Paljonkohan tämän Kihniön uuden, varsin ympäripyöreäksi jääneen rakennusjärjestysluonnoksen laatineen konsultin työ on maksanut kunnalle?
Ja miten tällainen luonnos on edennyt kunnanhallituksesta eteenpäin niin, ettei pöytäkirjan perusteella kukaan näytä nostaneen esiin näitä varsin selviä porsaanreikiä? Pari teknistä korjausta kyllä tehtiin, mutta itse rantarakentamisen mitoitukseen ei pöytäkirjan mukaan puututtu.
Olen yrittänyt ymmärtää erityisesti juuri tuota rantarakentamista.
Luonnoksessa puhutaan seitsemästä rakennuspaikasta rantakilometrille ja kaavoituksessa jopa kymmenestä. Numerot kyllä löytyvät, mutta moni olennainen asia jää kokonaan auki.
Rantarakentamista käytännössä kaavoitetaan yksittäisillä poikkeamisluvilla, yksi rakennuspaikka kerrallaan.
Joni Ala-Katara
Ajatellaan kilometrin mittaista ranta-aluetta. Yksi maanomistaja omistaa siitä 500 metriä ja seitsemän muuta jakavat keskenään loput 500 metriä pienempinä palstoina.
Jos jokaiselle pienemmän palstan omistajalle myönnetään yksi rakennuspaikka, luonnoksen seitsemän rakennuspaikan mitoitus täyttyy. Jääkö puolet koko rantaviivasta omistava maanomistaja silloin kokonaan ilman rakennuspaikkaa vain siksi, että muut ehtivät hakea ensin?
Luonnoksesta ei käy ilmi, millä perusteella tällainen tilanne ratkaistaisiin. Rakennusoikeutta ei voida jakaa jonotusperiaatteella. Hakujärjestys ei saa ratkaista luvan myöntämistä, vaan samassa asemassa olevia maanomistajia on kohdeltava tasapuolisesti.
Jos tarkoitus todella on luopua kantatilatarkastelusta, jokaisen poikkeamishakemuksen kohdalla on käytännössä selvitettävä riittävän laajasti koko kyseisen ranta-alueen tilanne. Kuinka paljon alueelle ja eri kantatiloille on jo rakennettu? Keille muille vastaavassa asemassa oleville pitäisi voida myöntää samanlainen lupa? Jääkö alueelle vielä suunnitteluvaraa ja oikeasti käyttökelpoista vapaata rantaa?
Tämä on Kihniössä erityisen olennainen asia, koska täällä rantarakentamista käytännössä kaavoitetaan yksittäisillä poikkeamisluvilla, yksi rakennuspaikka kerrallaan.
Poikkeamislupa ei kuitenkaan ole kaava. Sillä ei pitäisi pala palalta ratkaista koko ranta-alueen rakennusoikeuksien jakamista ilman kunnollista kokonaistarkastelua.
Yksittäistä poikkeamislupaa ei siis voida ratkaista katselemalla vain hakijan omaa palstaa. Jos kantatilatarkastelu poistetaan eikä tilalle tule muuta valmista ja tasapuolista järjestelmää, selvitystyö ei vähene vaan lisääntyy.
Luonnoksesta ei myöskään selviä, lasketaanko todellista vai muunnettua rantaviivaa ja tarkastellaanko koko järven keskiarvoa vai juuri sitä aluetta, johon rakentaminen tosiasiassa vaikuttaa.
Sitten on vielä tuo vapaa ranta. Luonnoksen mukaan 100 metriä vapaata rantaa riittää, kun se löytyy enintään 800 metrin päästä. Missään ei kuitenkaan kerrota, millainen ranta tähän kelpaa tai voidaanko samaa vapaata rantaa käyttää useamman rakennuspaikan perusteena.
Esimerkiksi lintujen pesintäalue tai soinen lahdenpohja voitaisiin laskea vapaaksi rannaksi. Sanamuodon perusteella samaa 100 metrin pätkää voitaisiin mahdollisesti käyttää uusien mökkien perusteena 800 metriä molempiin suuntiin eli yhteensä 1,6 kilometrin matkalla.
Lopputulos olisi nurinkurinen. Herkän pesintäalueen ympärille rakennettaisiin uusia mökkejä juuri sillä perusteella, että pesintäalue itsessään jätetään rakentamatta. Kun muut rannat ympäriltä täyttyvät, kulkeminen järvelle, rantautuminen ja muu virkistyskäyttö alkavat helposti keskittyä juuri siihen ainoaan vapaaksi jätettyyn paikkaan.
Tällaiset rannat pitää tietenkin jättää rakentamatta, mutta niitä ei pitäisi voida käyttää hyvityksenä sille, että ympärille rakennetaan lisää.
Luvut 7, 100 ja 800 näyttävät tarkoilta, mutta ilman laskutapoja ja selviä pelisääntöjä niiden soveltaminen jää arvailun varaan. Rakennusjärjestyksen pitäisi vähentää tulkinnanvaraa, ei lisätä sitä. Nämä asiat pitäisi kirjoittaa auki ennen luonnoksen hyväksymistä.
Joni Ala-Katara