Kreikkalaisessa mytologiassa Ikaros lensi varoituksista huolimatta liian lähelle aurinkoa, vaha suli ja lento päättyi surkeasti. Suomalaisessa tarustossa nuori Joukahainen sivuutti varoitukset ja lauloi itsensä suohon. Molemmat tarinat kuvaavat vauhtisokeutta, jossa suuret haaveet sokaisevat realismin.
Sama ilmiö vaivaa Parkanon uusiutuvien energiamuotojen strategiaa ja tavoitteenasettelua. Olemme pää pyörällä Googlen julkistettua historiallisen 13 miljardin euron investointinsa Suomeen.
Uutisriemun rinnalla asiantuntijat riensivät kuitenkin varoittamaan jättiläisten sähköverkolle aiheuttamasta rasituksesta ja valtiovarainministeriö esitti, että investoinnista vain 20–30 prosenttia voi kohdistua kotimaiseen tuotantoon ja arvonlisään.
Parkanossa varoitukset kannattaa lukea tarkasti, sillä meillä ei puuhastella pikkujuttujen parissa. Kaupunki on hyväksynyt kolmen toimijan merkittävän kokoluokan datakeskusten kaavoitusaloitteet lähes 180 hehtaarin alueille. Magneettina on Fingridin sähköaseman ja rautatien läheisyys.
Mittakaava kuitenkin pöyristyttää. Yksin Pohjan Voiman Vakerinmäki tavoittelee 3–5 vuoden sykleissä kasvua satoihin megawatteihin. Kun päälle lasketaan Helioksen pinta-alaltaan puolitoistakertainen ja Enertian miltei kaksinkertainen alue, tulevaisuuden bittitehtaiden nälkä huimaa päätä.
Vertailuksi kasvuaan jatkavan Haminan jättikeskuksen kapasiteetiksi on arvioitu 200–350 megawattia. Sen hukkalämpö lämmittää nykykoossaan noin 4 000–5 000 asukkaan koteja, julkisia rakennuksia ja kouluja. Me olemme leipomassa Parkanoon jotain, joka voi kasvaa moninkertaisesti suuremmaksi sähköahmatiksi!
Tässä piilee strategiamme suurin valuvika. Vaikka oman alueemme ja naapureiden kaikki massiiviset tuuli- ja aurinkovoimahankkeet laskettaisiin yhteen, laskennallinen maksimituotanto riittäisi lähinnä alkupaloiksi.
Hankkeiden keskivaiheen teho imisi helposti yli viisi terawattituntia vuodessa, ja paikallinen vihreä sähkö kattaisi parhaimmillaankin vain neljänneksen tarpeesta.
Google ratkaisee nälkäänsä tekemällä pitkiä sähkösopimuksia valmiista ydinvoimasta – se tuokin omat eväänsä pöytään.
Parkanosta ei näillä näkymin tule vihreän energian ylpeää viejää, vaan kantaverkon nettonegatiivinen sähköimuri. Hiilineutraaliuspuheet haihtuvat ilmaan, jos ympärivuorokautista toimintaa turvataan tuotannon vaihdellessa massiivisilla dieselöljyvarastoilla ja fossiilisella varavoimalla ja hukkalämpö haihtuu harakoille.
Parkano tarvitsee vastuullisuutta ja tiukkoja pelisääntöjä.
Itseään ja ympäristöään arvostava kaupunki ei asemoidu resurssiperiferiaksi eikä tuijota ympäristökysymyksissä vain keskustansa elävyyttä ja siisteyttä. Se ei pelaa taitamatonta shakkia, perustele päätöksiään yksisilmäisesti elinkeinopolitiikalla ja uhraa luonnonsuojelualueitaan sekä asumisen ympäristöjä.
Parkano tarvitsee vastuullisuutta ja tiukkoja pelisääntöjä. Kaavoituksen tulee soveltaa työkaluja ja hyvityslaskentaa, joilla luonnon hiilinieluja ja ekologisia yhteyksiä varjellaan.
On aika ottaa käyttöön No Net Loss -periaate, jolla hanketoimijat sitoutetaan ympäristötekoihin ja käytettyjä alueita palautetaan parempaan tilaan. Datakeskusten giganttiselle hukkalämmölle vaaditaan sitova suunnitelma ja todellinen käyttökohde. Hukkalämpö kyetään hyödyntämään.
Lopuksi tarvitaan reilun pelin henkeä. Sähkön ja lämmityksen kustannukset ovat nousussa, ja sähköstä tulee ajoittain pulaa. Kiinteistöverotuottoja ei tule kiinnittää kunnan yleisiin tase-eriin, vaan varoja tulee varata energiasiirtymärahastoksi, josta voidaan myöntää tukea kotien aurinkosähköistykseen ja lämpöpumppujen hankintaan. Silloin vihreä siirtymä tuntuu hyvältä myös kuntalaisen omassa lompakossa.
Kunnianhimo on hyvästä, eikä liian matalalla kannata lentää. Pidetään kuitenkin huoli, että Parkanon siivet rakennetaan fiksusta strategiasta, realistisesta energialaskelmasta ja tiukoista pelisääntöistä.
Ennen kaavoituksen etenemistä on tiedettävä, mistä sähkö tulee, mihin hukkalämpö menee, miten luontohaitat hyvitetään, asumista tuetaan ja ympäristöhaitat hallitaan. Silloin siivet voivat kantaa.
Arja Pihlaja
Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry:n puheenjohtaja.