Kih­ni­öl­lä on juh­la­vuo­si edes­sä. Kun­ni­a­kas 100 vuot­ta it­se­näi­syyt­tä tu­lee täy­teen sit­ke­äl­le pie­nel­le kun­nal­lem­me. 60 vuot­ta olen kul­ke­nut elä­män­tai­pa­lee­ni Kih­niö sy­dä­mes­sä­ni, muu­tet­tu­a­ni vii­si­vuo­ti­aa­na ase­man­seu­dul­le.

Syr­jä­hyp­py­jä teh­des­sä­ni Suo­men mo­niin eriin kun­tiin en ole unoh­ta­nut ko­ti­kon­tu­ni juu­ria. Yl­pe­ä­nä olen mai­nos­ta­nut kaik­ki­al­la lap­suu­te­ni kun­taa, jos­sa kas­voin nuo­rek­si mie­hek­si, jos­ta läh­din hai­kein mie­lin lei­vän pe­räs­sä ra­ken­ta­maan maa­tam­me.

Usein ky­syt­tiin, mis­tä olet ko­toi­sin. Kih­ni­öl­tä, to­te­sin – rin­ta rot­tin­gil­la. Ahaa, Kih­ni­ön kirk­ko­her­ra, Ka­le­vi Kei­hä­nen, kan­sa­ne­dus­ta­ja Mä­ki­pää, Mika Sundq­vist ja myö­hem­min Mo­vet­ron ja Päi­vi Le­pis­tö, ei­vät­kö he ole tun­net­tu­ja kih­ni­ö­läi­siä, ky­syt­tiin oi­tis. Kih­ni­ö­läi­si­ä­pä hy­vin­kin, unoh­ta­mat­ta ur­hei­li­joi­tam­me ja kaik­kia mui­ta kih­ni­ö­läi­siä, ke­hai­sin ai­na.

Mikä ih­me sii­nä Kih­ni­ös­sä on, kun sii­tä ai­na jak­sat pu­hua ja kers­kua, ka­ve­rit tus­kas­tu­nei­na usein pää­tään puis­tel­len, pe­rin kyl­läs­ty­nei­nä ha­lu­si­vat saa­da sel­vil­le. Mitä muu­ta voin heil­le ker­toa kuin pa­la­ta Kih­ni­öön, siel­lä viet­tä­mää­ni lap­suu­teen. Pon­tik­ka­vuo­ren tal­vi­set hyp­py­ri­mä­et, Ner­ko­lan ur­hei­lu­kent­tä, jos­sa ky­län poi­ka­vii­ka­rei­den kans­sa päi­väl­lä ylei­sur­heil­tiin ja il­lal­la pot­kit­tiin jal­ka­pal­loa Vii­ta­sen Rai­mon van­him­pa­na pi­tä­en meil­le ku­ria ja koo­ten jouk­ku­eet. Ner­koos­sa Hie­ta­sen­ran­nas­sa ui­tiin, ke­sät oli­vat kuu­man hel­tei­siä.

Näin Kih­niö juur­tui sy­väl­le sie­luun koko lop­pu­e­lä­mäk­se­ni. Kaik­ki lo­mat ja va­paa-ajat tal­lat­tiin lap­suus­ko­din tan­te­reil­la, hy­vien naa­pu­rei­den ja ys­tä­vien seu­ras­sa. Kun­nes mo­nien mut­kien kaut­ta ym­py­rä sul­keu­tui, ja ra­ta­var­ti­jan po­jas­ta tuli Kih­ni­ön ase­man ra­ta­var­ti­jan vah­ti­tu­van asu­kas ja myö­hem­min sen omis­ta­ja. Täl­lä ton­til­la pen­tu­na 1960-lu­vul­la työn­net­tiin kuu­laa ja hei­tet­tiin kei­häs­tä Ha­ko­lan Esan ja veli Rau­non kans­sa. Mon­ta on maa­il­mas­sa ih­meel­lis­tä asi­aa, tämä yk­si niis­tä.

Van­hem­mat ih­mi­set muis­ta­vat te­le­vi­si­os­ta Si­dos­te­suk­ka-mai­nok­sen. Sii­nä kak­si ter­rie­riä re­pii suk­kaa ja suk­ka kes­tää. Otin tä­män mo­nes­ti esi­merk­ki­nä ky­syt­tä­es­sä mil­lai­nen Kih­niö oi­kein on. Kih­niö on ol­lut ja tu­lee ole­maan se pis­kui­nen ter­rie­ri, joka pi­tää puo­li­aan ei­kä an­na isom­pien hyp­piä ne­nil­leen.

Käym­me juh­la­vuo­teen sel­kä suo­ra­na. On su­rul­lis­ta, et­tä taas mei­tä ko­e­tel­laan, mut­ta ter­rie­rin ta­voin tu­lem­me pi­tä­mään puo­lem­me. Toi­von ja us­kon Par­ka­non kau­pun­gin­joh­ta­jan ja päät­tä­jien ym­mär­tä­vän, et­tä me kih­ni­ö­läi­set olem­me yh­tä puu­ta oman kun­tam­me puo­les­ta.

Kih­niö ei kos­kaan haas­ta rii­taa. Pie­nuu­des­tam­me kun­ta­sek­to­ril­la huo­li­mat­ta em­me an­na ylit­sem­me kä­vel­lä. Em­me ole an­ta­neet en­nen em­me­kä an­na vas­ta­kaan. Olem­me yl­pei­tä sai­raa­las­tam­me ja mo­nis­ta muis­ta saa­vu­tuk­sis­ta, joi­ta vuo­si­kym­me­nien saa­tos­sa kih­ni­ö­läi­set sit­key­del­lään ovat saa­vut­ta­neet.

Hy­vät par­ka­no­lai­set, on­ko vää­rin, et­tä 100-vuo­ti­aas­sa Kih­ni­ös­sä, kih­ni­ö­läi­set saa­vat ne pal­ve­lut, jot­ka meil­le on lu­vat­tu? Me kih­ni­ö­läi­set päät­tä­jät yh­des­sä kih­ni­ö­läis­ten ja mui­den asuk­kai­den kera ha­lu­am­me pi­tää hy­vän huo­len so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­den asi­ak­kai­den laa­duk­kais­ta pal­ve­luis­ta sekä huo­leh­tia työn­te­ki­jöi­den jak­sa­mi­ses­ta ja hy­vin­voin­nis­ta. On­ko se lii­kaa vaa­dit­tu?

Kih­niö-ter­rie­ri ir­rot­taa ot­teen­sa heti kau­pun­gin­joh­ta­jan hou­sun­pun­tis­ta, kun oi­keu­den­mu­kai­suus ja so­vi­tut asi­at kun­taam­me koh­taan to­teu­tu­vat.

Sinä Kih­niö, pis­kui­nen, mut­ta elin­voi­mai­nen ter­rie­ri, olet mei­dän kih­ni­ö­läis­ten ja kau­si­a­suk­kai­den iki­o­ma Kih­niö, jos­ta olem­me yl­pei­tä ja jota yl­pe­ä­nä juh­lim­me tu­le­va­na vuon­na. Teh­dään sii­tä yh­des­sä voi­man­näyt­tö ja rak­kau­de­no­soi­tus omal­le kun­nal­lem­me.

Han­nu Ti­ai­nen

Ikui­nen Kih­niö-fani, sen puo­les­ta tais­te­le­va