Kou­lun päät­tä­jäis­päi­vä­nä Wil­ma-vies­tin si­säl­lös­sä Kaar­nan kou­lu­kam­puk­sen joh­ta­va reh­to­ri Jen­ni An­na­la kir­joit­taa seu­raa­vaa: "Lu­ku­vuo­den ai­ka­na kä­sit­te­lim­me myös ikä­väm­piä asi­oi­ta, ku­ten kiu­saa­mis­ten sel­vit­te­lyä. On hyvä to­de­ta, et­tä kiu­saa­mi­nen lop­pui lä­he­tet­tyyn vies­tiin, ei­kä mui­ta toi­mia tar­vit­tu. Tä­hän liit­ty­väs­tä yh­teis­työs­tä kii­tän ko­te­ja; asia otet­tiin va­ka­vas­ti ja ryh­ti­lii­ke ta­pah­tui. Sel­vi­tys­työ­tä teh­tiin mit­ta­vas­ti, ei­kä ai­van kaik­kien osal­ta löy­det­ty sel­vää rat­kai­sua osal­li­suu­teen liit­ty­en."

Vies­tin lu­ke­mi­nen tun­tui var­sin ab­sur­dil­ta kiu­sa­tun lap­sen äi­ti­nä. Lap­sen, joka jou­tui lo­pul­ta vaih­ta­maan tal­vi­lo­mal­la kou­lua vuo­sia jat­ku­neen kou­lu­kiu­saa­mi­sen vuok­si.

Kyl­lä, ku­lu­nee­na lu­ku­vuon­na, tänä sa­ma­na ajan­koh­ta­na, jos­ta reh­to­ri An­na­la ker­too kiu­saa­mi­ses­ta kuin se oli­si ol­lut val­lan yk­sit­täi­nen, sel­vi­tet­ty ta­paus, joka on nyt hoi­det­tu pois päi­vä­jär­jes­tyk­ses­tä. En tun­nis­ta ky­sei­ses­tä kir­joi­tuk­ses­ta lap­se­ni ta­paus­ta, en­kä nii­tä mui­ta, jois­ta olen kuul­lut van­hem­mil­ta.

Oman lap­se­ni koh­dal­la kiu­saa­mi­nen al­koi kol­man­nel­la luo­kal­la ja vas­ta ylä-as­teel­la sel­vi­si, et­tä kiu­saa­jien van­hem­piin ei ol­tu kos­kaan mis­sään yh­tey­des­sä. Ta­pauk­sia sel­vi­tel­tiin ai­no­as­taan luo­kan kes­ken, hy­vin te­hot­to­mas­ti.

Tämä vain yl­lyt­ti kiu­saa­jia, ja jouk­ko laa­je­ni luo­kan ul­ko­puo­li­siin. Lo­pul­ta mu­ka­na oli niin pal­jon op­pi­lai­ta eri luo­kil­ta. Suu­rin osa sel­lai­sia, joi­ta lap­si ei edes tun­te­nut.

Kiu­saa­mis­ti­lan­teis­ta kyl­lä ke­ho­tet­tiin ker­to­maan ai­kui­sil­le: Ker­rot kiu­saa­jan ni­men, luo­kan, mitä ta­pah­tui ja mis­sä.

Tämä oli var­sin mah­do­ton­ta jo sik­si, et­tei lap­se­ni suu­rin­ta osaa tun­te­nut, ja toi­sek­seen ti­lan­tei­den luon­ne oli sel­lai­nen, et­tei­vät ne yk­sit­täi­si­nä ta­pauk­si­na ol­leet mil­lään ta­voin sel­kei­tä il­moit­taa. On­ko to­del­la­kin kaik­ki vas­tuu sy­sät­ty kiu­sa­tul­le, jon­ka täy­tyy ky­e­tä sa­noit­ta­maan joka iki­nen ta­paus, jot­ta ne kuul­laan ja näh­dään ti­lan­teen vaa­ti­mal­la ta­val­la? Tä­hän lap­se­ni ei enää ky­en­nyt. Ei jak­sa­nut kai­ken sel­vi­ä­mi­sen kes­kel­lä ra­por­toi­da ja sel­vit­tää kiu­saa­jien­sa tie­to­ja.

Kiu­saa­mi­nen oli ai­na hen­kis­tä, mikä myös näh­tä­väs­ti oi­keut­ti vä­hät­te­le­mään asi­aa. Ar­vet mie­les­sä ei­vät näy, nii­tä on vai­ke­am­pi to­dis­taa.

Opet­ta­ja ala-as­teel­ta ke­hot­ti taan­noin mei­tä van­hem­pia opas­ta­maan las­tam­me "ole­maan vä­hem­män eri­lai­nen" niin ei kiu­sat­tai­si. Ny­ky­päi­vän hy­väk­syn­täyh­teis­kun­nal­la ja Par­ka­non mal­lin kou­lun­käyn­nil­lä ei ole siis mi­tään yh­teis­tä. Ei edes sen ver­taa, et­tä ei sen kum­mem­min eri­koi­nen kuin tai­teel­li­nen ja it­sek­seen viih­ty­vä lap­si oli­si oi­keu­tet­tu saa­maan kou­lu­rau­han. Hän it­se ei häi­rin­nyt ke­tään, ei pyr­ki­nyt pro­vo­soi­maan tai är­syt­tä­mään. Hä­nen omin sa­noin: "En edes oli­si ha­lun­nut heis­tä ys­tä­viä, vaan edes yh­den päi­vän niin, et­tä sai­si ol­la rau­has­sa ei­kä ku­kaan kiu­sai­si."

Nyt esi­merk­ki­nä on uu­den kou­lun toi­min­ta­mal­lit, jois­sa jo läh­tö­koh­dat eh­käi­se­vät kiu­saa­mi­sen mah­dol­li­suut­ta. Lap­se­ni on ym­mär­tä­nyt vas­ta näi­den myö­tä kun­nol­la kuin­ka ko­ko­nais­val­tais­ta kiu­saa­mi­nen Kaar­nas­sa oli. Ym­mär­tä­nyt myös mo­nia sel­lai­sia ti­lan­tei­ta epä­nor­maa­leik­si, joi­ta jo piti nor­maa­li­na ar­ke­na. Sen myö­tä mo­net ta­pah­tu­mat ovat vas­ta nyt tul­leet mei­dän van­hem­pien tie­toon.

Kaik­ki opet­ta­jat sekä suu­rin osa hen­ki­lö­kun­nas­ta tie­si­vät kiu­saa­mi­ses­ta, to­sin ai­no­as­taan sik­si, et­tä lä­he­tin it­se kai­kil­le asi­as­ta vies­tin. Reh­to­ri it­se ei kos­kaan vas­tan­nut mi­hin­kään kiu­saa­mis­ta kos­ke­viin vies­tei­hi­ni, ei­kä re­a­goi­nut asi­aan käy­tän­nös­sä ol­len­kaan. Yh­des­sä pa­la­ve­ris­sa pai­kal­la­o­lo ei vie­lä ole puut­tu­mis­ta.

On hy­vin vai­ke­aa us­koa, et­tä reh­to­ri oli­si myös­kään täy­sin tie­tä­mä­tön kou­lus­sa ta­pah­tu­neis­ta lu­kui­sis­ta kiu­saa­mis­ta­pauk­sis­ta. Jos näin kui­ten­kin on, he­rää pal­jon ky­sy­myk­siä. Lap­se­ni ei to­si­aan­kaan ol­lut ai­noa. Par­ka­nos­sa tun­tuu ole­van erit­täin pit­kä his­to­ria kou­lu­kiu­saa­mi­sis­sa.

Ny­kyi­sel­lä ta­val­la kä­si­tel­lä asi­oi­ta tus­kin mi­kään tu­lee muut­tu­maan. Reh­to­ri An­na­lan vies­ti ker­too sii­tä, kuin­ka ti­lan­net­ta vä­hä­tel­lään ja vää­ris­tel­lään. Pa­hin jäte py­ri­tään la­kai­se­maan ma­ton al­le ima­gon yl­lä­pi­tä­mi­sek­si. Ei­kö se ole val­heel­lis­ta tie­toa, jos jä­te­tään osa ker­to­mat­ta?

Ketä tämä ny­kyi­nen toi­min­ta pal­ve­lee? Ei ai­na­kaan tu­le­via pie­niä kou­lu­lai­sia, jot­ka pää­ty­vät Kaar­nan kou­lu­ar­pa­jai­siin ko­kei­le­maan on­ne­aan: Pää­ty­vät­kö kiu­saa­jiin vai kiu­sat­tui­hin. Ei hei­tä, jot­ka siel­lä täl­lä het­kel­lä yrit­tä­vät sel­viy­tyä. Ei­kä edes kou­lun­sa lo­pet­ta­nei­ta, joi­den muis­tot ovat ki­pei­tä ja vai­kut­ta­vat lop­pu­e­lä­män ajan.

Oli­si hyvä ai­ka nyt lo­pul­ta­kin toi­mia oi­kein ja teh­dä muu­tok­sia kiu­saa­mi­sen mah­dol­lis­ta­viin toi­min­ta­mal­lei­hin ja kä­sit­te­ly­ta­poi­hin.

Kiu­sa­tun ei kuu­lui­si väis­tyä

Kir­joi­tus jul­kais­taan poik­keuk­sel­li­ses­ti ni­mi­mer­kil­lä.