Par­ka­nos­sa pää­tök­sen­te­ko ei ole pel­käs­tään la­kien, ta­lous­lu­ku­jen ja stra­te­gi­oi­den va­ras­sa. Se on myös ih­mis­ten vä­lis­tä toi­min­taa kau­pun­gis­sa, jos­sa yrit­tä­jät, luot­ta­mus­hen­ki­löt, vi­ran­hal­ti­jat ja yh­dis­tys­toi­mi­jat tun­te­vat toi­sen­sa usein mo­nes­ta eri yh­tey­des­tä.

Juu­ri tämä voi teh­dä pää­tök­sen­te­os­ta yl­lät­tä­vän vai­ke­aa. Pie­nes­sä kau­pun­gis­sa ver­kos­tot ovat tii­viit. Sama hen­ki­lö voi ol­la yrit­tä­jä, ur­hei­lu­seu­ran tu­ki­ja, yh­dis­tyk­sen hal­li­tuk­sen jä­sen ja sa­mal­la luot­ta­mus­hen­ki­lö tai lä­hei­ses­sä yh­teis­työs­sä kau­pun­gin päät­tä­jien kans­sa.

Vaik­ka toi­min­ta oli­si täy­sin lain­mu­kais­ta ja avoin­ta, ih­mis­suh­tei­den ti­heys voi vai­kut­taa pää­tök­sen­te­on il­ma­pii­riin. Kun pää­tet­tä­vä­nä on esi­mer­kik­si han­kin­ta, in­ves­toin­ti tai pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­nen, pää­tök­sen ta­lou­del­li­nen tar­koi­tuk­sen­mu­kai­suus ei ai­na ole ai­noa nä­kö­kul­ma.

Pää­tös voi kos­ket­taa tut­tua yrit­tä­jää, yh­teis­työ­kump­pa­nia tai vuo­sien var­rel­la syn­ty­nei­tä hen­ki­lö­koh­tai­sia suh­tei­ta. Täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa eri­ä­vän mie­li­pi­teen esit­tä­mi­nen voi ol­la vai­ke­am­paa kuin suu­ris­sa kau­pun­geis­sa, jois­sa pää­tök­sen­te­ki­jät ei­vät vält­tä­mät­tä tun­ne asi­a­no­sai­sia hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti.

Moni luot­ta­mus­hen­ki­lö myön­tää epä­vi­ral­li­ses­ti, et­tä pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la mel­kein­pä kaik­ki tun­te­vat toi­sen­sa ai­na­kin jon­kin ver­kos­ton kaut­ta. Täl­löin pää­tök­sen vas­tus­ta­mi­nen saa­te­taan ko­kea hen­ki­lö­koh­tai­se­na kan­na­not­to­na, vaik­ka kyse oli­si yk­si­no­maan kau­pun­gin ta­lou­den tai kun­ta­lais­ten edun ar­vi­oin­nis­ta.

Eri­tyi­sen haas­ta­vak­si ti­lan­ne muut­tuu sil­loin, kun kau­pun­gin ta­lous vaa­ti­si tiuk­ko­ja pää­tök­siä. Ta­lou­den nä­kö­kul­mas­ta pe­rus­tel­tu rat­kai­su voi tar­koit­taa sitä, et­tä jon­kun yri­tys me­net­tää toi­mek­si­an­non, pal­ve­lu jär­jes­te­tään uu­del­la ta­val­la tai ai­kai­sem­mis­ta toi­min­ta­mal­leis­ta luo­vu­taan.

Vaik­ka pää­tös oli­si kau­pun­gin ko­ko­nai­se­dun mu­kai­nen, sen vai­ku­tuk­set koh­dis­tu­vat usein ih­mi­siin, jot­ka ovat päät­tä­jil­le tut­tu­ja. Tämä ei tar­koi­ta, et­tä pää­tök­sen­te­ko oli­si puo­lu­eel­lis­ta tai epä­a­si­al­lis­ta.

Päin­vas­toin. Juu­ri sik­si es­teel­li­syys- ja jää­viys­sään­nöt ovat ole­mas­sa. Ne aut­ta­vat tur­vaa­maan kun­ta­lais­ten luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä pää­tök­set teh­dään ob­jek­tii­vi­ses­ti.

Sil­ti kaik­kia ti­lan­tei­ta ei voi­da rat­kais­ta la­kiin poh­jau­tu­vil­la sään­nöil­lä. Mo­nis­sa ta­pauk­sis­sa kyse on enem­män so­si­aa­li­ses­ta pai­nees­ta kuin var­si­nai­ses­ta es­teel­li­syy­des­tä. Pie­nen kau­pun­gin vah­vuus on yh­tei­söl­li­syys, mut­ta sa­mal­la se voi ol­la myös pää­tök­sen­te­on haas­te.

Kun lä­hes kaik­ki tun­te­vat toi­sen­sa, roh­keus teh­dä vai­kei­ta pää­tök­siä, esit­tää kriit­ti­siä ky­sy­myk­siä tai aset­tua eri kan­nal­le ko­ros­tuu. Kun­ta­lais­ten nä­kö­kul­mas­ta tär­kein­tä on, et­tä pää­tök­sen­te­os­sa us­kal­le­taan ar­vi­oi­da asi­oi­ta avoi­mes­ti ja en­nen kaik­kea kau­pun­gin ko­ko­nai­se­dun kan­nal­ta.

Lo­pul­ta hyvä pää­tök­sen­te­ko ei syn­ny sii­tä, et­tei ku­kaan tun­ne ke­tään. Se syn­tyy sii­tä, et­tä tut­ta­vuuk­sis­ta huo­li­mat­ta pää­tök­set ky­e­tään te­ke­mään ta­sa­puo­li­ses­ti, lä­pi­nä­ky­väs­ti ja ta­lou­del­li­ses­ti kes­tä­väl­lä ta­val­la. Juu­ri se on pie­nen kau­pun­gin pää­tök­sen­te­on tär­kein tes­ti.

Jari Sam­mat­ti (ps)
Kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu