Par­ka­non vaa­ku­na on tun­ne­tus­ti Ger­mund Paa­e­rin kä­si­a­laa. Lä­hel­tä piti, et­tei Paa­e­rin ja tä­män po­jan Hei­kin suun­nit­te­le­mis­ta eh­do­tuk­sis­ta va­lit­tu mie­leis­tä Kih­ni­ön­kin vaa­ku­nak­si. Tai lä­hel­tä ja lä­hel­tä – vaa­ku­nan va­lin­taan meni kym­me­ni­sen vuot­ta.

Kun­nan­val­tuus­to ja -hal­li­tus esit­ti­vät, et­tä Kih­ni­ön 30-vuo­tis­juh­la­ko­kouk­ses­sa vuon­na 1950 pi­täi­si nos­taa esil­le vaa­ku­nan hy­väk­sy­mis­tä kos­ke­vat asi­at. Niin­pä Paa­er van­hem­pi ja nuo­rem­pi luon­nos­te­li­vat usei­ta eri vaih­to­eh­to­ja, jois­ta hal­li­tus va­lit­si kak­si kä­sit­te­lyyn. Toi­sen ai­hee­na oli tee­ri, toi­sen ter­va­hau­ta.

Val­tuus­to päät­ti 11. ke­sä­kuu­ta 1950, et­tä Kih­ni­öl­le so­pi­si eri­to­ten ter­va­hau­ta. Niin­pä ai­het­ta alet­tiin työs­tää yh­des­sä Paa­e­rin ja Maa­lais­kun­tien vaa­ku­na­toi­mi­kun­nan kans­sa. Täs­sä vai­hees­sa vaa­ku­na­seik­kai­lua ky­sees­sä on to­sin ol­ta­va Heik­ki Paa­er, sil­lä Ger­mund Paa­er kuo­li 29. tou­ko­kuu­ta 1950 eli pari viik­koa en­nen val­tuus­ton ko­kous­ta.

Lo­pul­ta ter­va­hau­ta ko­et­tiin lii­an vai­ke­ak­si ai­heek­si, jol­le oli han­ka­la löy­tää he­ral­dis­ta muo­toa. Toi­saal­ta sama ai­he al­koi yleis­tyä Kai­nuun vaa­ku­nois­sa.

Kakkonen ykköseksi

Vaa­ku­na-asi­aa siir­ret­tiin ai­na vuo­teen 1960, jol­loin kun­nan­hal­li­tus ju­lis­ti ylei­sen kil­pai­lun. Kil­pai­luun tuli 32 lä­he­tys­tä, jot­ka si­säl­si­vät yh­teen­sä 69 eh­do­tus­ta.

Sa­man vuo­den tou­ko­kuus­sa eril­li­nen pal­kin­to­lau­ta­kun­ta an­toi en­sim­mäi­sen pal­kin­non Olof Eriks­so­nil­le, joka suun­nit­te­li ural­laan yli 100 kun­nan­vaa­ku­naa. Voit­toi­sa eh­do­tus oli ”Ter­van­polt­toa”, ja se­li­tyk­sen mu­kaan vaa­ku­nan kul­ta­ken­täs­sä oli­si ol­lut 10 mus­taa pi­sa­raa ase­tel­tu­na 3+2+3+2.

Toi­sek­si tuli Toi­vo Vuo­re­lan ”Plank­ku­sa­hat” (si­ni­ken­täs­sä kak­si kul­tais­ta, ala­puo­lel­ta sa­ha­ko­rois­ta palk­kia) ja kol­man­nek­si A. Liuk­si­a­lan ”Ter­van­polt­to ja met­sä­pa­lo­ja” (kul­ta­ken­täs­sä mus­ta paa­lu, jon­ka mo­lem­mil­ta lai­doil­ta nou­see kol­me pu­nais­ta paa­lut­tais­ta kol­mi­kär­kis­tä liek­kiä).

Näi­den li­säk­si lu­nas­tet­tiin Aa­ke Kaar­na­man ”Vuo­lu­rau­dat” ja kont­to­ri­pääl­lik­kö Gus­taf von Nu­mer­sin ”Sa­lo­mai­den rau­ha”, jon­ka kul­ta­ken­täs­sä oli­si ol­lut kol­me mus­taa pu­na­helt­tais­ta tee­ren­pää­tä ryh­mi­tel­ty­nä 2:1.

Kun­nan­hal­li­tus ei ol­lut sa­maa miel­tä pal­kin­to­lau­ta­kun­nan kans­sa, vaan se suo­sit­te­li ”Sa­lo­mai­den rau­haa” vaa­ku­nak­si. Toi­sek­si vaih­to­eh­dok­si hal­li­tus nos­ti ”Plank­ku­sa­hat”.

To­sin Ylä-Sa­ta­kun­nan uu­ti­sen mu­kaan hal­li­tus ei ol­lut asi­as­sa yk­si­mie­li­nen. Ku­ten ei sit­ten ol­lut myös­kään 29. ke­sä­kuu­ta ko­koon­tu­nut val­tuus­to, joka va­lit­si par­haim­mak­si ja so­ve­li­aim­mak­si vaa­ku­nak­si ”Plank­ku­sa­hat”. Tämä Vuo­re­lan eh­do­tus oli Maa­lais­kun­tien vaa­ku­na­toi­mi­kun­nan­kin suo­si­tus. Lo­pul­ta si­sä­a­si­ain­mi­nis­te­riö vah­vis­ti val­tuus­ton va­lin­nan kun­nan­vaa­ku­nak­si 10. lo­ka­kuu­ta 1960.

Kih­ni­ön vaa­ku­na ei ol­lut ai­noa Ger­mund Paa­e­rin työ, joka jäi niin sa­no­tus­ti pöy­däl­le. Paa­er suun­nit­te­li 1930-lu­vul­la val­ti­o­neu­vos­ton aset­ta­man ko­mi­te­an toi­mek­si­an­nos­ta Suo­mel­le suu­ren vaa­ku­nan, jos­sa lei­jo­na­vaa­ku­naa kan­nat­te­lee kak­si kar­hua. Eh­do­tus­ta ei otet­tu kos­kaan käyt­töön.

Lau­ra Jo­ki­sa­lo

Taus­ta­tie­dot: Kih­ni­ön kir­jas­ton ko­ti­seu­tu­ko­ko­el­ma, Ylä-Sa­ta­kun­nan ar­kis­to