Seu­raa­viin edus­kun­ta­vaa­lei­hin on ai­kaa rei­lu puo­li vuot­ta. Kun uut­ta hal­li­tu­soh­jel­maa huh­ti­kuun 2027 vaa­lien jäl­keen ryh­dy­tään kir­joit­ta­maan, pöy­däl­lä on ol­ta­va suo­ma­lai­sen pai­kal­lis­hal­lin­non uu­del­leen­mää­rit­te­ly. Ny­kyi­nen kun­ta­ra­ken­ne on tien­sä pääs­sä, ei­kä kos­meet­ti­nen hie­no­sää­tö enää rii­tä.

Eläm­me kes­kel­lä maan­käy­tön, tek­no­lo­gi­an ja te­ol­lis­ten in­ves­toin­tien val­ta­vaa mur­ros­ta.

Suo­men­se­län kal­tai­sil­la alu­eil­la pien­ten kun­tien päät­tä­jiä on vas­tas­sa kym­me­niä mil­jar­de­ja hal­lin­noi­via kan­sain­vä­li­siä si­joi­tus­ra­has­to­ja ja hei­dän pal­ve­luk­ses­saan toi­mi­via glo­baa­le­ja kon­sult­ti­ar­mei­joi­ta. Ase­tel­ma on suo­ras­taan vil­lin län­nen kal­tai­nen: kun­nil­la on val­ta, mut­ta niil­tä puut­tuu kyky ym­mär­tää, mis­tä ol­laan päät­tä­mäs­sä.

Kan­sain­vä­li­set han­ke­ke­hit­tä­jät hyö­dyn­tä­vät sää­li­mät­tä ny­kyis­tä ha­ja­nais­ta kun­ta­ra­ken­net­ta. Mas­sii­vi­sia, use­an kun­nan ra­jal­le si­joit­tu­via tuu­li­voi­ma- ja te­ol­li­suus­kom­bi­naat­te­ja vie­dään läpi kyy­ni­sel­lä ”sa­la­mi­tak­tii­kal­la”.

Han­ke pil­ko­taan ra­ja­koh­tiin pie­nem­mik­si osa­y­leis­kaa­voik­si, jot­ta ko­ko­nai­suus ja sen to­del­li­set yh­teis­vai­ku­tuk­set – lo­gis­tiik­ka, säh­kön­siir­to ja mai­se­ma­hai­tat – ei­vät hah­mot­tui­si kun­ta­lai­sil­le.

Sama asi­an­tun­ti­ja­va­je nä­kyy kun­nal­li­ses­sa han­kin­ta­o­saa­mi­ses­sa. Sa­to­jen me­ga­wat­tien da­ta­kes­kus­ten lu­vi­tus, PPA-säh­kö­so­pi­muk­set ja ras­kaat ym­pä­ris­tö­vel­voit­teet edel­lyt­tä­vät kan­sain­vä­li­sen ener­gi­a­ju­ri­dii­kan osaa­mis­ta.

Päät­tä­jät jou­tu­vat os­ta­maan "vas­taa­van mes­ta­rin" osaa­mi­sen­sa sa­moil­ta kon­sult­ti­jä­teil­tä, jot­ka suun­nit­te­le­vat hank­kei­ta si­joit­ta­jil­le. Pie­ni kun­ta on täy­sin mark­ki­na­voi­mien ar­moil­la.

Haas­teet ei­vät ra­joi­tu vain ras­kaa­seen te­ol­li­suu­teen ja maan­käyt­töön. La­ki­sää­tei­set pe­rus­pal­ve­lut ovat yh­tä lail­la ylit­se­pää­se­mät­tö­män muu­rin edes­sä. Pe­rus­kou­lu ja toi­sen as­teen kou­lu­tus koh­taa­vat te­ko­ä­lyn myö­tä his­to­ri­an­sa suu­rim­man mur­rok­sen, joka muut­taa op­pi­mi­sen ja pe­da­go­gii­kan pe­rus­tei­ta.

Mur­ros vaa­tii val­ta­via in­ves­toin­te­ja uu­siin di­gi­taa­li­siin alus­toi­hin ja opet­ta­jien täy­den­nys­kou­lu­tuk­seen. Pie­nil­lä kun­nil­la, jot­ka kamp­pai­le­vat jo nyt kuih­tu­vien ikä­luok­kien kans­sa, ei yk­sin­ker­tai­ses­ti ole ky­kyä ra­hoit­taa tai joh­taa tätä vält­tä­mä­tön­tä kou­lu­tuk­sel­lis­ta loik­kaa.

Rat­kai­sun on ol­ta­va ra­ken­teel­li­nen. Tu­le­van hal­li­tuk­sen on us­kal­let­ta­va mää­ri­tel­lä pe­rus­tus­lain tur­vaa­ma kä­si­te "kun­ta" uu­del­leen. Ve­ro­tu­soi­keus ja vah­va it­se­hal­lin­to on siir­ret­tä­vä ny­kyi­sil­tä kun­nil­ta ylös­päin, riit­tä­vän suu­riin yk­si­köi­hin – käy­tän­nös­sä maa­kun­nil­le, jois­ta suur­kau­pun­git on ir­ro­tet­tu.

Tämä uu­si suur­kun­ta ot­tai­si vas­tuul­leen kaa­voi­tus­mo­no­po­lin, ras­kaan inf­ran lu­vi­tuk­sen, kou­lu­tus­jär­jes­tel­män sekä työ­voi­ma­pal­ve­lut. On ol­lut täy­sin epä­loo­gis­ta siir­tää työl­li­syy­den­hoi­to re­surs­si­pu­las­ta kär­si­vien pien­ten yk­si­köi­den vas­tuul­le.

Työ­voi­ma­pal­ve­lut, elin­kei­no­po­li­tiik­ka ja ve­ro­tu­soi­keus on si­dot­ta­va sa­maan, le­ve­ä­har­ti­ai­seen ko­ko­nai­suu­teen. Sil­lä oli­si riit­tä­vä tase ja os­to­voi­ma yl­lä­pi­tää oma, riip­pu­ma­ton asi­an­tun­ti­ja­ko­neis­to, joka ky­ke­nee neu­vot­te­le­maan mark­ki­na­voi­mien kans­sa ta­sa­vä­ki­ses­ti ja si­joit­ta­maan maan­käy­tön ras­kaat hank­keet alu­eel­li­sen ko­ko­nai­se­dun mu­kai­ses­ti.

Ny­kyi­sis­tä pien­kun­nis­ta tu­li­si elin­voi­mai­sia lä­hi­kun­tia. Kun niil­tä pois­te­taan ve­ro­tu­soi­keus ja ras­kaat in­ves­toin­ti­ris­kit, nii­den ra­hoi­tus voi­daan tur­va­ta va­kaas­ti val­ti­o­no­suuk­sil­la sekä oman maa­o­mai­suu­den tuo­toil­la.

Lä­hi­kun­ta voi kes­kit­tyä olen­nai­seen: pai­kal­li­sen iden­ti­tee­tin, kult­tuu­rin ja lä­hi­de­mok­ra­ti­an yl­lä­pi­toon. Vaik­ka maa­kun­ta piir­täi­si kaa­van, lä­hi­kun­ta voi omis­tu­soi­keu­ten­sa no­jal­la kiel­täy­tyä vuok­raa­mas­ta tai myy­mäs­tä mai­taan, jos kan­sain­vä­li­nen han­ke uh­kaa koh­tuut­to­mas­ti asuk­kai­den ar­kea.

Nyt pu­hu­taan vain ve­rois­ta ja sääs­töis­tä, vaik­ka to­del­li­set ky­sy­myk­set ovat muu­al­la: Mi­ten pai­kal­lis­ta elin­voi­maa voi­daan pa­ran­taa, kun väki vä­he­nee?

Jaak­ko Ry­ti­lä