Hel­sin­gin Sa­no­mat kä­sit­te­li ta­sa­val­lan pre­si­den­tin val­ta­oi­keuk­sia hei­nä­kuun puo­li­vä­lis­sä (HS 12.7.2020). Ai­he on toki tär­keä, mut­ta sen tois­tu­va kum­pu­a­mi­nen jak­saa kum­mas­tut­taa. Täl­lä ker­taa He­sa­ri oli kai­va­nut kol­me asi­an­tun­ti­jaa, jot­ka ar­ve­li­vat – sa­man­suun­tai­ses­ti – pre­si­den­tin käyt­tä­vän val­ta­oi­keuk­si­aan täy­si­mää­räi­ses­ti ja hie­man as­tu­van tont­tin­sa ra­joil­le­kin.

UKK:n syn­ty­mäs­tä tu­lee syk­syl­lä ku­lu­neek­si 120 vuot­ta. Kek­ko­sen jäl­keen pre­si­den­tin val­ta­oi­keuk­sia on ka­ven­net­tu reip­paas­ti. Maa­seu­dul­la, eri­tyi­ses­ti en­ti­sil­lä kes­kus­tan vah­voil­la kan­na­tu­sa­lu­eil­la vah­van joh­ta­jan kai­puu­seen tör­mää ai­ka ajoin. Ai­ka kul­taa muis­tot. Osa UKK:n toi­mis­ta oli sel­lai­sia, jot­ka ei­vät kuu­lu de­mok­ra­ti­aan. Ra­joi­tuk­set ovat ol­leet oi­kei­ta.

Val­lan ka­ven­ta­mi­ses­ta huo­li­mat­ta pre­si­dent­tiys on säi­lyt­tä­nyt mer­ki­tyk­sen­sä. De­ma­rip­re­si­den­tit Koi­vis­to, Ah­ti­saa­ri ja Ha­lo­nen sai­vat ku­kin ar­vos­tus­ta läpi puo­lu­e­ken­tän. Val­taa ei voi­da vain an­taa, vaan se pi­tää osa­ta myös ot­taa. Kan­san­suo­si­on ja ar­vo­joh­ta­juu­den suh­teen Nii­nis­tö on siir­ty­nyt vä­hin­tään yh­tä pai­no­luok­kaa kor­ke­am­mal­le edel­tä­jiin­sä näh­den. Iso osa kan­sas­ta ei näe ti­lan­tees­sa on­gel­mia.

Vä­häl­le kes­kus­te­lul­le on jää­nyt, mitä par­la­men­ta­ris­mil­le, eri­tyi­ses­ti pää­tök­sen­te­on toi­mi­vuu­del­le on täs­sä ajas­sa ta­pah­tu­nut. Su­rul­li­sin esi­merk­ki lie­nee so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­ta kos­ke­va uu­dis­tus, jos­ta ei tah­do tul­la ker­ta­kaik­ki­aan mi­tään. Kyse on niin ta­lou­den kuin kan­sa­lais­ten pal­ve­lui­den ja hy­vin­voin­nin kan­nal­ta mer­kit­tä­väs­tä ko­ko­nai­suu­des­ta. Po­liit­ti­set in­to­hi­mot kei­kut­ta­vat uu­dis­tus­ta suun­taan jos toi­seen.

Pää­mi­nis­te­ri ja pää­mi­nis­te­ri­puo­lue saa­vat pai­na­vat nap­pu­lat kau­laan, vaik­ka kan­san vaa­leis­sa an­ta­ma val­ta­kir­ja saat­taa tu­le­vai­suu­des­sa pe­rus­tua py­sy­väs­ti al­le 20:n, jopa 15 pro­sen­tin tun­tu­mas­sa ole­vaan kan­na­tuk­seen. Puo­lu­e­ken­tän ha­jaan­nus en­ti­seen kol­men vah­van ai­kaan näh­den vai­kut­taa jää­vän py­sy­väk­si il­mi­ök­si. Mi­nis­te­ri­vaih­dok­set, jopa pää­mi­nis­te­riyt­tä myö­ten, tun­tu­vat ole­van pelk­kä il­moi­tu­sa­sia. Hal­li­tus­ko­a­li­ton jät­tä­mi­sel­lä uh­kai­lus­ta on sii­tä­kin tul­lut maan tapa. Lie­kö edes­sä vie­lä vä­hem­mis­tö­hal­li­tuk­sien ai­ka?

Kol­mas huo­les­tut­ta­va il­miö on po­li­tii­kan kas­va­va räls­si, eli avus­ta­ja-ar­mei­ja ja sen kas­va­va val­ta. Edes tuo­reet, val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­rin eroon joh­ta­neet töp­päi­lyt ei­vät ole he­rät­tä­neet sen kum­mem­paa il­mi­ön kriit­tis­tä tar­kas­te­lua.

Seu­raa­van ker­ran pre­si­dent­ti va­li­taan 2024. Gal­lup­pe­ja jul­kais­taan sin­nik­kääs­ti jo nyt, vaik­ka eh­do­ka­sa­set­te­lus­ta ei ole mi­tään tie­toa. Val­ta­oi­keus­kes­kus­te­lus­sa on ri­vien vä­lis­sä näh­tä­vis­sä pel­ko ase­tel­mas­ta, jos­sa lop­pu­suo­ral­la oli­si kak­si ää­ri­lai­to­jen eh­do­kas­ta. Mi­hin pe­rin­teik­käät sdp., ko­koo­mus ja kes­kus­ta sil­loin kal­lis­tui­si­vat? Eh­do­ka­sa­set­te­lu kai­paa vie­lä ko­via ni­miä.

Mut­ta mitä ta­pah­tuu en­nen sitä? Maa­il­man ke­hi­tys­tä kat­so­es­sa ei oli­si yl­lä­tys, vaik­ka val­ta­oi­keuk­sien ra­jaa­mis­kes­kus­te­lun rin­nal­la poh­dit­tai­siin myös nii­den li­sää­mis­tä.

Juk­ka Huik­ko