Lu­ki­on van­ho­jen tans­sien ja abi­tu­rient­tien rien­to­jen ol­les­sa nyt leh­tien tee­moi­na on mie­leen muis­tu­neet omat kou­lu­muis­tot. Kai­hol­la muis­te­len kou­lu­ai­kaa Par­ka­non lu­ki­os­sa, ja enem­män ne­kin muis­tu­vat mie­leen use­am­min, kun kuu­len uu­ti­sia kou­lu­ra­ken­nuk­sen mah­dol­li­ses­ta pur­ka­mi­ses­ta. Moni käy­mä­ni opi­nah­jo on Kar­vi­an ny­kyis­tä yh­te­näis­kou­lua ja Il­ma­so­ta­kou­lun ra­ken­nuk­sia lu­kuu­not­ta­mat­ta jo pois­tu­nut kou­lu­käy­tös­tä, mut­ta mi­tään käy­mää­ni kou­lu­ra­ken­nus­ta ei ole kui­ten­kaan vie­lä pu­ret­tu tä­hän men­nes­sä.

Par­ka­non lu­ki­os­sa oli ai­koi­naan mie­lui­sa käy­dä ja ope­tus oli hy­vää. Vaih­to­eh­dot sii­hen, et­tä Kar­vi­as­ta kä­sin oli mah­dol­lis­ta käy­dä lu­ki­o­ta oli­vat Hon­ka­jo­ki, Kan­kaan­pää ja Par­ka­no. Par­ka­no va­li­koi­tui lu­ki­ok­si eh­kä sen ta­kia, et­tä moni ka­ve­reis­ta läh­ti myös Par­ka­noon. Kul­ku­yh­tey­det­kin kul­ki­vat hy­vin ja myös Par­ka­nos­sa oli mu­siik­ki­te­at­te­ria.

Mu­siik­ki­te­at­te­riin liit­ty­en osal­lis­tuin muun mu­as­sa kä­si­kir­joit­ta­maan Per­hos­häk­ki-elo­ku­vaa. Oma bän­di­ni teki myös nel­jä kap­pa­let­ta, jot­ka ää­ni­tet­tiin lu­ki­o­po­ru­kan kes­ken Kai­ro­kos­ken van­hal­la rau­ta­tie­a­se­mal­la. Lo­pul­ta kui­ten­kin elo­ku­vaan pää­si yh­des­tä kap­pa­lees­ta muu­ta­man se­kun­nin pät­kä, joka soi elo­ku­va­te­at­te­rin koh­tauk­sen ai­ka­na. Elo­ku­vaa muis­taak­se­ni ku­vat­tiin myös pal­jon il­lal­la, jo­ten kul­ku­yh­teyk­sien ta­kia ei ol­lut mah­dol­lis­ta pääs­tä jouk­ko­koh­tauk­siin mu­kaan.

Toi­nen muis­to mu­siik­ki­te­at­te­ris­ta on se, et­tä Kes­kus­tan kou­lul­la esi­tet­tyyn mu­siik­ki­te­at­te­riin tar­vit­tiin ei-säh­köi­nen ko­koon­pa­no. Mi­nul­le osoi­tet­tiin­kin mu­siik­ki­luo­kan va­ras­tos­sa yleen­sä ol­lut kont­ra­bas­so. Tämä on ol­lut myös mu­siik­kiu­ra­ni haas­teel­li­sin osa ot­taa hal­tuun soi­tin, jota on voi­nut har­joi­tel­la vain kou­lun mu­siik­ki­tun­tien ai­ka­na. Jos­kus olen kai­van­nut, et­tä oli­si­ko jol­la­kul­la ku­va­ma­te­ri­aa­lia moi­ses­ta soi­tos­ta. Vuo­si lie­nee joku 2002. Kou­lun myy­des­sä van­haa mu­siik­ki­ta­va­raa siir­ryt­tä­es­sa uu­teen kou­luun ky­syin kont­ra­bas­son pe­rään. Va­li­tet­ta­vas­ti se oli vuo­sien saa­tos­sa ha­jon­nut.

Van­ho­jen tans­sei­hin en kui­ten­kaan osal­lis­tu­nut. Oli sit­ten omaa pro­tes­tia ja vie­tin­kin mui­den har­joi­tel­les­sa tans­se­ja ai­kaa ku­vaa­ma­tai­don tun­neil­la. En pi­tä­nyt van­ho­jen tans­sei­hin liit­ty­nees­tä ”hös­sö­tyk­ses­tä” lain­kaan. En ole ka­tu­nut pää­tös­tä­ni jäl­ki­kä­teen, ja seu­raan­kin uu­ti­sia van­ho­jen tans­seis­ta vä­hän eri kat­san­to­kan­nal­la. Abi­ris­tei­lyl­le sen si­jaan osal­lis­tuin nor­maa­lis­ti. Sen si­jaan penk­ka­ri­a­je­luis­sa piti taas kek­siä ihan eri rat­kai­su. Va­rus­teek­si kel­pa­si­vat pa­lo­a­se­man va­rus­te­kaa­pis­ta sa­mat va­rus­teet, jol­la sin­gah­din tu­li­pa­lo­ja sam­mut­ta­maan. Kuor­ma-au­ton la­val­la sei­so­mi­sen si­jaan saim­me muu­ta­man ka­ve­rin kans­sa käyt­tööm­me Kar­vi­an van­han mu­se­o­pa­lo­au­ton, jol­la kul­jim­me kuor­ma-au­to­jen pe­räs­sä.

Toki eng­lan­ti ai­heut­ti it­sel­le­ni sen ver­ran on­gel­maa, et­tä val­mis­tu­mi­se­ni ve­nyi suun­ni­tel­lus­ta nel­jän­nen vuo­den syk­sys­tä vie­lä seu­raa­van vuo­den syk­syyn. Seu­raa­vaa uu­sin­taa häi­rit­si ke­väi­nen puo­lus­tus­voi­mien tar­jo­a­ma puo­li­vuo­ti­nen. Seu­raa­vis­sa opi­nah­jois­sa eng­lan­ti on kui­ten­kin men­nyt pa­rem­min ja ruot­si on ol­lut se, mis­sä on ol­lut enem­män vai­keuk­sia, vaik­ka ruot­si lu­ki­os­sa meni ihan koh­tuu­del­la läpi en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la.

Ar­to Pa­pu­nen