Parkanon uusiutuvien energiamuotojen strategiaa valmisteltaessa on syytä kysyä, onko kaikkia osapuolia kuultu aidosti tasapuolisesti.
Valmistelussa on kuultu Suomen uusiutuvat ry:tä, joka on tuulivoima- ja uusiutuvan energian alan toimijoiden edunvalvoja.
Jos halutaan rakentaa uskottava ja tasapainoinen strategia, myös tuulivoimarakentamisen vaikutuksia kriittisesti tarkastelevia tahoja tulee kuulla. Esimerkiksi Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry:n näkemykset on perusteltua ottaa mukaan valmisteluun.
Kyse ei ole siitä, että yhden järjestön näkemykset pitäisi vaihtaa toisen järjestön näkemyksiin. Kyse on siitä, että päätöksenteon pohjaksi tarvitaan mahdollisimman monipuolinen kuva tuulivoimahankkeiden hyödyistä, haitoista ja riskeistä.
Strategia määrittää valmistelulle pelisääntöjä, mutta se ei ole ennakkopäätös siitä, että strategian kriteerit täyttävät hankkeet automaattisesti menisivät jatkoon.
Toinen tärkeä asia on ympäristölupa. Tuulivoimalat eivät automaattisesti kuulu ympäristönsuojelulain perusteella ympäristöluvanvaraisiin laitoksiin.
Ympäristölupa voidaan kuitenkin vaatia, jos toiminnasta saattaa aiheutua esimerkiksi melusta tai välkkeestä naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut tämän periaatteen myös teollisen kokoluokan tuulivoimaloiden osalta.
Parkanon kannattaa siksi ottaa strategiseksi linjaukseksi, että tuulivoimahankkeilta edellytetään ympäristölupamenettelyä. Tällainen strateginen linjaus olisi perusteltu tapa varmistaa, että hankkeiden ympäristövaikutusten lisäksi myös mahdollinen naapuruussuhdelaissa tarkoitettu kohtuuton rasitus arvioidaan ympäristölupamenettelyssä eikä asiaa jätetä pelkästään kaavoituksen ja rakentamisluvan varaan.
Ympäristölupa antaisi mahdollisuuden asettaa toiminnalle tarvittaessa sitovia lupamääräyksiä myös toiminnan aikana ilmenevien kohtuuttomien haittojen ehkäisemiseksi.
Strategia määrittää valmistelulle pelisääntöjä, mutta se ei ole ennakkopäätös siitä, että strategian kriteerit täyttävät hankkeet automaattisesti menisivät jatkoon.
Jokainen hanke on edelleen arvioitava erikseen kaavoituksessa ja muissa siihen liittyvissä lupa- ja päätösmenettelyissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei yksittäisen hankkeen eteneminen ole strategian perusteella automaattista, vaan hanke voidaan kaavoitusprosessin aikana arvioida uudelleen ja sen valmistelu voidaan tarvittaessa keskeyttää.
Tapio Järvensivu (kd)