Mauri Lielahden (kd) haastattelu (23.8.2026) ja Tapio Järvensivun (kd) mielipidekirjoitus (23.8.2026) Ylä-Satakunnassa edustavat näkemystä, jota kuntatason päätöksenteossa on pitkään kaivattu. Liikkeellelähtö on positiivinen yllätys.
Ensimmäinen keskeinen huomio liittyy talouspuheeseen.
Strategiatyöryhmän tulokulma on oikea: Parkano tarvitsee ennen kaikkea aitoa aluetaloudellista elinvoimaa, työpaikkoja ja teollisia synergioita, kiinteistöverotulot ovat toissijaisia.
Fingridin joskus valmistuvan siirtolinjan ja Vakerinmäen kytkinaseman ympärille on mahdollista rakentaa uutta jalostavaa teollisuutta, jotka hyödyntävät sähköä ja hukkalämpöä. Pelkkä raakaenergian vienti kunnan rajojen ulkopuolelle ei lisää elinvoimaa.
Toiseksi Järvensivun esiin nostama vaatimus systemaattisesta ympäristölupamenettelystä on perusteltu.
Teollisen kokoluokan tuulivoimalat ja niihin liittyvät maansiirtotyöt, infra-rakenteet sekä pitkäaikaiset vaikutukset asuinympäristöön ovat mittakaavaltansa sellaisia, että suurempia paikallisia ympäristömuutoksia on vaikea alueellisesti kuvitella.
Pelkkä kaavoitus ja rakennuslupa eivät takaa riittävää valvontaa toiminnan aikana. Ympäristölupa antaa kunnalle ja asukkaille juridisen suojan sekä mahdollisuuden sitoviin lupamääräyksiin melu- ja välkehaittojen ehkäisemiseksi. Jos ympäristöluvan asettamia rajoja rikotaan, toimintaa voidaan heti rajoittaa tai kieltää kokonaan.
Kolmanneksi Parkanon strateginen sijainti kantaverkon solmukohdassa luo vahvan neuvotteluaseman. Vastaavia 400 kilovoltin liityntäpisteitä ei ole lähialueilla. Tämä tarkoittaa, että kaupungin ei tarvitse suostua jokaisen hankkeen ehtoihin.
Parkano toimii jatkossa hankkeiden ohjaajana, ei pelkkänä vastaanottajana kuten Kihniö.
Kaupungilla on oikeus ja velvollisuus asettaa tiukat reunaehdot yhteissiirtolinjoille, purkuvakuuksille ja laajennetuille haittakorvauksille koko vaikutusalueella. Onnistunut energiastrategia vaatii juuri tätä: elinkeinopoliittista näkemystä yhdistettynä tiukkaan oikeudelliseen riskienhallintaan.
Strategiatyöryhmän avoin tiedonkeruu ja pelisääntöjen määrittely luovat pohjan sille, että Parkano toimii jatkossa hankkeiden ohjaajana, ei pelkkänä vastaanottajana kuten Kihniö.
Työryhmän työtä on syytä kiittää ja kannustaa viemään se kunnianhimoiseksi raportiksi asti.
Jaakko Rytilä