Kun muut­taa uu­siin mai­se­miin ja jul­ki­seen teh­tä­vään, on edes­sä tut­ta­vuuk­sia sa­to­jen, ja taas sa­to­jen uu­sien ih­mis­ten kans­sa. Rik­kaus se­kin. Van­has­ta ko­ti­seu­dus­ta­ni on ky­sel­ty ja tie­det­ty yl­lät­tä­vän pal­jon. Tun­net­tu on esi­mer­kik­si Jout­san Pom­mi, joka 1970-lu­vul­la nou­si ylei­sur­hei­lus­sa maan­kuu­luk­si ja sit­tem­min myös Jout­san Hiih­to­jen myö­tä.

Pom­mi sai val­ta­kun­nal­lis­ta huo­mi­o­ta täl­lä vii­kol­la, kun Ur­hei­lu­leh­ti jul­kai­si an­si­ok­kaan ar­tik­ke­lin Pom­min vii­mei­sim­mis­tä suu­ruu­den vuo­sis­ta, eli 2000-lu­vun alun hiih­to­tii­mis­tä, jota täh­dit­ti­vät Ai­no-Kai­sa Saa­ri­nen ja Mika Myl­ly­lä.

Ai­he on al­le­kir­joit­ta­neel­le am­ma­til­li­ses­ti mer­kit­tä­vä. Ke­säl­lä 2005 olin mu­ka­na, kun Kes­ki­suo­ma­lai­nen uu­ti­soi en­sim­mäi­se­nä hiih­to­tii­min hur­jis­ta tap­pi­ois­ta. Pom­mi oli saa­nut kyl­lä mai­net­ta ja kun­ni­aa, mut­ta emo­seu­ra ni­ti­si lii­tok­sis­taan. Mit­ta­va omai­suus hu­pe­ni vauh­dil­la. Nuo­ren jour­na­lis­tin pai­neet oli­vat val­ta­vat, sil­lä paik­ka­kun­nan pit­kä­ai­kai­sen ro­vas­tin­kin tie­de­tään ai­ka­naan tus­kail­leen, kun seu­ra­kun­ta­lai­sil­le Pom­mi oli py­hem­pi kuin seu­ra­kun­ta.

Pit­käl­li­nen ve­sik­rii­si, syr­jäy­ty­nei­den nuor­ten kes­kuu­des­sa huu­me­päis­sään teh­ty raa­ka mur­ha, usei­ta nuor­ten kuo­le­maan joh­ta­nei­ta on­net­to­muuk­sia, van­hain­ko­tien va­ka­via lai­min­lyön­te­jä, ta­lou­se­pä­sel­vyyk­siä sekä nyt al­ku­ke­vääs­tä saak­ka kä­sis­sä ol­lut ko­ro­na­pan­de­mia.

Äs­ket­täin las­kin, et­tä 20 vuo­teen re­port­te­ri­na on mah­tu­nut liki 30 ta­val­la tai toi­sel­la poik­keuk­sel­li­sen vaa­ti­vaa, osa val­ta­kun­nal­li­sek­si nous­sut­ta uu­ti­sai­het­ta. En ole kos­kaan tark­kaan las­ke­nut, mut­ta olen ar­vi­oi­nut kir­joit­ta­nee­ni syk­syn 1999 jäl­keen kaik­ki­aan noin 5 000–6 000 ar­tik­ke­lia. Poik­keuk­sel­li­sen vaa­ti­vat ai­heet kaik­ki­ne ar­tik­ke­lei­neen edus­ta­vat siis noin 1–2 pro­sent­tia ai­kaan­saan­nok­sis­ta­ni.

Joi­den­kin – ei suin­kaan kaik­kien – val­taa­pi­tä­vien klas­sik­ko­toi­ve jour­na­lis­teil­le on po­si­tii­vi­nen uu­ti­nen. Toi­ve ker­too, et­tei me­di­an teh­tä­vää vält­tä­mät­tä täy­sin ym­mär­re­tä. Tär­kein teh­tä­väm­me on ker­toa lu­ki­joil­le, mitä maa­il­mal­la, ko­ti­paik­ka­kun­nal­la tai elä­mäs­sä yleen­sä ta­pah­tuu, sekä tuo­da kes­kus­te­luun uu­sia nä­kö­kul­mia.

Me­dia ei voi um­mis­taa sil­mi­ään. On us­kal­let­ta­va aset­tua hei­kom­man ase­maan tai ky­see­na­lais­taa mer­kit­tä­vä­kin val­lan­käyt­tä­jä. Tot­ta kai tu­lee elää myös on­nis­tu­mis­ten ja ai­kaan­saan­nos­ten rin­nal­la, ku­ten me enim­mäk­seen teem­me. Mut­ta uu­ti­nen ei kos­kaan ole te­ki­jäl­leen läh­tö­koh­tai­ses­ti sen enem­pää ne­ga­tii­vi­nen tai po­si­tii­vi­nen. Tul­kin­ta, ym­mär­tä­mi­nen ja mie­li­pi­teen muo­dos­ta­mi­nen jää­kööt lu­ki­jal­le.

Tä­män teh­tä­vän täyt­tä­mi­nen on jos­kus hen­ki­ses­ti rank­kaa. Sii­hen kou­liin­tuu vain te­ke­mäl­lä ja ko­ke­mal­la.

Käyn­nis­sä oli mo­ni­sa­ta­päi­sen ylei­sön ke­rän­nyt Pom­min hiih­to­ki­sa – kyl­lä, kes­kel­lä ke­sää! Sinä päi­vä­nä jät­ti­tap­pi­ot oli­vat maa­kun­ta­leh­den pää­uu­ti­nen. Osa seu­ran har­mais­ta emi­nens­seis­tä pi­hi­si kiuk­kua ja py­hää vi­haa. Ju­ni­o­ri­hiih­tä­jän äi­ti, seu­ran ar­ki­nen puur­ta­ja juok­si koh­ti, ha­la­si ja sa­noi kyy­nel sil­mäs­sä "kii­tos".

Juk­ka Huik­ko

JK. Tämä kir­joi­tus on omis­tet­tu edes­men­neel­le isoi­säl­le­ni sekä muu­ta­mal­le muul­le "pe­rus­pom­mi­lai­sel­le" – ku­ten he it­se­ään kut­sui­vat. He hank­ki­vat ky­sei­sen ar­tik­ke­lin kes­kei­set läh­de­ai­neis­tot.

Ko­lum­nia kor­jat­tu 29.11.2020 klo 9.00: kir­joit­ta­jan ar­tik­ke­lien mää­rä­ar­vio ja pro­sent­ti­o­suu­det.