En­sim­mäi­sen kau­den kun­ta­po­lii­tik­ko­na olen ku­lu­neen val­tuus­to­kau­den ai­ka­na saa­nut huo­ma­ta, kuin­ka vaa­ti­vaa ja mo­ni­syis­tä pää­tök­sen­te­ko ny­kyi­ses­sä sote-to­del­li­suu­des­sa on.

Vaik­ka pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mis­vas­tuu siir­tyi hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­le, vas­tuu par­ka­no­lai­sis­ta ja hei­dän hy­vin­voin­nis­taan on meil­lä pai­kal­li­sil­la päät­tä­jil­lä edel­leen yh­tei­nen.

Vii­me­ai­kai­set uu­ti­set ja ke­hi­tys­ku­lut ovat he­rät­tä­neet mi­nus­sa sy­vää huol­ta ko­ti­kau­pun­kim­me so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­den tu­le­vai­suu­des­ta.

Eri­tyi­sen huo­lis­sa­ni olen kaik­kein haa­voit­tu­vim­mas­sa ase­mas­sa ole­vis­ta asuk­kais­tam­me: ikäih­mi­sis­tä ja vam­mais­pal­ve­lui­den va­ras­sa ole­vis­ta lä­him­mäi­sis­täm­me.

Par­ka­non ikä­ra­ken­ne huo­mi­oon ot­ta­en van­hus­ten ase­man ja tur­val­li­sen ar­jen ta­kaa­mi­sen pi­täi­si ol­la en­si­si­jai­nen pri­o­ri­teet­ti.

Ko­ti­hoi­don ti­lan­ne on täl­lä het­kel­lä ää­ri­ra­joil­laan. Hen­ki­lös­tön ve­ny­mi­nen ja jat­ku­va si­jais­ten puu­te hei­jas­tu­vat suo­raan sii­hen, mi­ten ar­vo­kas­ta ja kii­ree­tön­tä hoi­toa ikäih­mi­sem­me saa­vat omas­sa ko­dis­saan. Ko­ti­hoi­to ei saa muut­tua pel­käk­si me­kaa­ni­sek­si suo­rit­ta­mi­sek­si kel­loa vas­taan.

Kun pu­hu­taan ko­tiin vie­tä­vis­tä pal­ve­luis­ta tai asu­mi­syk­si­köi­den kes­kit­tä­mi­ses­tä, Par­ka­nos­sa on pak­ko ot­taa huo­mi­oon maan­tie­teel­li­set vä­li­mat­kat. Jos pal­ve­lut kar­kaa­vat naa­pu­ri­kun­tiin tai kau­em­mas maa­kun­taan, mat­kat muo­dos­tu­vat koh­tuut­to­mik­si.

Tämä ei kos­ke vain pal­ve­lua tar­vit­se­vaa, vaan aset­taa val­ta­van hen­ki­sen ja ta­lou­del­li­sen taa­kan omai­sil­le. Lä­heis­ten tuki, vie­rai­lut ja ar­jen osal­li­suus ovat kor­vaa­ma­ton osa hoi­don laa­tua. Jos vä­li­mat­ka kat­kai­see nämä si­teet, li­sääm­me in­hi­mil­lis­tä yk­si­näi­syyt­tä ja tur­vat­to­muut­ta.

Tämä sama huo­li vä­li­mat­kois­ta ja tut­tu­jen ver­kos­to­jen kat­ke­a­mi­ses­ta kos­kee vam­mais­pal­ve­lui­ta. Pää­tök­set lak­kaut­taa pai­kal­li­sia, toi­mi­via yk­si­köi­tä – ku­ten Niit­ty­ko­ti – is­ke­vät suo­raan sel­lais­ten ih­mis­ten ar­keen, joil­le elä­män en­na­koi­ta­vuus ja tut­tu ko­ti­kau­pun­ki ovat it­se­näi­sen elä­män pe­ru­se­del­ly­tyk­siä.

Vam­mais­pal­ve­lui­den siir­tä­mi­nen pois Par­ka­nos­ta ei ole oi­ke­aa sääs­tä­mis­tä, se on in­hi­mil­lis­ten pe­ru­soi­keuk­sien mu­ren­ta­mis­ta.

Kai­ken kes­ki­ös­sä on oma ter­veys­kes­kuk­sem­me. Toi­mi­va ja hel­pos­ti saa­vu­tet­ta­va ter­veys­kes­kus on Par­ka­non elin­voi­man ja tur­val­li­suu­den ank­ku­ri. Lää­kä­riin ja hoi­ta­jal­le on pääs­tä­vä omas­sa kau­pun­gis­sa il­man, et­tä lie­vis­sä­kin vai­vois­sa jou­du­taan mat­kus­ta­maan kym­me­niä ki­lo­met­re­jä.

Mei­dän on teh­tä­vä tii­vis­tä yh­teis­työ­tä hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la, et­sit­tä­vä roh­ke­as­ti uu­sia kump­pa­nuuk­sia yk­si­tyi­sen ja kol­man­nen sek­to­rin kans­sa ja vaa­dit­ta­va, et­tä lä­hi­pal­ve­lut säi­ly­vät.

Kyse on in­hi­mil­li­syy­des­tä, tasa-ar­vos­ta ja sii­tä, et­tä Par­ka­nos­sa on tur­val­lis­ta elää elä­män jo­kai­ses­sa vai­hees­sa.

Mar­ket­ta Kos­ki­nen (kesk)

Kir­joit­ta­ja on 1. kau­den kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu.