– Kih­niö 100 -juh­la­vuo­den tun­nuk­se­na voi­si ol­la ”Yh­des­sä”.

Näin poh­ti kun­nan­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Pet­te­ri Wii­na­mä­ki uu­den­vuo­den­päi­vä­nä vie­te­tyn juh­la­vuo­den ava­jais­ti­lai­suu­den pu­heen­vuo­ros­saan. Hän ko­ros­ti, et­tä vuo­des­ta saa­daan teh­tyä kaik­kien juh­la pu­hal­ta­mal­la yh­teen hii­leen niin nyt kuin jat­kos­sa.

Wii­na­mä­ki to­te­si, et­tei Kih­ni­ön it­se­näi­syys ole it­ses­tään­sel­vyys. Kaik­kia ole­mas­sa ole­via etu­ja, saa­vu­tuk­sia ja pal­ve­lu­ja ei vält­tä­mät­tä pys­ty­tä tu­le­vai­suu­des­sa ta­kaa­maan, kos­ka kun­nan asu­kas­lu­ku las­kee no­pe­as­ti ja vä­es­tö­poh­jan ra­ken­ne muut­tuu. Ve­ro­tu­lot­kin ka­pe­ne­vat ja ali­jää­mä oli­si sil­ti ku­rot­ta­va kiin­ni.

– Tie­tys­ti pal­jon mie­lui­sam­paa oli­si vain voi­da luot­taa sii­hen, et­tei mei­tä uh­kaa mi­kään.

Wii­na­mä­ki ko­ros­ti kun­nan säi­ly­mi­sen it­se­näi­se­nä vaa­ti­van suh­tau­tu­mis­ta asi­oi­hin ja pää­tök­siin. Asi­at pi­täi­si hoi­taa yh­teis­työl­lä, so­pi­mal­la ja so­peu­tu­mi­sel­la niin, et­tä kun­nan tu­le­vai­suus oli­si vie­lä vuon­na 2025 kun­tast­ra­te­gi­an mu­kai­nen.

– Stra­te­gi­an tah­to on, et­tä Kih­niö on tur­val­li­nen ja viih­tyi­sä paik­ka asua ja yrit­tää. Meil­lä on laa­duk­kaat pal­ve­lut ja run­saat har­ras­tus­mah­dol­li­suu­det.

Stra­te­gi­an mu­kais­ta on myös tar­jo­ta kun­ta­lai­sil­le mah­dol­li­suus väl­jään asu­mi­seen lä­hel­lä kau­nis­ta luon­toa, kan­nus­taa ja tu­kea yrit­tä­jyyt­tä sekä pi­tää huol­ta van­huk­sis­ta, lap­sis­ta – ja ai­van jo­kai­ses­ta. Wii­na­mä­ki sa­noi kau­si­a­suk­kai­den ole­van Kih­ni­ön vah­vuus.

– Ha­lu­am­me elin­voi­man li­sään­ty­vän, ja sik­si mark­ki­noim­me kun­taam­me ak­tii­vi­ses­ti. Kih­niö 100 -ta­pah­tu­mat­kin ovat osa tätä.

Kou­lu­tus tär­ke­ää en­nen ja nyt

Si­vis­tys­toi­men­joh­ta­ja, yh­te­näis­kou­lun reh­to­ri Mat­ti Sil­lan­pää ker­toi var­si­nai­ses­sa juh­la­pu­hees­sa Kih­ni­ön luot­ta­mus­hen­ki­löi­den pi­tä­neen kou­lu­tus­ta tär­ke­ä­nä jo kun­nan his­to­ri­an alus­sa. Ny­ky­ään­kin on var­hais­kas­va­tuk­seen ja pe­ru­so­pe­tuk­seen an­net­tu riit­tä­vät re­surs­sit.

Sil­lan­pää sa­noi, et­tä koko Suo­men ja Kih­ni­ön it­se­näi­syy­den ajan kun­nas­sa on voi­nut käy­dä kou­lua, vaik­ka esi­mer­kik­si vuo­den 1921 op­pi­vel­vol­li­suus­lain to­teut­ta­mi­nen oli vä­hä­va­rai­sel­le kun­nal­le iso pon­nis­tus.

– Jo tuol­loin Kih­ni­ös­sä näh­tiin op­pi­vel­vol­li­suu­den mer­ki­tys. Jos­kin lain tul­tua voi­maan eli pit­kään kä­si­tys, et­tä luku- ja kir­joi­tus­tai­to riit­täi­si­vät. Muu kou­lu­tus oli ajan haas­kaus­ta.

Toki las­ten elä­mä oli kun­nan it­se­näis­ty­mi­sen ai­kaan kuin toi­ses­ta maa­il­mas­ta. Sil­lan­pää lu­et­te­li, et­tä lap­sil­ta sekä odo­tet­tiin enem­män et­tä hei­hin luo­tet­tiin enem­män. Lap­set te­ki­vät vaa­ti­via ko­ti­töi­tä, ja töi­hin men­tiin nuo­re­na. Ta­lot ja asun­not oli­vat pie­niä, ruo­as­ta oli pu­laa, si­sa­ruk­sia oli pal­jon, kul­ku­tau­dit jyl­lä­si­vät ja en­nen ai­kui­si­kää moni oli me­net­tä­nyt ai­na­kin toi­sen van­hem­mis­taan.

Van­hem­mat kui­ten­kin ra­kas­ti­vat lap­si­aan, ku­ten tä­nä­kin päi­vä­nä.

– Pal­jon käy­dään kes­kus­te­lua sii­tä, mi­ten ny­ky­a­jan lap­set käyt­täy­ty­vät. Kun on seu­ran­nut Kih­ni­ön op­pi­lai­ta, on ol­lut mu­ka­va huo­ma­ta, et­tä mel­kein poik­keuk­set­ta vie­rail­ta tul­lut pa­lau­te on po­si­tii­vis­ta.

Mitä on, ei mitä puut­tuu

Sil­lan­pää nos­ti pu­hees­saan esil­le myös kii­tol­li­suu­den nyt ole­mas­sa ole­vis­ta asi­ois­ta. Pi­täi­si kes­kit­tyä sii­hen mitä on, ei sii­hen mitä puut­tuu. Jos kes­kit­tyy puut­tei­siin, ka­dot­taa ky­vyn ol­la kii­tol­li­nen, ja saa­dut lah­jat muut­tu­vat en­sin it­ses­tään­sel­vyyk­sik­si, sit­ten oi­keuk­sik­si ja lo­pul­ta vaa­ti­muk­sik­si.

Muis­tu­tuk­sek­si Sil­lan­pää to­te­si Kih­ni­ön ky­län­rai­tin ol­leen ko­vin eri­lai­nen vuon­na 1920 kuin vuon­na 2020. Ei ol­lut säh­köä, ei pu­he­li­mia, ei au­to­ja tai trak­to­rei­ta, ei­kä pääl­lys­tet­ty tei­tä tai jal­ka­käy­tä­viä. Kun­nan­lää­kä­ri ja ap­teek­ki saa­tiin Kih­ni­öön vuon­na 1946 ja sai­raa­la vuon­na 1949.

– Kih­ni­ös­sä ei ole kaik­kea. Tai oi­ke­as­taan meil­lä on ihan kaik­kea. Kih­niö on lin­tu­ko­to ver­rat­tu­na mo­neen muu­hun maa­il­man­kolk­kaan. Voi­si­ko näin juh­la­vuon­na ope­tel­la ole­maan läs­nä ja elä­mään täs­sä ja nyt, ei men­nei­syy­des­sä ei­kä tu­le­vai­suu­des­sa?

Lau­ra Jo­ki­sa­lo