Ylä-Satakunnan arkisto
Isäni oli menehtyessään vasta 66-vuotias. Hän oli sairastellut jo pitkään. Kuluneen kevään ja kesän aikana seurasin vierestä, miten ennen niin aktiivinen ja mielipiteitään ilmaiseva ihminen jättäytyi hiljaa taka-alalle. Väsymys ja uupumus olivat jatkuvasti läsnä. Hän vietti kuitenkin viimeiset hetkensä kotonaan, hiljaa ja rauhallisesti.
Ennen sairastumistaan, ja sen aikanakin, isä seurasi päivän tapahtumia tarkasti. Hänen mielenkiintonsa ulottui politiikasta lähes kaikkialle inhimillisen elämän osa-alueille. Ei ollut sellaista asiaa, mistä en olisi voinut hänen kanssaan puhua. Me puhuimme kaikesta mitä mieleen tuli, ja pohdimme asioita monesta näkökulmasta. Isällä oli harvoin asioista vain yhtä mustavalkoista näkökulmaa.
Isänä hän oli kannustava ja tukeva. Hän piti erityisen tärkeänä harrastuksia, opiskeluja ja työn tekoa. Meidän isä–tytär-suhteemme oli ainutlaatuisen tavallinen, josta jään kaipaamaan tietenkin eniten niitä viisaita neuvoja ja ohjeita.
Julkivasemmistolaisena hän oli ihmisten välisen tasa-arvon ja yhteiskunnallisen demokratian tinkimätön puolustaja. Nämä periaatteet ohjasivat häntä Karvian kunnan luottamustehtävien hoidossa. Huoli demokratian toteutumisesta oli suuri, kun puhe kääntyi Pohjois-Satakunnan ja koko Satakunnan maakunnan väestökehitykseen, sekä Suomen asemaan globaalissa maailmassa.
Isällä oli loppumaton tiedonnälkä. Hän luki paljon ja oli lukijana monipuolinen. Ahkerana kirjaston käyttäjänä häntä kiinnostivat yleisen historian ohella myös poliittiset muistelmat sekä tieto- ja kaunokirjallisuus. Erityisen kiinnostunut hän oli vanhempien sukupolvien elämänkokemuksesta. Vuosikymmenien ajan hän haastatteli alueemme vanhempia ihmisiä heidän muistelmistaan. Niistä hänellä olikin paljon mielenkiintoisia kertomuksia, tarinoita ja sattumuksia.
Koska isä oli kuntapoliitikko ja poliittisten ilmiöiden aktiivinen tarkkailija, hänen kantaa ottavia kirjoituksiaan näkyi myös sanomalehtien palstoilla. Tärkeän näkymisen väylän tarjosi myös sosiaalinen media, jossa moni jäikin kaipaamaan hänen hyviä kirjoituksiaan.
Maanviljelijänä hän oli huolissaan ammattikuntansa tulevaisuudesta. Huolensa ilmaistuaan hän usein täydensi sanomaansa toteamalla, että ”ei ihmiset syömättä pärjää, ja siksi me emme voi omasta peruselintarvikkeiden tuotannosta luopua. Jos luovumme, sitä Suomi ei kestä.”
Isällä oli lukuisia luottamustoimia vasemmistoliiton edustajana. Hänellä oli menossa neljäs kausi Karvian kunnanvaltuustossa. Muista kunnallisista luottamustehtävistä mainittakoon sosiaali- ja perusturvalautakunnan jäsenyys ja varapuheenjohtajuus, sekä tarkastuslautakunnan jäsenyys ja varapuheenjohtajuus. Edellisten lisäksi hän toimi maaseutulautakunnan jäsenenä ja maanjakotoimitusten uskottuna miehenä.
Koko aikuisikänsä isäni toimi aktiivisesti aluksi Suomi–Neuvostoliitto-seurassa ja myöhemmin Suomi–Venäjä-seurassa. Viimeiset vuodet hän oli Suupohjan yhdistyksen varapuheenjohtaja. Hän oli myös Karvian Vasemmistoliitto ry:n puheenjohtaja.
Hilma Välimäki
tytär
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.