Yk­si Kih­ni­ön juh­la­vuo­den vi­ral­li­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta koit­taa vap­pu­päi­vä­nä 1. tou­ko­kuu­ta, kun pap­pi­las­sa on avoi­mien ovien päi­vä. Lee­na Pih­la­ja­maa ker­too, et­tä vaik­ka jois­sain läh­teis­sä lu­kee ra­ken­nuk­sen val­mis­tu­neen vuon­na 1919, on oi­kea val­mis­tu­mi­sa­jan­koh­ta löy­det­ty­jen tie­to­jen mu­kaan vuo­si 1920.

Näin ol­len sekä kun­ta et­tä pap­pi­la täyt­tä­vät sa­maan ai­kaan 100 vuot­ta. Täs­tä yh­tey­des­tä syn­tyi idea ta­pah­tu­maan.

Li­säk­si vap­pu­päi­vä oli en­ti­sai­kaan mer­ki­tyk­sel­li­nen, sil­lä se oli pap­pien vi­ran­vaih­to­päi­vä, ja tuol­loin pap­pi­lois­sa ta­vat­tiin juh­lia. Van­han kirk­ko­lain mu­kaan palk­ka­vuo­si kes­ti tou­ko­kuun en­sim­mäi­ses­tä huh­ti­kuun vii­mei­seen päi­vään as­ti.

– Sel­lai­nen sa­non­ta oli, et­tä pa­pin emän­näl­le oli kah­den vuo­den lei­pä tie­dos­sa. Jos puo­li­so me­neh­tyi, sai pap­pi­las­sa asua sen vuo­den ja seu­raa­van niin sa­no­tun ar­mo­vuo­den lop­puun as­ti, Pih­la­ja­maa sa­noo.

Kih­ni­ön pap­pi­la lin­kit­tyy muu­ten­kin koko kun­nan his­to­ri­aan. Kun­nan it­se­näis­ty­mi­nen vaa­ti ai­ka­naan alu­eel­la toi­mi­vaa it­se­näis­tä seu­ra­kun­taa. Piti ol­la oma kirk­ko ja pa­pil­le vir­ka­ta­lo. Se­naat­ti oli mää­rän­nyt, et­tei Kih­ni­ön seu­ra­kun­ta sai­si lo­pul­lis­ta eroa Par­ka­nos­ta en­nen kuin talo oli val­mis.

Pap­pi­laa ra­ken­net­tiin sa­maan tah­tiin kir­kon kans­sa. Kol­me viik­koa en­nen kir­kon vih­ki­äi­siä, 1. hei­nä­kuu­ta 1917, liki val­mis ra­ken­nus pa­loi tun­te­mat­to­mak­si jää­nees­tä syys­tä. Kih­ni­ö­läi­set kui­ten­kin anoi­vat heti elo­kuus­sa kirk­ko­her­ran vi­ran au­ki ju­lis­ta­mis­ta, ja se­naat­ti päät­ti seu­raa­va­na vuon­na Kih­ni­ön voi­van ero­ta Par­ka­non seu­ra­kun­nas­ta, vaik­ka vir­ka­ta­lo oli vie­lä vai­hees­sa.

Pään­vai­vaa pap­pi­las­ta riit­ti sil­ti vie­lä val­mis­tu­mi­sen jäl­keen­kin. Kir­kon­ko­kouk­sen pu­heen­joh­ta­ja eli kirk­ko­her­ra huo­maut­ti seu­ra­kun­ta­lai­sil­le 1920-lu­vun lop­pu­puo­lel­la pap­pi­lan ole­van niin huo­nos­sa kun­nos­sa, et­tä jos tu­lee kyl­mä tal­vi, on ra­ken­nuk­ses­sa mah­do­ton asua ja hä­nen on pak­ko muut­taa seu­ra­kun­nas­ta.

– On us­kal­let­tua pan­na kyl­mien ja läm­mit­tä­mät­tö­mik­si kel­paa­mat­to­mien huo­nei­den ta­kia ter­vey­ten­sä alt­tiik­si, kir­kon­ko­kouk­sen pöy­tä­kir­jas­sa to­de­taan.

Kirk­ko­her­ra muis­tut­ti myös, et­tä yk­si kirk­ko­her­ra oli jo läh­te­nyt nel­jä vuot­ta ai­em­min, kos­ka pap­pi­las­sa ei tar­jen­nut asua.

Kirk­ko­her­ra lu­et­te­li mui­ta­kin on­gel­mia:

– Vaik­ka pap­pi­la­ra­ken­nus on jo 8 vuot­ta van­ha, niin ei ole sitä vuo­rat­tu ei­kä sii­nä ole toi­meen­pan­tu min­kään­lai­sia kor­jauk­sia. Ma­kuu­huo­neen sa­vu­piip­pu on pu­don­nut ko­ko­naan alas. Sau­nas­ta on tuu­li vie­nyt oven ko­ko­naan. Na­ve­tas­sa leh­mät sai­vat ai­van ko­vas­ti pa­lel­la.

Pap­pi­la lau­doi­tet­tiin ul­koa vuon­na 1928. Maa­lat­tua se saa­tiin kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min.