Tuo­ta lau­lua olen hy­räil­lyt vii­me ai­koi­na, kun yhä use­am­pi kel­tai­nen ja pu­nai­nen leh­ti osuu sil­miin! Luon­to ter­veh­tii mei­tä upeis­sa vä­reis­sä en­nen kuin aset­tuu le­poon! Ju­ma­la on jos­tain syys­tä luo­nut luo­ma­kun­taan ryt­min. Ku­kois­tuk­sen jäl­keen on aset­tu­mi­sen ai­ka, voi­mien ke­rää­mi­sen ai­ka, muu­ton ai­ka. Kun­nes taas uu­si elä­mä ver­soo.

Ih­mi­nen on ai­noa, jol­la on ky­kyä ek­syä ryt­mis­tä. Tou­hot­taa niin, et­tä lepo unoh­tuu ja omat ka­to­a­vai­set voi­ma­va­rat. Usein syk­sy on uu­den aloit­ta­mi­sen ai­kaa. Tämä vuo­si on tuo­nut omat haas­teen­sa. Mi­ten ja­kaa voi­mia uu­den edes­sä. Mi­ten pak­ko­py­säh­dys on toi­mi­nut?

En­si sun­nun­tain ot­sik­ko on Ju­ma­lan huo­len­pi­to. Evan­ke­liu­mi pu­huu tu­tus­ta si­sa­rus­sar­jas­ta: Mar­tas­ta ja Ma­ri­as­ta. Toi­nen tou­hu­aa, toi­nen aset­tuu kuun­te­le­maan! Mi­ten help­po nois­ta kah­des­ta on­kaan löy­tää oma kuva. Sil­ti elä­mä on mon­ta ker­taa kir­ja­vam­pi. Mei­tä on mo­nek­si.

Jo­ten­kin kuu­len Jee­suk­sen sa­nois­sa rak­kau­den mo­lem­pia koh­taan. Sekä Mart­ta et­tä Ma­ria to­teut­ta­vat elä­mää oman omi­nais­laa­tun­sa mu­kaan. Heil­lä on oma paik­kan­sa, jot­ta yh­tei­sö toi­mii. Sil­ti vä­lil­lä vä­syy ja sil­loin on help­po työ­lään­tyä toi­sen eri­lai­suu­teen. Tou­hul­la ei saa­kaan enem­män ai­kaan kuin py­säh­ty­mäl­lä ja kuun­te­le­mal­la. Elä­mäs­sä to­teu­tuu ar­jen ja py­hän vaih­te­lu!

Mie­tin mitä ih­mi­nen saa­kaan ai­kaan se­koit­ta­mal­la ryt­mit. Hyö­dyn ja ai­kaan­saa­vuu­den ni­mis­sä ah­neh­di­taan! Mis­sä on yh­tei­nen hyvä? Ei ai­na­kaan jat­ku­vas­sa kil­pai­lus­sa, saa­ta­vil­la olos­sa tai kas­vun har­has­sa.

Mikä on­kaan riit­tä­vää? Mi­nul­le. Lä­hi­pii­ril­le­ni. Asui­nym­pä­ris­töl­le­ni. Luo­ma­kun­nal­le.

”Koh­tuus kai­kes­sa” on hyvä sana! Mitä, jos kat­soi­sin it­se­ä­ni ja va­lin­to­ja­ni toi­sin. Eh­kä ar­mah­ta­vam­min. Ihan kaik­keen ei tar­vit­se eh­tiä. Ka­ve­rin voi kut­sua mu­kaan. Elä­mä ri­kas­tuu ja­et­ta­es­sa. Ko­keil­laan­ko?

Kah­la­taan siis syys­leh­dis­sä sy­dä­men kyl­lyy­des­tä, en­nen kuin ne kor­ja­taan pois. Kul­je­taan Mart­toi­na ja Ma­ri­oi­na, Paa­voi­na ja Pert­tui­na oman omi­nais­laa­tum­me mu­kaan op­pien toi­nen toi­sel­tam­me jo­ta­kin tä­män elä­män kau­neu­des­ta!

Siu­naus­ta syk­syyn!

Ma­ri­an­ne Ky­rön­vii­ta

kap­pa­lai­nen

Par­ka­non seu­ra­kun­ta