met­riä pit­kä.

Niin Par­ka­nos­sa, Kar­vi­as­sa kuin Kih­ni­ös­sä­kin neu­vo­tel­laan par­hail­laan luot­ta­mus­teh­tä­vien ja­os­ta val­tuus­to­ryh­mien kes­ken. Joka kun­nas­sa suu­rin puo­lue on uu­del­la val­tuus­to­kau­del­la kes­kus­ta, joka siis joh­taa paik­ka­neu­vot­te­lu­ja.

Sa­ta­kun­nan pe­las­tus­lai­tos sai pie­nes­tä maas­to­pa­los­ta hä­ly­tyk­sen maa­nan­tai­aa­mu­na noin kel­lo 9.40 Kar­vi­as­ta Tuo­hi­sa­lon­tiel­tä.

Sa­ta­kun­nan­ka­tu 23:ssa ra­pis­tu­va en­ti­nen val­ti­on vi­ras­to­ta­lo pu­re­taan ja tont­ti siis­ti­tään elo­kuun lop­puun men­nes­sä. Näin lu­paa kiin­teis­tön omis­ta­ja Par­ka­non kol­me täh­teä Oy ra­ken­nus- ja ym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­nal­le an­ta­mas­saan sel­vi­tyk­ses­sä.

Lep­pä­kos­ken Säh­kön toi­mi­pis­te Par­ka­non Te­ol­li­suus­tiel­lä sul­jet­tiin huh­ti­kuus­sa, ja siel­lä ol­lei­den kol­men työn­te­ki­jän ja kah­den toi­mi­hen­ki­löi­den työ­hö­not­to­pis­teet siir­ret­tiin Ikaa­li­siin.

Koti-ikä­vä on var­mas­ti mo­nel­le tut­tu tun­ne. Eten­kin lap­se­na, kun oli en­sim­mäis­tä ker­taa vie­raas­sa pai­kas­sa tai il­man van­hem­pia, mut­ta mik­sei koti-ikä­vää voi tun­tea ihan iäs­tä huo­li­mat­ta, ai­kui­se­na­kin.

– Aloi­tin ihan nol­las­ta, en osan­nut mi­tään nuot­te­ja lu­kea, en­kä ol­lut iki­nä soit­ta­nut mi­tään. Läh­din ihan täy­sin kel­ta­nok­ka­na, Pau­la­mä­ki ker­too.

Par­ka­non kau­pun­gin­hal­li­tus käyn­nis­ti hel­mi­kuus­sa 2024 ran­ta-ase­ma­kaa­van muu­tok­sen Vuo­ri­jär­ven Iso­saa­res­sa ta­voit­tee­na muut­taa ylei­nen ui­ma­ran­ta lo­ma­ra­ken­nus­ton­tik­si.

Kun kir­joi­tin tä­män ko­lum­nin tou­ko­kuun en­sim­mäi­se­nä kes­ki­viik­ko­na, olin juu­ri kii­reel­lä kaa­sut­ta­nut ny­kyi­seen ko­ti­kau­pun­kii­ni, sil­lä ka­ve­ri­ni oli tu­los­sa luok­se­ni ky­lään. Edel­li­nen il­ta ve­nyi yö­hön toi­sen ys­tä­vän kans­sa ju­tel­les­sa ja aa­mul­la oli­kin hop­pu hoi­taa asi­at kun­toon en­nen kah­den tun­nin ajo­mat­kaa.