Ra­sis­mi ei ole vain suur­ten kau­pun­kien on­gel­ma tai kau­kai­nen po­liit­ti­nen il­miö. Se kos­ket­taa mei­tä myös pie­nil­lä paik­ka­kun­nil­la, ja sik­si sii­tä on us­kal­let­ta­va pu­hua myös Kar­vi­as­sa.

Ylä-Sa­ta­kun­ta uu­ti­soi 3. lo­ka­kuu­ta 2026, et­tä en­ti­nen Juh­la­ta­lo Tuu­len­tu­pa on siir­ty­nyt Sot­kan­pe­sä ry omis­tuk­seen ja kiin­teis­tös­tä suun­ni­tel­laan kan­sal­lis­mie­lis­ten yh­dis­tys­ten toi­min­ta­kes­kus­ta. Uu­ti­nen he­rät­tää ky­sy­myk­siä sii­tä, mil­lais­ta toi­min­taa paik­ka­kun­nal­le on tu­los­sa ja mil­lai­sia ar­vo­ja ha­lu­am­me yh­tei­sö­nä edis­tää.

Kan­sal­lis­mie­li­syys ei it­ses­sään tar­koi­ta ra­sis­mia. Huo­le­ni liit­tyy avoi­mes­ti ra­sis­ti­seen ide­o­lo­gi­aan ja sen vai­ku­tuk­siin ih­mis­ten tur­val­li­suu­den­tun­tee­seen, yh­den­ver­tai­suu­teen ja yh­tei­söl­li­syy­teen.

Esi­mer­kik­si si­ni­mus­tan liik­keen ra­sis­ti­set tar­rat ei­vät ole vain Hel­sin­gin il­miö. Kun ih­mis­ryh­miä ke­ho­te­taan läh­te­mään maas­ta taus­tan­sa pe­rus­teel­la, kyse ei ole har­mit­to­mas­ta toi­min­nas­ta.

Eri­tyi­sen huo­lis­sa­ni olen lap­sis­ta. Ha­lu­ai­sit­ko oman lap­se­si nä­ke­vän täl­lai­sia tar­ro­ja kou­lu­mat­kal­laan, kou­lun pi­hal­la tai leik­ki­pai­kal­la? En­tä jos juu­ri si­nun lap­sel­le­si vies­tit­täi­siin, et­tei hän kuu­lu tän­ne ihon­vä­rin­sä, taus­tan­sa tai per­heen­sä vuok­si? Mi­ten se­lit­täi­sit lap­sel­le, mik­si joku ha­lu­aa saa­da hä­net tun­te­maan it­sen­sä mui­ta huo­nom­mak­si tai ei-toi­vo­tuk­si?

Se, mikä yh­del­le on vit­si, voi toi­sel­le ol­la pe­lot­ta­vaa ja sy­väs­ti louk­kaa­vaa.

Ai­kuis­ten vas­tuul­la on näyt­tää esi­merk­kiä ja opet­taa lap­sil­le kun­ni­oi­tus­ta, em­pa­ti­aa ja yh­den­ver­tai­suut­ta. Em­me voi odot­taa las­ten hy­väk­sy­vän eri­lai­suut­ta, jos ai­kui­set vä­hät­te­le­vät ra­sis­mia tai vai­ke­ne­vat sii­tä.

Ai­don yh­tei­söl­li­syy­den pi­täi­si tar­koit­taa, et­tä jo­kai­nen voi tun­tea olon­sa tur­val­li­sek­si ja ter­ve­tul­leek­si. Se ei edel­ly­tä sa­man­lais­ta taus­taa, ihon­vä­riä tai elä­män­ta­paa, vaan ky­kyä koh­del­la toi­si­am­me ih­mi­sar­voi­ses­ti.

On­ko ra­sis­tis­ten asen­tei­den le­vi­ä­mi­nen to­del­la sitä yh­teis­hen­keä, jota ha­lu­am­me Kar­vi­as­sa vaa­lia?

Myös kun­nal­la ja sen joh­dol­la on mah­dol­li­suus näyt­tää suun­taa. Kun­nan ei tar­vit­se ot­taa kan­taa ih­mis­ten kaik­kiin mie­li­pi­tei­siin, mut­ta sen on voi­ta­va vies­tiä sel­ke­äs­ti, et­tei­vät ra­sis­mi ja syr­jin­tä kuu­lu sen ta­voit­te­le­mien ar­vo­jen mu­kai­seen yh­tei­söl­li­syy­teen.

Kou­lu­jen, nuo­ri­so­työn, yh­dis­tys­ten ja asuk­kai­den kans­sa voi­daan edis­tää yh­den­ver­tai­suut­ta ja var­mis­taa, et­tei ku­kaan jou­du tun­te­maan it­se­ään ul­ko­puo­li­sek­si. Toi­von, et­tä kun­nan joh­to ja päät­tä­jät poh­ti­vat konk­reet­ti­sia kei­no­ja ra­ken­taa Kar­vi­as­ta tur­val­li­nen ja yh­den­ver­tai­nen paik­ka kai­kil­le.

Kar­via on lap­suu­te­ni ko­ti­kun­ta, ja sen tu­le­vai­suu­del­la on mi­nul­le mer­ki­tys­tä. On su­rul­lis­ta, jos ko­ti­seu­dun ta­pah­tu­mat he­rät­tä­vät yl­pey­den si­jaan huol­ta ja pet­ty­mys­tä. En ha­lua hä­ve­tä sitä, mis­tä olen ko­toi­sin, mut­ta en myös­kään vai­e­ta omien ar­vo­je­ni vas­tai­sis­ta asi­ois­ta.

Myös oma per­hee­ni, mie­he­ni ja lap­se­ni, voi­vat jou­tua ra­sis­min koh­teek­si. Sik­si ky­syn, ku­ten var­mas­ti moni muu­kin van­hem­pi: saa­vat­ko lap­sem­me kas­vaa yh­teis­kun­nas­sa, jos­sa hei­dät hy­väk­sy­tään sel­lai­si­na kuin he ovat? Saa­vat­ko he tun­tea kuu­lu­van­sa tän­ne il­man, et­tä hei­dän täy­tyy pe­rus­tel­la ole­mas­sa­o­lo­aan tai to­dis­taa an­sait­se­van­sa sa­man kun­ni­oi­tuk­sen kuin muut?

Ke­nen­kään ei pi­täi­si jou­tua har­kit­se­maan pois muut­ta­mis­ta sik­si, et­tä hän tai hä­nen lap­sen­sa jou­tuu syr­jin­nän koh­teek­si. Vas­tuu ei saa siir­tyä en­nak­ko­luu­lois­ta kär­si­väl­le. Em­me voi hal­li­ta kaik­kia asen­tei­ta, mut­ta voim­me päät­tää, mil­lais­ta käy­tös­tä hy­väk­sym­me. Voim­me puut­tua ra­sis­miin, puo­lus­taa sen koh­teek­si jou­tu­via ja opet­taa lap­sil­lem­me, et­tä jo­kai­nen an­sait­see kun­ni­oi­tus­ta taus­tas­taan riip­pu­mat­ta.

Kar­vi­an yh­teis­hen­keä ei mi­ta­ta sil­lä, kuin­ka sa­man­lai­sia sen asuk­kaat ovat, vaan sil­lä, mi­ten koh­te­lem­me nii­tä, jot­ka ovat eri­lai­sia kuin me. Toi­von, et­tä Kar­via tun­ne­taan paik­ka­na, jos­sa ih­mi­set pi­tä­vät huol­ta toi­sis­taan, lap­sil­la on tur­val­lis­ta kas­vaa ei­kä ke­tään sul­je­ta ul­ko­puo­lel­le taus­tan­sa vuok­si.

Vas­tuu kuu­luu meil­le kai­kil­le. Ra­sis­mi ei saa mää­rit­tää sitä, kuka voi tun­tea ole­van­sa ko­to­naan. Sii­hen on puu­tut­ta­va jo en­nen kuin se osuu omal­le koh­dal­lem­me tai lä­hei­siim­me.

In­ke­ri Lam­min­taus­ta