Juuri ilmestynyt hallituksen maaseutupoliittinen selonteko antaa hyvän kokonaiskuvan suomalaisen maaseudun tilanteesta, haasteista ja mahdollisuuksista. Selonteko on syystäkin merkittävä, sillä edelleen yli puolet suomalaisista elää maaseudulla.
Harvaanasuttujen alueiden parlamentaarisen ryhmän (HARVA) puheenjohtajana olen erittäin tyytyväinen siihen, että nyt valmistuneesta selonteosta löytyy monia konkreettisia ratkaisumalleja harvaan asutun maaseudun haasteisiin.
Eduskunta edellytti jo vuonna 2009 toisen maaseutupoliittisen selonteon yhteydessä hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin, joilla maaseutuvaikutusten arviointia tehtäisiin ennakkotoimena kaikessa kansallisessa päätöksenteossa, jolla on alueellisia vaikutuksia.
Suosituksessa korostettiin maaseutututkimuksen ja -opetuksen vahvistamista. Elävän maaseudun kehittämiseen tarvitaan tutkittua tietoa, mutta ennen kaikkea siihen tarvitaan vahvaa tahtoa ja ymmärrystä maaseudun merkityksestä niin Pirkanmaan, kuin koko Suomenkin tulevaisuuden kannalta.
Väestön muuttamista kaupunkeihin ja taajamiin pidetään usein annettuna tekijänä ja aikaan kuuluvana ilmiönä.
Ulkoistamme vastuun pois itseltämme, ajatellen ettei ilmiölle ole mitään tehtävissä. Näin ei suinkaan ole. Voimme itse ja vain itse vaikuttaa siihen, millainen suomalaisen maaseudun tulevaisuus on. Maaseutuun liittyvissä kysymyksissä on usein kyse arvovalinnoista.
Esimerkiksi maaseudun kattava kouluverkko on lasten hyvinvointia ja maaseudun elinvoimaa vahvistavaa tekijä. Kun kunnassa haetaan nopeita säästöjä kyläkouluja lopettamalla ja kouluverkkoa supistamalla, unohdetaan helposti laajemmat vaikutukset, joita kyläkoulun lopettaminen alueelle aiheuttaa.
Kyläkoulu on saattanut olla alueen ainoa julkinen palvelu. Koulun myötä katoavat monesti myös kylän viimeisetkin lapsiperheet.
Maaseudun tulee jatkossakin olla osa elävää suomalaista yhteiskuntaa. Ei vain silloin tällöin auki oleva kotiseutumuseo.
Nuorten Akatemia toteutti ministeriön toimeksiantona maaseutualueiden lasten ja nuorten kuulemisen osana osallistavaa prosessia. Suurin osa maaseutualueiden lapsista ja nuorista haluaa myös tulevaisuudessa asua maaseudulla.
Puhuttaessa maaseudun yrityksistä, puhutaan yli kolmasosasta suomalaisista yrityksistä, vaikka maatilayrityksiä ei edes laskettaisi mukaan.
Ellemme ota tosissamme maaseutualueen väestökehitystä ja tartu tässä selonteossa esitettyihin ongelmiin, maaseutualueet voivat seuraavan 15 vuoden kuluessa menettää yli 130 000 työikäistä ja yli 40 000 työpaikkaa.
Maaseudun tulee jatkossakin olla osa elävää suomalaista yhteiskuntaa. Ei vain silloin tällöin auki oleva kotiseutumuseo.
Maaseudulla tarvitaan kauppoja, liikenneyhteyksiä, tietoverkkoja, palveluja ja tietysti työpaikkoja. Suomalaisen maatalouden elämisen edellytykset tulee turvata. Metsäteollisuuden työpaikat tulee säilyttää Suomessa, maassa, jonka vauraus rakennettiin puusta.
Myös huoltovarmuus ja ruokaturva edellyttää elävää maaseutua. Emme voi ulkoistaa ruuantuotantoamme, emmekä huoltovarmuuttamme.
Pankkien kiristynyt lainapolitiikka haittaa myös maatiloja ja alueiden yritystoimintaa.
Korona-aikana tapahtunut etätyömahdollisuuksien kehittyminen loi monille edellytykset muuttaa maaseudulle. Nopeammat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat yhä useammalle työn tekemisen muuallakin kuin yrityksen tai viraston tiloissa kaupungeissa.
Tätä mahdollisuutta tulisi hyödyntää nykyistä paremmin. Ratkaisuna voisi olla kaksoiskuntalaisuuden voimakkaampi edistäminen, mikä mahdollistaisi yhä useammalle asumisen osa-aikaisesti harvaan asutuilla alueilla.
Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisessa ryhmässä olemme nostaneet esiin useita ratkaisumalleja, joiden avulla olisi mahdollista saada nuoria muuttamaa maaseudulle.
Yksi konkreettinen hanke on opintolainahyvityskokeilu. Kokeiluun on osoitettu jo nyt suurta kiinnostusta ja hankkeesta toivotaan saatavan vetoapua ikääntyvillä, harvaan asutuilla alueilla.
Maaseudun ongelmiin ja haasteisiin tulee tarttua nyt. Ympäri Suomen kymmenet tuhannet talot rapistuvat ja menettävät arvoaan. Ihmiset eivät pysty korjaamaan ja kunnostamaan kiinteistöjään koska talojen vakuusarvot eivät ole riittäviä korjauslainojen saamiseksi.
Pankkien kiristynyt lainapolitiikka haittaa myös maatiloja ja alueiden yritystoimintaa. Suomalainen maaseutu tarvitsee toimivan rahoitussektorin.
Ilman rahaa ja investointeja alueet kuihtuvat ja kuolevat. Ihmisillä tulee olla oikeus rakentaa elämäänsä kaikkialla Suomessa, myös maaseudulla.
Sari Tanus (kd)
Kirjoittaja on kansanedustaja ja harvaanasuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän puheenjohtaja.