En­sin al­kuun pie­ni muis­te­lo ys­tä­väs­tä­ni Paa­vo Rii­ko­ses­ta, joka tääl­lä Kih­ni­öl­lä jos­kus 1970-lu­vul­la piti yh­des­sä Leo Joen kans­sa lei­re­jä Va­paa­kir­kon tor­vi­soit­to­kun­nal­le. Paa­vo pu­hal­te­li ai­koi­naan am­ma­tik­seen pa­suu­naan ar­mei­jan tor­vi­soit­to­kun­nas­sa, jos­ta siir­tyi lauk­ku­teh­taan edus­ta­jak­si.

Kaup­pa­mat­koil­laan Paa­vo meni 1970-lu­vul­la erää­seen liik­kee­seen, jos­sa kuu­li asi­ak­kai­den voi­vot­te­le­van: ”mi­tä­hän täs­tä tu­lee...”.

Oli ta­pah­tu­nut joku suu­ri ka­tast­ro­fi, jota ih­mi­set päi­vit­te­li­vät. Paa­vo, tem­pe­ra­ment­ti­nen tor­ven­soit­ta­ja, kuul­tu­aan ih­mis­ten päi­vit­te­lyn huu­si ko­val­la ää­nel­lä: ”Jee­sus täs­tä tu­lee!”

Siir­rym­me vuo­den 2019 jou­luun, joka per­hees­säm­me oli las­tem­me syn­ty­män jäl­keen eri­lai­nen kuin mi­kään toi­nen jou­lu. Me vai­mon kans­sa vie­tim­me jou­lun kah­des­taan Kih­ni­ön mö­kis­säm­me, tyt­tä­rem­me per­he Es­pan­jas­sa, poi­kam­me per­hei­neen Kok­ko­las­sa. Kaik­ki oli hy­vin ja rau­hal­lis­ta. Vi­de­o­pu­he­lui­den kaut­ta osal­lis­tuim­me tois­tem­me jou­lun viet­toon. Mök­kim­me ik­ku­nas­ta nä­kyi pi­hal­le, jos­sa jou­lu­va­lot ja tu­let loi­vat tun­nel­maa.

Leh­dis­sä ol­leet uu­ti­set Kii­nas­sa il­men­nees­tä vi­ruk­ses­ta, jos­ta ei vie­lä tie­det­ty, tart­tuu­ko se ih­mi­ses­tä toi­seen, ei­vät hät­käh­dyt­tä­neet. Kii­na on kau­ka­na Kii­nas­sa, me tääl­lä Kih­ni­öl­lä.

Nyt lä­hes­tym­me jou­lua 2020. Kii­na ei ole nyt Kii­nas­sa, vaan myös tääl­lä Suo­mes­sa ja Kih­ni­öl­lä. Olem­me siir­ty­neet uu­den nor­maa­liin ai­kaan. Hal­li­tus Hel­sin­gis­sä tu­lee tie­do­tus­ti­lai­suu­teen ja ih­mi­set Kih­ni­öl­lä me­ne­vät kaup­paan mas­kit kas­voil­laan. Tu­han­net len­to­ko­neet ovat py­sy­neet maas­sa ja suu­ret ris­tei­li­jä­lai­vat sa­ta­mis­sa. Jopa suur­kau­pun­kien ka­dut maa­il­mal­la oli­vat joi­na­kin viik­koi­na au­tois­ta au­ti­oi­na. Kai­ken tä­män on ai­kaan­saa­nut pie­nen pie­ni nä­ky­mä­tön il­mas­sa lei­jai­le­va vi­rus.

Jou­lun idyl­lin yl­lä le­pää nyt huo­len häi­vä. Mi­ten voi­vat lap­sem­me ja las­ten­lap­sem­me maa­il­mal­la?

Ei ih­me, et­tä tä­män jou­lun edel­lä ih­mi­set ky­sy­vät sa­man ky­sy­myk­sen kuin Paa­vo Rii­ko­sen men­nes­sä kaup­paan: ”Mitä täs­tä tu­lee?” Mie­li te­kee huu­taa koko maa­il­mal­le: Jee­sus täs­tä tu­lee!

Jou­lu­na lu­kies­sam­me jou­lu­e­van­ke­liu­mia, kat­som­me taak­se­päin yli 2 000 vuo­den taak­se, mi­ten Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tuk­set to­teu­tui­vat. Mut­ta mei­dän tu­li­si myös kat­soa tu­le­vai­suu­teen, en­nus­tuk­siin jot­ka sa­no­vat: Jee­sus tu­lee ta­kai­sin! Suu­ri ky­sy­mys on: olet­ko val­mis?

Jee­suk­sen en­sim­mäi­sen tu­le­mi­sen ai­koi­hin kei­sa­ri Au­gus­tuk­sen mää­räys koko maa­il­man ve­rol­le­pa­nos­ta sai ai­kaan lii­ke­kan­nal­le­pa­non. Pan­de­mia sitä vas­toin on py­säyt­tä­nyt koko maa­il­man.

Joku vii­sas on sa­no­nut: ”ka­tast­ro­fit an­ne­taan ih­mis­kun­nal­le, et­tä he kään­tyi­si­vät Ju­ma­lan puo­leen”.

On­ko mei­dät py­säy­tet­ty ol­lak­sem­me val­miit kun hän tu­lee?

Ola­vi Es­ko­la

Kih­ni­ön Va­paa­seu­ra­kun­ta