Vanhasta maa­lais­ta­losta pienellä pin­ta­re­mon­tilla viihtyisä kesämökki ja tilattava juh­la­paikka

Maa­rit Leh­to-Ala­ta­lo

Kih­niö

Joo­na Kir­ves­nie­mi ja Jet­ro Kärk­käi­nen kä­vi­vät kat­so­mas­sa Kih­ni­ön Jo­ki­ky­läs­sä myyn­nis­sä ol­lut­ta paik­kaa mie­len­kiin­nos­ta, vaik­ka sel­lai­sen han­kin­ta ei heil­lä ol­lut mie­les­sä.

He kui­ten­kin ihas­tui­vat pää­ra­ken­nuk­seen, pi­ha­pii­riin ja rau­hal­li­seen maa­lais­mai­se­maan.

– Olem­me ai­na ihail­leet täl­lai­sia van­ho­ja ta­lo­ja, ja tä­män hin­ta oli meil­le so­pi­va, Joo­na Kir­ves­nie­mi ker­too.

Kaup­paan kuu­luu pää­ta­lon li­säk­si usei­ta ra­ken­nuk­sia, ku­ten na­vet­ta, suu­li, rii­hi, ait­ta, iso puu­lii­te­ri ja pi­ha­sau­na. Heh­taa­rin ko­koi­sen ton­tin ku­pees­sa vir­taa pie­ni joki. Ym­pä­ril­lä on met­sään ra­joit­tu­vaa pel­to­mai­se­maa.

– Naa­pu­rit ker­toi­vat, et­tä tila on ol­lut ai­ka­naan kool­taan lä­hes 300 heh­taa­ria.

Ti­las­ta on tal­les­sa ja esil­lä il­ma­ku­va, jos­sa pi­ha­pii­riä ym­pä­röi run­sas puus­to. Val­ta­o­sa puis­ta on jos­sain vai­hees­sa kaa­det­tu.

Jokikylässä sijaitseva vanha maalaistalo tunnetaan Mäntykoskena. Uudet omistajat mahdollisesti remontoivat yläkertaan majoitustiloja joskus tulevaisuudessa.

Maarit Lehto-Alatalo

Kir­ves­nie­mi ja Kärk­käi­nen kun­nos­ta­vat pää­ra­ken­nus­ta vä­hi­tel­len. Van­has­sa ta­los­sa on teh­ty ai­kai­sem­min­kin re­mont­te­ja, mut­ta suu­rel­ta osin on ar­voi­tus, mitä siel­lä on teh­ty ja mil­loin.

– Van­ha osa on ki­vi­ja­lan pääl­lä ja myö­hem­min ra­ken­net­tu laa­jen­nus be­to­ni­ki­vi­ja­lal­la. Laa­jen­nu­so­sas­sa on pan­nu­huo­ne, pie­ni sau­na ja ves­sa, Kir­ves­nie­mi sa­noo.

Uu­det omis­ta­jat mah­dol­li­ses­ti re­mon­toi­vat ylä­ker­taan ma­joi­tus­ti­lo­ja jos­kus tu­le­vai­suu­des­sa.

Joona Kirvesniemi esittelee perinteistä tapettia, joka tulee salonkiin. Lattiaan asennetaan vinyylilankku.

Maarit Lehto-Alatalo

Kir­ves­nie­mi ja Kärk­käi­nen ovat teh­neet ta­los­sa lä­hin­nä pin­ta­re­mont­tia. En­si töik­seen he pois­ti­vat tu­vas­ta sei­nä­le­vyt ja ot­ti­vat esiin van­hat hir­ret.

Toi­veis­sa oli, et­tä tu­van muo­vi­mat­to­jen al­ta oli­si pal­jas­tu­nut lat­ti­a­lan­kut, mut­ta näin ei käy­nyt. Lan­kut oli pois­tet­tu ai­em­mas­sa re­mon­tis­sa.

Joo­na Kir­ves­nie­mi esit­te­lee pe­rin­teis­tä ta­pet­tia, joka tu­lee sa­lon­kiin. Lat­ti­aan asen­ne­taan vi­nyy­li­lank­ku.

Vaaleaa ja perin­teistä salonkiin

Tu­vas­sa on kak­si ovea, joi­den ta­ka­na on to­den­nä­köi­ses­ti jos­kus ol­lut kak­si ma­kuu­huo­net­ta. Sit­tem­min vä­li­sei­nä on pois­tet­tu ja ny­kyi­sin mo­lem­mis­ta ovis­ta on käyn­ti sa­lon­kiin. Ke­vääl­lä huo­nee­seen uu­si­taan muo­vi­mat­to­jen ti­lal­le vi­nyy­lin­lan­kut ja vaih­de­taan ta­pe­tit.

– Suun­nit­te­lim­me sa­lon­kiin en­sin vä­ri­käs­tä ja näyt­tä­vää ta­pet­tia. Pää­dyim­me kui­ten­kin vaa­le­aan vä­riin ja pe­rin­tei­seen ku­vi­oin­tiin.

Sa­lon­ki on ka­lus­tet­tu pää­o­sin an­tiik­ki­huo­ne­ka­luin. Ka­lus­tei­ta on han­kit­tu kirp­pu­to­reil­ta, ja osa on pe­räi­sin Kärk­käi­sen su­vul­ta. Muu­ten si­sus­tus on ko­toi­sas­ti uut­ta ja van­haa.

Ka­tois­sa on näyt­tä­viä eri ai­ka­kau­sil­ta ole­via kris­tal­lik­ruu­nu­ja.

Keit­ti­ön il­me uu­sit­tiin vaih­ta­mal­la kaa­pis­tot sekä ta­pe­toi­mal­la ja maa­laa­mal­la sei­nät.

Vessa jätettiin remontoimatta. Persoonallinen ilme on luotu sisustuksella.

Maarit Lehto-Alatalo

Ves­sa jä­tet­tiin re­mon­toi­mat­ta. Per­soo­nal­li­nen il­me on luo­tu si­sus­tuk­sel­la.

Tilauk­sesta monen­lai­sia tapah­tu­mia

Van­ha puu­hel­la on keit­ti­ön sy­dän. Te­hok­kaan läm­mön­läh­teen pääl­lä val­mis­tuu ruo­ka isol­le­kin po­ru­kal­le.

Tämä on tar­peen, sil­lä Kir­ves­nie­mi ja Kärk­käi­nen vuok­raa­vat ti­lat ja val­mis­ta­vat tar­jot­ta­vat eri­lai­siin juh­liin ja ti­lai­suuk­siin. Tä­hän men­nes­sä ta­los­sa on pi­det­ty tyhy-päi­viä, kynt­ti­lä­kurs­si, polt­ta­rit, rip­pi­juh­lat, ris­ti­äi­set ja elä­ke­juh­lat sekä Iha­na ka­ma­la maa­seu­tu- hank­keen päi­vä.

– Va­rau­duim­me han­ke­päi­vä­nä 100 kä­vi­jään, mut­ta tän­ne tuli 400 ih­mis­tä. Kaik­ki lop­pui kes­ken ja piti läh­teä vä­lil­lä kaup­paan os­tok­sil­le.

Hui­ke­as­ti odo­tet­tua enem­män ke­rä­si vä­keä myös Jou­lu­pi­ha-ta­pah­tu­ma, joka oli Jo­ki­ky­läs­sä yk­si­päi­väi­se­nä, kun se ai­kai­sem­min on ol­lut Lin­nan­ky­läs­sä ja­et­tu­na kah­del­le tai use­am­mal­le­kin päi­väl­le. Ta­pah­tu­ma on ol­lut hy­vin suo­sit­tu ja kä­vi­jöi­tä run­saas­ti.

Nyt jär­jes­te­lyis­sä aja­tuk­se­na oli, et­tä ny­kyi­nen paik­ka on kau­ka­na ja ti­laa pal­jon, jo­ten ruuh­kaa ei muo­dos­tu.

– Mut­ta ei­vät­hän nämä ti­lat riit­tä­neet al­kuun­kaan, kun kä­vi­jöi­tä tu­li­kin yli 700. Kah­vi­laan oli to­del­la pit­kä jono, ei­vät­kä kaik­ki jak­sa­neet odot­taa, vaan läh­ti­vät muu­al­le, Kir­ves­nie­mi pa­hoit­te­lee.

Jou­lu­pi­has­sa oli käy­tös­sä myös pi­ha­pii­rin ra­ken­nuk­sia, ku­ten kä­si­työ­tai­ta­jien myyn­ti­pis­te ai­tas­sa. Juh­lia ja mui­ta ti­lai­suuk­sia voi­ta­neen tu­le­vai­suu­des­sa jär­jes­tää myös pi­han isos­sa suu­lis­sa.