Vuoden parkanolainen julkistetaan jälleen vappuna. En jättänyt ehdotusta sopivasta henkilöstä määräaikaan mennessä, mutta minulla on vahva mielipide siitä, kenelle kunnianosoitus kuuluu.
Nimittäin minulle. En kylläkään ole parkanolainen, mutta sehän ei näinä maailmanaikoina tunnu olevan mikään este eikä hidaste.
Mielestäni ansaitsen kasan muitakin tunnustuksia. Listalla ovat ainakin nämä: Stadin Kundi, Suomen Neito, suomenruotsalaisille toimittajille myönnettävä Topeliuspriset, uittoneuvoksen arvonimi, 1. luokan liikennetarkastajan arvonimi, Kotuksen kuukauden sana, Suomen Luonto -lehden Vuoden turhake sekä Kuninkuusravien ravikuningas ja ravikuningatar.
Tosiaan, kukapa Nobelin rauhanpalkintoa itselleen vaativa ei uhkailisi kokonaisen sivilisaation tuhoamisella? Tai eri alueiden valtaamisella?
Oli jotensakin kuumottavaa lukea Tanskan yleisradioyhtiön artikkelia, jonka mukaan tammikuinen harjoitus Grönlannissa ei ollutkaan harjoitus.
Tanska varautui Yhdysvaltojen sotilaalliseen hyökkäykseen, koska pelko siitä oli todellinen. Saarelle kuljetettiin esimerkiksi räjähteitä, joilla olisi tuhottu kiitoteitä, ja veripusseja taistelussa haavoittuvia varten (DR 19.3.2026).
Turvallisuuden näkökulmasta Euroopassa on jouduttu havahtumaan myös siihen, miten riippuvaisia täällä ollaan amerikkalaisista digijäteistä.
Helmikuussa käynnistetty kansalaisaloite digitaalisesta itsenäisyydestä korostaa, että kriittisten digitaalisten palveluiden rakentaminen suomalaisten ja eurooppalaisten toimijoiden varaan on välttämätöntä.
Ja sitten on tietenkin koko joukko ei-niin-kriittisiä palveluita. Tämäkin kolumni olisi mahdollisesti jäänyt tekemättä. Kaikki vaikutukset eivät siis välttämättä olisi huonoja.
Somejättejä ei kiinnosta pätkän vertaa, menettääkö jokainen suomalainen rahansa.
Viimeistään nyt pitäisi pystyä myöntämään, millaisia toimijoita (suurvaltojen) sosiaalisen median yhtiöt oikeasti ovat. Yle ja MTV ovat aloittaneet yhteisen kampanjan, jossa uutistenlukijat pyytävät muun muassa Facebookin ja Instagramin omistavaa amerikkalaista Metaa lopettamaan valheelliset huijausmainokset, joissa on käytetty luvatta heidän kasvojaan (Yle 14.4.2026).
Kampanjan tärkein tavoite lienee varoittaa ihmisiä näistä huijauksista. Vetoaminen Metaan on lähinnä symbolinen ele.
Somejättejä ei kiinnosta pätkän vertaa, menettääkö jokainen suomalainen rahansa tai onko Suomi-nimistä maaplänttiä edes olemassa.
Niitä kiinnostaa koukuttaa käyttäjänsä viettämään alustoilla mahdollisimman paljon aikaa ja kerätä kaikki liikenevä data myydäkseen kohdistettuja mainoksia. Olivat mainokset sitten huijauksia tai eivät.
Näiden alustojen käyttämistä ei voi mitenkään perustella eettisesti eikä turvallisuuden kannalta. Eritoten pitäisi tarkastella sitä, kuinka paljon julkisia varoja on käytetty ja käytetään yhä alustoilla toimimiseen.
Tekoälyn kehittyessä huijaukset eivät jää julkisuuden henkilöihin. Joten jos näette "uutisen", että minut on valittu Vuoden parkanolaiseksi, on se takuuvarmasti palturia.
Valitettavasti.
Laura Jokisalo