Kont­to­ri­pääl­lik­kö An­na-Lii­sa Vii­ta­sa­lo (o.s. Ra­ja­la) kuo­li 99-vuo­ti­aa­na 21.9.2025 Ikaa­li­sis­sa Jyl­lin sää­ti­ön hoi­va­ko­dis­sa, jos­sa hän eli 4 vii­mei­sin­tä vuot­taan. Hän oli syn­ty­nyt 27.5.1926 Par­ka­non La­pin­ne­val­la 11-lap­si­sen maan­vil­je­li­jä­per­heen nel­jän­te­nä lap­se­na.

Pie­nes­tä pi­tä­en An­na-Lii­sa osal­lis­tui per­heen ja maa­ti­lan kaik­kiin töi­hin. Van­hem­pien luot­to­lap­se­na hän vas­tuul­li­ses­ti kait­si nuo­rem­pia si­sa­ruk­si­aan. Lu­te­ri­lai­nen työn ar­vos­tus oli ko­din kes­kei­siä ar­vo­ja.

Sota-ai­ka­na An­na-Lii­sa toi­mi van­hem­pien si­sar­ten­sa ta­paan lot­ta­na, nuo­rem­pien ol­les­sa pik­ku­lot­tia. Äy­rä­pään-Vuo­sal­men le­gen­daa­ri­sis­sa puo­lus­tus­tais­te­luis­sa Veik­ko-veli kaa­tui 19-vuo­ti­aa­na, sa­moin poi­ka­ys­tä­vä ja si­sa­ren mies ka­to­si. Sota-ajan ja sen jäl­kei­sen pu­la­kau­den hän eli so­dan me­ne­tys­ten ja niuk­kuu­den il­ma­pii­ris­sä. Ko­din ja kan­sa­kou­lun kai­vot jää­tyi­vät. Kun isä oli kou­lun joh­to­kun­nan ta­lou­den­hoi­ta­ja, An­na-Lii­san teh­tä­vä­nä oli ve­den han­kin­ta etäi­ses­tä läh­tees­tä suur­per­heen ja kou­lun­kin tar­pei­siin.

An­na-Lii­san kris­til­li­nen va­kau­mus ja per­he­ar­vot oli­vat ko­din, eri­tyi­ses­ti äi­din ja äi­din isän pe­rin­töä. Äi­din isä Juho Iso­sa­lo toi­mi mm. ky­län py­hä­kou­lun opet­ta­ja­na 1930-lu­vul­la. An­na-Lii­san vuon­na 1890 syn­ty­nyt isä eväs­ti lap­si­aan elä­mään ih­mi­sik­si. Isän­maal­li­suut­ta ko­ros­ti kan­sa­kou­lun opet­ta­ja, joka oli mm. AKS:n jä­sen. Myös us­ko­vai­sel­la tä­dil­lä oli vai­ku­tus­ta va­kau­muk­sen vah­vis­tu­mi­seen.

Lot­ta-ajan ar­vot koti, us­kon­to ja isän­maa is­kos­tui­vat kan­ta­va­na voi­ma­na An­na-Lii­san myö­hem­pään toi­min­taan. Vuon­na 1971 hän liit­tyi kris­til­li­seen liit­toon, jos­ta myö­hem­min tul­li kris­til­lis­de­mok­raat­ti­nen puo­lue.

Yh­teis­kun­nal­li­se­na vai­kut­ta­ja­na hän roh­ke­as­ti no­ja­si mie­li­pi­teen­sä ja toi­min­tan­sa pe­rin­tei­siin ar­voi­hin ai­ka­na, jol­loin kriit­ti­set ta­hot pi­ti­vät ar­vo­ja ai­kan­sa elä­nei­nä fraa­sei­na. Per­he­ar­vot, us­kon­to ja isän­maal­li­suus ei­vät ol­leet hä­nel­le vain sa­no­ja vaan käy­tän­nön toi­min­taa.

Ko­ti­a­pu­lai­sek­si An­na-Lii­sa ha­keu­tui jo vä­li­rau­han ai­ka­na. Sen jäl­keen hän suo­rit­ti tut­kin­non Tam­pe­reen kont­to­ri­o­pis­tos­sa ja 17-vuo­ti­aa­na, vuon­na 1943 hän aloit­ti työt Par­ka­non Ki­vi­nie­men kaup­pa­liik­kees­sä. Yh­te­nä liik­keen kas­vun kan­ta­vis­ta voi­mis­ta hän ete­ni Pent­ti Ki­vi­nie­mi Ky:n kont­to­ri­pääl­li­kök­si. Per­hey­ri­tys kas­voi seit­se­män eri yri­tys­tä kä­sit­tä­väk­si mo­ni­a­la­y­ri­tyk­sek­si ja oli 1980-lu­vul­la Par­ka­non kau­pun­gin suu­rin työl­lis­tä­jä. Tämä mer­kit­si tun­nol­li­sel­le ja huo­leh­ti­vai­sel­le kont­to­ri­pääl­li­köl­le kas­va­vaa vas­tuu­ta ja työ­mää­rää. Hä­nel­lä oli mm. tä­män mo­ni­a­la­y­ri­tyk­sen ni­men­kir­joi­tu­soi­keus.

An­na-Lii­san työ­suh­de kes­ti 43 vuot­ta, ja hä­nel­le myön­net­tiin kes­kus­kaup­pa­ka­ma­rin kul­tai­nen an­si­o­merk­ki 40 vuo­den pal­ve­lus­ta. An­na-Lii­sa muis­te­taan oi­ke­a­mie­li­syy­des­tä, vas­tuun­tun­nos­ta, huo­lel­li­suu­des­ta ja sit­key­des­tä.

An­na-Lii­sa vai­kut­ti laa­jal­ti myös yh­teis­kun­nal­li­ses­ti. Par­ka­non kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­na hän toi­mi 1977–1980, Tam­pe­reen seu­tu­kaa­va­lii­ton hal­li­tuk­ses­sa Par­ka­non kau­pun­gin edus­ta­ja­na 1981–1984 ja Par­ka­non kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­na taas 1985–1988.

Kirk­ko­val­tuu­tet­tu­na hän ko­ros­ti pe­rin­tei­siä per­he­ar­vo­ja ja kris­til­li­syyt­tä.

Puo­li­son­sa Ju­kan kans­sa hän oli ak­tii­vi­nen kir­kos­sa­kä­vi­jä, ja he osal­lis­tui­vat myös va­pai­den suun­tien ti­lai­suuk­siin. Per­hees­tään he huo­leh­ti­vat esi­mer­kil­li­ses­ti, ja koti oli ai­na tar­koin jär­jes­tyk­ses­sä. Juk­ka-puo­li­son var­hai­nen kuo­le­ma vuon­na 1982 oli per­heel­le suu­ri me­ne­tys ja An­na-Lii­sal­le se mer­kit­si vuo­si­kym­me­niä kes­tä­nyt­tä les­keyt­tä.

An­na-Lii­sal­le ja Ju­kal­le syn­tyi kol­me las­ta Veik­ko, Sis­ko ja Lee­na. He kaik­ki ovat ter­vey­sa­lan asi­an­tun­ti­joi­ta ja oli­vat ak­tii­vi­ses­ti äi­tin­sä hoi­don tu­ke­na. An­na-Lii­sa it­se pyr­ki ter­vei­siin elä­män­ta­poi­hin ja jat­ku­vaan lii­kun­taan, mil­lä hy­vän hoi­don ohes­sa oli suu­ri vai­ku­tus har­vi­nai­sen pit­kään ikään. Hän säi­lyt­ti toi­min­ta­ky­kyn­sä lä­hes lop­puun as­ti. Las­ten ja laa­jan jäl­ke­läis­jou­kon li­säk­si lä­hi­o­mai­sia ovat si­sar ja veli per­hei­neen.

Puo­li­son kuo­le­man jäl­keen An­na-Lii­sa asui Par­ka­non Kirk­ko­ka­dul­la lä­hel­lä edes­men­nei­den lä­heis­ten­sä vii­mei­siä le­po­si­jo­ja ja nä­köyh­tey­den pääs­sä kir­kos­ta. Ku­vaan­nol­li­ses­ti hän oli koko pit­kän ikän­sä kirk­ko­tiel­lä ja ko­ti­kir­kon hau­taus­maa­han hä­nen mat­kan­sa pää­tyi 18.10.2025.

Erk­ki Ra­ja­la

Kir­joit­ta­ja on An­na-Lii­sa Vii­ta­sa­lon veli.

Kir­joi­tus­ta kor­jat­tu 14.11. kel­lo 21.43: kuo­lin­päi­vä oli 21.9. ei­kä kuu­kaut­ta myö­hem­min.