Poh­dis­ke­lin vap­pu­na ra­di­os­ta työ­vä­en­lau­lu­ja kuun­nel­les­sa­ni jär­jen ja tun­teen suh­det­ta ih­mi­sen pää­tök­sen­te­os­sa yleen­sä ja eri­tyi­ses­ti kun­tien po­liit­ti­ses­sa pää­tök­sen­te­os­sa.

Mie­leen tuli seu­raa­va jako: oi­keis­to­puo­lu­eet pyr­ki­vät lä­hes­ty­mään yh­tei­siä asi­oi­ta jär­ki ja ra­hat edel­lä, va­sem­mis­to­puo­lu­eet usein tun­teel­la ja em­pa­ti­al­la. Kes­ki­ken­tän puo­lu­ei­den suh­tau­tu­mi­nen riip­puu hen­ki­lös­tä.

Kuu­lui­sa TV-ka­hak­ka vih­rei­den So­fia Vir­ran ja pe­rus­suo­ma­lai­sen mi­nis­te­ri Wil­le Ryd­ma­nin vä­lil­lä on mal­lie­si­merk­ki näi­den kah­den nä­kö­kul­man tör­mäyk­ses­tä. Mo­lem­mat pi­tä­vät tu­lo­kul­maan­sa oi­ke­a­na ja us­ko­vat asi­aan­sa. Toi­sen on siis ol­ta­va vää­räs­sä.

Us­kon­not no­jaa­vat tun­tee­seen, sa­moin kuin ur­hei­lu, tai­de ja viih­de. Il­ta­päi­vä­leh­tien löö­pit ja klik­ki­ot­si­kot ve­to­a­vat kaik­kein voi­mak­kaim­piin tun­tei­siin ku­ten pel­koon ja sek­su­aa­li­suu­teen. Lu­et­te­loa voi­si jat­kaa pit­kään. Tie­de ja ta­lous ovat pää­o­sin tek­nok­raat­ti­sia, jär­ki edel­lä.

En­tä jär­ki vas­taan tun­teet po­li­tii­kas­sa? Val­ta­kun­nan­po­li­tii­kas­sa käy­tös­sä on lain­sää­dän­tö ja bud­jet­ti­ra­hat. Vir­ka­mies­ten val­mis­te­lu ta­pah­tuu en­si­si­jai­ses­ti jär­jen puit­teis­sa, vir­ka­vas­tuul­la. Edus­kun­nas­sa sit­ten val­mis­te­luun li­sä­tään tun­teet, syn­tyy laki. Bud­je­til­la pää­te­tään, mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä asi­oi­hin pa­nos­te­taan.

Tun­ne­tus­ti ra­haa on hel­pom­pi ja­kaa kuin an­sai­ta. Niuk­kuus pa­kot­taa tun­teet jär­jen raa­mei­hin. Tur­haan ei pu­hu­ta ”bud­jet­ti­raa­meis­ta”. Myös kun­nis­sa elin­voi­man ja ve­ron­mak­sa­jien uh­kaa­va hii­pu­mi­nen es­tää nos­ta­mas­ta ve­ro­ra­si­tus­ta tol­kut­to­mas­ti, jo­ten toi­vei­den tyn­ny­riin jää jat­ku­vas­ti täy­tet­tä.

Vii­me ai­koi­na niuk­kuus on joh­ta­nut suu­reen in­toon lai­na­ta ra­haa tu­ke­vai­suu­del­ta, siis lap­sil­tam­me ja hei­dän jäl­ke­läi­sil­tään. Sitä kut­su­taan ”jul­ki­sek­si ve­lak­si”, jota täl­lä het­kel­lä syn­tyy 13 tu­hat­ta mil­joo­naa eu­roa li­sää joka vuo­si.

Tu­le­vai­suu­del­ta lai­naa­mi­nen on täy­sin mo­raa­li­ton­ta: Mil­lä oi­keu­del­le me täl­lä het­kel­lä kat­som­me ole­vam­me oi­keu­tet­tu­ja si­to­maan tu­le­vat su­ku­pol­vet vuo­si­kym­me­nik­si niuk­kuu­teen vain, jot­ta voi­sim­me saa­da jol­le­kin etu­ryh­mäl­le li­sää ra­haa oman kan­na­tuk­sem­me pa­ran­ta­mi­sek­si seu­raa­vis­sa vaa­leis­sa?

Pa­ras­ta oli­si, et­tä tun­teel­la käy­vät ky­syi­si­vät it­sel­tään, mitä jär­keä eri­lai­sis­sa vaa­ti­muk­sis­sa on seu­raa­val­le su­ku­pol­vel­le. Ja vas­taa­vas­ti jär­ki edel­lä asi­oi­ta aja­vat ot­tai­si­vat huo­mi­oon, et­tä ih­mi­nen on vii­me kä­des­sä tun­ne­kimp­pu, jol­la on isot ai­vot tun­tei­ta hil­lit­se­mäs­sä.

Fif­ty – Six­ty.

Jaak­ko Ry­ti­lä
Par­ka­no-Kih­niö