Niit­ty­ko­din sul­ke­mi­nen pakottaa Susanna Rahkolan muut­ta­maan pois Par­ka­nosta

Mari Kal­lio

Par­ka­no

Pir­kan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een pää­tös sul­kee Par­ka­nos­sa si­jait­se­van ke­hi­tys­vam­mais­ten ai­kuis­ten asu­mi­syk­si­kön Niit­ty­ko­din vuo­den lop­puun men­nes­sä.

Par­ka­no­lai­sel­le Su­san­na Rah­ko­lal­le pää­tös tar­koit­taa sitä, et­tä hän jou­tuu läh­te­mään ko­dis­taan, jo­hon hän muut­ti 30 vuot­ta sit­ten Ran­ta­ko­don val­mis­tut­tua.

Vas­taa­vaa yh­tei­söl­lis­tä asu­mis­ta ei ole Par­ka­nos­sa tar­jol­la muu­al­la, min­kä vuok­si hä­nen täy­tyy muut­taa pois ko­ti­kau­pun­gis­taan ja sa­mal­la myös etääl­le per­hees­tään, su­ku­lai­sis­taan ja ys­tä­vis­tään.

– Tämä on mi­nul­le kova pala. Ajat­te­len asi­aa ai­na nuk­ku­maan men­nes­sä­ni, ja it­ku tu­lee, Rah­ko­la sa­noo.

Niit­ty­ko­din asuk­kaat sai­vat tie­don pää­tök­ses­tä Pir­han vir­ka­mie­hel­tä tou­ko­kuun lo­pul­la jär­jes­te­tys­sä ti­lai­suu­des­sa, jo­hon asuk­kai­den lä­hei­siä ei ol­lut kut­sut­tu.

Su­san­na Rah­ko­lan äi­ti Kai­ja Ki­ve­lä kuu­li asi­as­ta jär­kyt­ty­neel­tä tyt­tä­rel­tään.

– Su­san­na il­moit­ti, et­tä hä­nel­lä on su­rul­li­nen asia, et­tä hän jou­tuu muut­ta­maan. Em­me us­ko­neet, et­tä täs­sä näin tu­li­si käy­mään. Kyl­lä tämä niin pus­kis­ta tuli.

Ki­ve­län mu­kaan osa lä­hei­sis­tä sai tie­don yk­si­kön lak­kaut­ta­mi­ses­ta vas­ta leh­des­tä. Asuk­kail­le ja hei­dän lä­hei­sil­leen jär­jes­tet­tiin yh­tei­nen pa­la­ve­ri vas­ta kak­si viik­koa myö­hem­min.

Rah­ko­lan äi­ti ker­too, et­tä heil­lä oli pal­jon miel­tä as­kar­rut­ta­via ky­sy­myk­siä tu­le­vas­ta, mut­ta pai­kal­le tul­lut Pir­han edus­ta­ja ei osan­nut vas­ta­ta nii­hin.

– Ole­tim­me, et­tä saam­me vas­tauk­sia. Ky­syim­me esi­mer­kik­si sitä, mis­sä kor­vaa­vat asuin­pai­kat ovat ja kuin­ka kau­as pi­tää läh­teä.

Hän kri­ti­soi myös sitä, et­tei Pir­ha huo­mi­oi­nut asuk­kai­den tar­vet­ta lä­heis­ten­sä tu­keen, kun asi­as­ta ker­rot­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran.

Kaija Kivelä muistelee, miten hänen tyttärensä haaveili itsenäistymisestä jo murrosikäisenä. Niittykodissa Susanna Rahkola viihtyy edelleen niin hyvin, ettei häntä tahdo saada vanhempiensa luo Alaskylään vierailulle kuin vain päiväseltään.

Mari Kallio

Kai­ja Ki­ve­lä muis­te­lee, mi­ten hä­nen tyt­tä­ren­sä haa­vei­li it­se­näis­ty­mi­ses­tä jo mur­ro­si­käi­se­nä. Niit­ty­ko­dis­sa Su­san­na Rah­ko­la viih­tyy edel­leen niin hy­vin, et­tei hän­tä tah­do saa­da van­hem­pien­sa luo Par­ka­non Alas­ky­lään vie­rai­lul­le kuin vain päi­vä­sel­tään.

Kai­ja Ki­ve­lä kuu­li Niit­ty­ko­din sul­ke­mi­ses­ta tyt­tä­rel­tään, mut­ta osa lä­hei­sis­tä luki pää­tök­ses­tä leh­des­tä. Pir­ha jär­jes­ti yh­tei­sen pa­la­ve­rin asuk­kail­le ja hei­dän lä­hei­sil­leen vas­ta pari viik­koa myö­hem­min, kun asi­as­ta oli ker­rot­tu asuk­kail­le.

Pa­la­ve­riin osal­lis­tu­neil­la oli pal­jon miel­tä as­kar­rut­ta­nei­ta ky­sy­myk­siä. Pai­kal­la ol­lut Pir­han edus­ta­ja ei kui­ten­kaan osan­nut vas­ta­ta esi­mer­kik­si sii­hen, mis­sä ja kuin­ka kau­ka­na kor­vaa­vat asuin­pai­kat ovat.

Niittykodissa asukkailla on vastuutehtäviä. Rahkola huolehtii iltaisin, että ovet on lukittu ja yleisten tilojen kaihtimet kiinni.

Mari Kallio

Su­san­na Rah­ko­lal­le tar­jot­tiin en­sin asu­mis­paik­ko­ja ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen Pih­la­ja­lin­nun asu­mi­syk­si­kös­tä Par­ka­nos­ta ja vas­taa­vas­ta asu­mis­muo­dos­ta Vir­roil­ta. Sit­tem­min on tar­jot­tu myös Niit­ty­ko­din kal­tais­ta ke­vy­em­pää ja it­se­näis­tä ar­kea tu­ke­vaa asu­mis­rat­kai­sua Ikaa­li­sis­ta.

Yh­tei­söl­li­ses­sä asu­mi­syk­si­kös­sä oh­jaa­ja on pai­kal­la aa­mus­ta il­taan, mut­ta jo­kai­sel­la asuk­kaal­la on omia vas­tuu­teh­tä­viä yk­si­kön ar­jen su­ju­mi­sek­si.

Su­san­na Rah­ko­la esi­mer­kik­si huo­leh­tii Niit­ty­ko­dis­sa il­tai­sin, et­tä ovet ovat lu­kos­sa ja yleis­ten ti­lo­jen kaih­ti­met kiin­ni.

Vaih­to­eh­toja ei Par­ka­nossa ole

Pir­ha on lu­van­nut, et­tä asuk­kai­den yk­si­löl­li­nen pal­ve­lun­tar­ve huo­mi­oi­daan ja oi­keus asu­mis­pal­ve­lui­hin tur­va­taan.

Su­san­na Rah­ko­lal­le tar­jot­tiin en­sin asu­mis­paik­ko­ja ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen Pih­la­ja­lin­nun asu­mi­syk­si­kös­tä Par­ka­nos­ta ja vas­taa­vas­ta asu­mis­muo­dos­ta Vir­roil­ta.

Myö­hem­min vaih­to­eh­to­ja esi­tel­lyt vir­ka­mies to­te­si kui­ten­kin, et­tä hä­nen ti­lan­tee­seen­sa so­pi­si pa­rem­min Niit­ty­ko­din kal­tai­nen ke­vy­em­pi ja it­se­näis­tä ar­kea tu­ke­va asu­mis­rat­kai­su Ikaa­li­sis­sa.

Yh­tei­söl­li­ses­sä asu­mi­syk­si­kös­sä oh­jaa­ja on pai­kal­la aa­mus­ta il­taan, mut­ta jo­kai­sel­la asuk­kaal­la on myös vas­tuu­teh­tä­viä ar­jen su­ju­mi­sek­si. Niit­ty­ko­dis­sa Rah­ko­la sul­kee il­tai­sin yleis­ten ti­lo­jen kaih­ti­met, lu­kit­see ovet ja päi­vit­tää seu­raa­van päi­vän oh­jel­man mag­neet­ti­tau­lul­le.

Päätöstä muutosta ei ole vielä tehty

Su­san­na Rah­ko­la ei ole tois­tai­sek­si suos­tu­nut ot­ta­maan vas­taan tar­jot­tu­ja asu­mis­vaih­to­eh­to­ja. Hän on myös tuo­nut pa­la­ve­reis­sa esiin sen, et­tei ha­lua muut­taa pois Niit­ty­ko­dis­ta ei­kä Par­ka­nos­ta.

Ko­ti­paik­ka­kun­nal­la ovat per­heen, ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten li­säk­si työ­toi­min­ta­paik­ka Pa­ju­lin­nus­sa sekä tu­tut oh­jaa­jat ja lenk­ki­po­lut.

Jos Rah­ko­la päät­tää muut­taa ke­hi­tys­vam­mais­ten yh­tei­söl­li­seen asu­mi­syk­sik­köön Ikaa­li­siin, jat­kuu työ­toi­min­ta Pa­ju­lin­nus­sa Par­ka­nos­sa kah­te­na päi­vä­nä vii­kos­sa.

Työ­mat­kat su­jui­si­vat tak­sil­la, kun ny­kyi­sin hän tait­taa puo­len­tois­ta ki­lo­met­rin mat­kan useim­mi­ten kä­vel­len.

Äi­ti Kai­ja Ki­ve­lä har­mit­te­lee sitä, et­tä tyt­tä­ren pi­täi­si Ikaa­li­sis­sa ope­tel­la moni asia alus­ta. Tu­tuil­la ko­ti­kul­mil­la esi­mer­kik­si lenk­kei­ly on­nis­tuu it­se­näi­ses­ti, mut­ta uu­del­la paik­ka­kun­nal­la tämä ei oli­si mah­dol­lis­ta.

Vii­mei­set­kin kivet kään­net­tävä

Ran­ta­ko­to ry ja Ikaa­lis­ten-Par­ka­non Ke­hi­tys­vam­mais­ten Tuki ry laa­ti­vat kum­pi­kin sul­ke­mis­pää­tök­ses­tä oi­kai­su­vaa­ti­muk­sen. Jäl­kim­mäi­nen teki asi­as­ta myös li­sä­sel­vi­tys­pyyn­nön, mut­ta hy­vin­voin­ti­a­lu­een alu­e­hal­li­tus hyl­kä­si kaik­ki kol­me.

Osa pää­tök­sen pe­rus­te­luis­ta ih­me­tyt­tää äi­tiä. Hä­nen mu­kaan­sa esi­mer­kik­si si­jais­pu­la ei kos­ke Niit­ty­ko­din yk­sik­köä.

Ki­ve­län mu­kaan tu­kiyh­dis­tyk­ses­sä poh­di­taan vie­lä pää­tök­ses­tä va­lit­ta­mis­ta.

Äi­din ja tyt­tä­ren toi­vee­na on, et­tä Niit­ty­ko­ti säi­lyi­si Par­ka­nos­sa tai ai­na­kin pää­tök­sen toi­meen­pa­nol­le saa­tai­siin li­sä­ai­kaa. He ve­to­a­vat­kin Par­ka­non päät­tä­jiin, et­tä nämä yrit­täi­si­vät vie­lä vai­kut­taa asi­an lop­pu­tu­lok­seen.