Elin­voi­mai­nen, mo­ni­muo­toi­nen luon­to ja sen tuot­ta­mat pal­ve­lut, ku­ten puh­das vesi, il­ma ja ra­vin­to ovat hy­vin­voin­tim­me elin­tär­keä pe­rus­ta.

Olem­me vii­me vuo­sien ai­ka­na kuul­leet huo­les­tut­ta­via uu­ti­sia luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den vä­he­ne­mi­ses­tä ja jopa la­jien kuu­den­nes­ta su­ku­puu­tos­ta. Saa­tat aja­tel­la ”Mitä vä­liä? Ai­na­han la­je­ja on kuol­lut su­ku­puut­toon.” Pi­tää paik­kan­sa. Nyt ih­mis­ten vai­ku­tus luon­non eko­sys­tee­mei­hin on voi­mak­kaam­paa ja no­pe­am­paa kuin kos­kaan ai­kai­sem­min. Moni eli­nym­pä­ris­tö tu­hou­tuu laa­je­ne­van asu­tuk­sen, tei­den ja muun ra­ken­ta­mi­sen vuok­si. Pu­hu­mat­ta­kaan maa- ja met­sä­ta­lou­den ai­kaan­saa­mis­ta muu­tok­sis­ta.

Kym­me­nen vuot­ta sit­ten teh­dyn ar­vi­on mu­kaan Suo­men eli­ö­la­jeis­ta joka kym­me­nes oli uha­na­lai­nen. Me ih­mi­set olem­me vain yk­si laji mo­nien jou­kos­sa - osa luon­toa ja riip­pu­vai­sia sen toi­mi­vuu­des­ta. Koko sys­tee­min toi­min­ta voi kär­siä vain muu­ta­mien la­jien ka­to­a­mi­ses­ta. On esi­mer­kik­si tur­ha odot­taa ome­noi­ta ja mar­ja­sa­toa ko­ti­puu­tar­has­ta, jos lä­his­töl­lä ei ole pö­lyt­tä­viä hyön­tei­siä.

Luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den kato on maa­il­man­laa­jui­nen il­miö. Rat­kai­su­ja sen tor­ju­mi­sek­si voi­daan teh­dä myös pai­kal­li­ses­ti. Hoi­det­tu­jen puis­to- ja piha-alu­ei­den li­säk­si kau­pun­ki­luon­nos­sa pi­täi­si ol­la myös sel­lai­sia jou­to­mai­ta, joil­la luon­non mo­ni­muo­toi­suus saa ku­kois­taa. Näi­tä eli­nym­pä­ris­tö­jä luon­neh­tii pie­ni­piir­tei­nen vaih­te­le­vuus ja har­kit­tu hoi­ta­mat­to­muus.

Van­hat, rän­sis­ty­neet puu­tar­hat, jär­ven ran­nan ruo­vi­kot ja pa­ju­pu­si­kot tai re­he­vät va­del­ma-, nok­kos-, hors­ma- ja me­si­an­ger­vo­ry­tei­köt ei­vät vält­tä­mät­tä ih­mis­sil­mää miel­ly­tä. Mo­nil­le hyön­teis-, kas­vi- ja eläin­la­jil­le ne kui­ten­kin ovat la­jin säi­ly­mi­sen eli­neh­to. Esi­mer­kik­si tu­han­sien ki­lo­met­rien pääs­tä tän­ne muut­ta­vat, lin­tu­maa­il­man par­haim­mat lau­la­jat pe­si­vät täl­lai­sis­sa ry­tei­köis­sä. Tal­vel­la puo­les­taan rik­ka­ruo­ho­ken­til­lä pu­jo­jen, nok­kos­ten ja oh­dak­kei­den sie­me­net ovat tik­lien, hemp­po­jen ja ur­pi­ais­ten eh­kä ai­no­aa saa­ta­vil­la ole­vaa ra­vin­toa.

Mi­ten voim­me it­se ol­la eh­käi­se­mäs­sä kuu­det­ta su­ku­puut­toa ja luon­to­ka­toa?

Esi­mer­kik­si pö­lyt­tä­jä­ka­toa voi pie­nen­tää myös kau­pun­kien ko­ti­puu­tar­hois­sa. Kaik­kien eli­ö­la­jien elos­sa säi­ly­mi­sen edel­ly­tyk­se­nä on ra­vin­non löy­ty­mi­nen, suo­jan saa­mi­nen ja lä­hel­lä ole­va la­ji­kump­pa­ni li­sään­ty­mis­tä var­ten. Ki­ma­lais­ten ja me­hi­läis­ten me­nes­ty­mi­nen edel­lyt­tää, et­tä tal­veh­ti­mi­sen jäl­keen löy­tyy tar­peek­si ra­vin­toa. Kuk­ki­vat pa­jut ovat täs­sä avai­na­se­mas­sa. Kui­vu­neet pe­ren­nan var­ret ja leh­ti­ka­sat ovat hy­viä tal­veh­ti­mis­paik­ko­ja ki­ma­lais­ku­nin­gat­ta­rel­le. Ko­ti­puu­tar­has­sa voit siis huo­let­ta har­ki­ta syys­sii­vouk­sen vä­hen­tä­mis­tä. Vii­koit­tain ajet­ta­vas­ta, la­jis­tol­li­ses­ti köy­häs­tä nur­mik­ko­aa­vi­kos­ta voi osan kor­va­ta tuok­su­val­la api­la­nii­tyl­lä.

Jär­ven ran­to­jen ruo­vi­koi­den niit­to ja pa­ju­pu­si­koi­den hä­vit­tä­mi­nen vie suo­ja­pai­kan mo­nel­ta lin­tu­la­jil­ta ja muut­taa jär­ven ra­vin­ne­ti­lan­net­ta. Täl­löin ym­pä­ris­tös­tä pää­see va­lu­maan enem­män ra­vin­tei­ta jär­veen. Use­at ve­si­lin­nut ha­keu­tu­vat met­säs­tys­kau­den alet­tua suo­jai­sil­le ruo­kai­lu­pai­koil­le, jot­ta ei­vät jou­tui­si häi­ri­ön ta­kia en­ne­nai­kai­sel­le syys­muu­tol­le. Par­ka­non Kirk­ko­jär­vi­kin on ol­lut riis­ta­ve­si­lin­tu­jen suo­si­ma syys­le­väh­dys- ja ruo­kai­lu­paik­ka. Jää näh­tä­väk­si, mi­ten vii­me vuo­si­na teh­dyt ran­to­jen ra­jut rai­vauk­set ja nii­tot tu­le­vat sii­hen vai­kut­ta­maan.

Em­me vält­tä­mät­tä tar­koi­ta pa­haa te­ke­mi­sil­läm­me, mut­ta em­me myös­kään ai­na ym­mär­rä te­ko­jem­me kaik­kia vai­ku­tuk­sia eli­nym­pä­ris­töm­me toi­min­ta­ky­kyyn. An­ne­taan luon­nol­le mah­dol­li­suus ja sie­de­tään kau­pun­kiym­pä­ris­tös­sä myös mo­ni­muo­toi­sia, edes pie­ni­a­lai­sia, vä­hem­män hoi­det­tu­ja eli­nym­pä­ris­tö­jä.

Ei­ra-Mai­ja Sa­vo­nen

Par­ka­non Ko­koo­muk­sen vaa­li­leh­ti 2021