Kih­ni­ön Ner­koon Hir­vi­pe­rän ky­län kan­ta­ti­lan ve­ro­jää­kä­ri­ta­lon Hir­vi­mä­en pe­rus­ti vuon­na 1805 Ta­ne­li Kal­len­poi­ka Ka­ta­jis­to Hä­meen­ky­rös­tä. Kih­ni­ön it­se­näis­tyt­tyä omak­si pi­tä­jäk­si 100 vuot­ta sit­ten Hir­vi­pe­rän kylä jäi Par­ka­non pi­tä­jään. Myö­hem­min Hir­vi­mä­en ta­loon kuu­lui kol­me torp­paa Hei­nä­mä­ki, Ka­ta­jis­to ja Koi­vu­mä­ki jot­ka it­se­näis­tyi­vät omik­si ti­loik­si torp­pa­ri­lain tul­tua voi­maan.

Hir­vi­mä­en uu­si ko­mea pää­ra­ken­nus val­mis­tui vuon­na 1855. Maa­la­ri-Kus­taa oli maa­lan­nut pir­tin ja ka­ma­rin sei­niin ko­me­at or­na­men­tit, jot­ka mi­nä­kin hy­vin muis­tan.

Hir­vi­mä­es­sä vie­rai­li­vat muun mu­as­sa Jo­han Lud­vig Ru­ne­berg ja Carl Gus­taf Pol­vi­an­der 28.12.1855. Kuu­lui­sien vie­rai­den ni­met ja päi­vän­mää­rä kai­ver­ret­tiin si­sä­e­tei­sen pir­tin ovi­pie­len hir­teen. To­den­nä­köi­ses­ti vie­raat juh­li­vat ja söi­vät hy­vin usei­den päi­vien ajan yli vuo­den­vaih­teen, kos­ka Hir­vi­mä­en ta­lon isän­tä­vä­ki tun­net­tiin ys­tä­väl­li­syy­des­tään ja vie­raan­va­rai­suu­des­ta.

Ru­ne­berg kävi usein Ku­rus­sa Pol­vi­an­de­rin luo­na, kun hän kir­joit­ti Vän­rik­ki Stoo­lin ta­ri­noi­ta. Pol­vi­an­der osal­lis­tui Suo­men so­taan li­pun­kan­ta­ja­na ja hän­tä pi­de­tään yh­te­nä mah­dol­li­se­na esi­ku­va­na vän­rik­ki Stoo­lil­le.

Näl­kä­vuo­det

Laa­jan alu­een vä­es­töä ko­et­te­li­vat ras­kaas­ti suu­ret näl­kä­vuo­det 1860- lu­vun lop­pu­puo­lel­la. Hir­vi­mä­en ta­lo­kin jou­tui ko­vil­le heik­ko­jen sa­to­jen ja ker­jä­läis­ten aut­ta­mi­sen joh­dos­ta. Talo ei pys­ty­nyt mak­sa­maan ve­ro­jaan vaan mää­rät­tiin ve­ron­mak­su­ky­vyt­tö­mä­nä kruu­nul­le. Isän­tä­vä­ki ei kui­ten­kaan an­ta­nut pe­rik­si vaan sai ve­ron­sa mak­set­tua ja niin se sai jat­kaa it­se­näi­se­nä ta­lo­na.

Alek­sin ai­ka

Sil­loi­sel­le isän­tä­pa­ril­le Ju­hol­le ja Se­ra­fil­le o.s. Kor­ho­nen syn­tyi kym­me­nen las­ta. Eloon­jää­neis­tä van­hin Alek­si peri ta­lon. Alek­si meni avi­o­liit­toon Lin­nan­ky­läs­tä ko­toi­sin ole­van Ma­ria Män­ty­län kans­sa. Heil­le syn­tyi en­sim­mäi­nen ty­tär, joka sai kas­tees­sa ni­men Lyy­li Alek­sand­ra. Toi­nen ty­tär sai kas­tees­sa ni­men Hel­mi Ilo­na. Äi­ti Ma­ria kuo­li kui­ten­kin vai­ke­an syn­ny­tyk­sen jäl­keen ja Hel­mi-ty­tär kuo­li heti pe­rään.

Alek­si jou­tui pi­tä­mään mel­ko pian myös pe­run­kir­joi­tuk­set, jos­sa kir­ju­ri­na toi­mi Alek­sin sis­kon Ma­ri­an puo­li­so Ii­va­ri Ala­nen Par­ka­non Alas­ky­läs­tä. Alai­käi­sel­le Lyy­lil­le so­vit­tiin loh­kais­ta­vak­si Hir­vi­mä­en 360 heh­taa­rin pe­rin­tö­ta­los­ta Hir­vi­a­ho- ni­mi­nen tila, pin­ta-alal­taan 128,06 heh­taa­ria. Li­säk­si Lyy­lil­le mää­rät­tiin siir­ret­tä­väk­si muu­ta­ma ra­ken­nus Hir­vi­mä­es­tä Hir­vi­a­hon ti­lal­leen, jos hän muut­taa sin­ne asu­maan.

Lyy­lin muut­to

Lyy­lin isä Alek­si, Ma­ria ja Ii­va­ri Ala­nen so­pi­vat, et­tä Lyy­li-tyt­tä­ren oli­si hyvä muut­taa Ala­sel­le asu­maan ja kas­va­maan Alas­ten sa­man ikäis­ten las­ten kans­sa. Pää­tös oli Lyy­lin kan­nal­ta hyvä, sil­lä hän pää­si lä­hel­le Alas­ky­län kou­lua. Hir­vi­mä­es­tä kou­lun­käyn­ti oli­si ol­lut to­del­la vai­ke­aa. Alek­si meni uu­del­lee­na­vi­o­liit­toon vuon­na Ol­ga Hau­ta­mä­en kans­sa, joka oli ko­toi­sin Hau­ta­mä­en ta­los­ta Ner­kool­ta. Heil­le syn­tyi poi­ka, joka sai ni­men Toi­vo An­sel­mi. Toi­vos­ta­kaan ei ol­lut toi­voa Alek­sil­le, sil­lä Toi­vo oli jo syn­ty­es­sään heik­ko ja kuo­li pik­ku­lap­se­na.

Lyy­li meni avi­o­liit­toon Par­ka­non ni­mis­mie­hen Ar­mas Karp­pi­sen kans­sa. Isot häät pi­det­tiin Par­ka­non Päi­vö­läs­sä. Lyy­li myi Hir­vi­a­hon ti­lan Mou­hi­jär­vel­tä ko­toi­sin ole­vil­le vel­jek­sil­le Kaar­le ja Jo­han­nes Rou­hul­le.

Kun Ar­mas Karp­pi­nen va­lit­tiin 1920- lu­vul­la Kau­ha­van ni­mis­mie­hek­si, niin Lyy­li-puo­li­so päät­ti pe­rus­taa kah­den muun nai­sen kans­sa saa­mil­laan Hir­vi­a­hon myyn­ti­ra­hoil­la vuon­na 1925 Kan­gas- Ait­ta ni­mi­sen yri­tyk­sen Kau­ha­val­le. Yri­tys työl­lis­ti par­hail­laan 350 Ete­lä-Poh­ja­lais­ta nais­ta. Poik­ke­sin noin kym­me­nen vuot­ta sit­ten Kan­gas- Ai­tas­sa ja kes­kus­te­lin Lyy­lin po­jan Jou­ko Karp­pi­sen kans­sa Hir­vi­mä­es­tä ja Kan­gas-Ai­tas­ta ja sen eri vai­heis­ta pit­kään. Kan­gas-Ai­tan nimi muu­tet­tiin vuon­na 2014 Lan­ka­vak­si. Yri­tys on edel­leen su­vun omis­tuk­ses­sa ja toi­mii hy­vin. Veik­ko Man­ti­lan su­ku­sel­vi­tyk­sen mu­kaan Minä ja puo­li­so­ni Kat­rii­na Pyl­sy olem­me mo­lem­mat Hir­vi­mä­en su­kua.

Luo­pu­mi­sen ai­ka

Alek­si Hir­vi­mä­ki oli kai­kes­ta vas­toin­käy­mi­sis­tä hen­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti ra­sit­tu­nut ei­kä enää jak­sa­nut jat­kaa ta­lon­pi­toa, vaan myi myös ti­lan­sa Hir­vi­mä­en Rou­hun vel­jek­sil­le, joil­la oli isoh­ko sa­ha­te­ol­li­suu­sy­ri­tys. Kaik­ken­sa me­net­tä­nee­nä Alek­si Hir­vi­mä­ki kuo­li Hir­vi­mä­en su­vun ja mer­kit­tä­vän ta­lon vii­mei­se­nä isän­tä­nä 55-vuo­ti­aa­na 5.11.1918.

Mou­hi­jär­ven Rou­hut myi­vät Hir­vi­mä­en ja Hir­vi­a­hon ti­lat 18.9.1920 teh­taan­joh­ta­ja Jo­han Rein­hold Eng­vis­til­le. J W Eng­vist Oy:llä oli jo sil­loin tuo­tan­nos­sa mon­ta sa­haa ja pa­pe­ri­teh­das­ta. Hir­vi­mä­en ta­loa vil­je­li vuok­ra­lai­se­na Eng­vis­tin ai­ka­na Aa­po ja An­na Ki­vi­nen. Yh­ti­ön myyn­nin jäl­keen 1930-lu­vun alus­sa, Eng­vist myi lä­hes kaik­ki maan­sa mm. Hir­vi­mä­en ja Hir­vi­a­hon ti­lat Suo­men val­ti­ol­le.

Lep­pä­set ja Pau­la­sa­lo

Hir­vi­pe­rän ky­län val­ti­on omis­tuk­ses­sa ole­vat Hir­vi­mä­en ja Hir­vi­a­hon ti­lat me­ni­vät uus­ja­koon vuo­si­na 1935-1936. Hir­vi­mä­en lu­nas­ti­vat Vil­jo ja An­ni Lep­pä­nen Kih­ni­ös­tä ja Hir­vi­mä­es­tä ero­te­tun ti­lan Pau­la­sa­lon lu­nas­ti­vat Us­ko ja An­ni Pau­la­sa­lo Kih­ni­ös­tä sekä Hir­vi­a­hon ti­lan lu­nas­ti­vat al­le­kir­joit­ta­neen van­hem­mat Vie­no ja Syl­vi Lep­pä­nen Par­ka­nos­ta. Vil­jo Lep­pä­nen ja isä­ni Vie­no oli­vat 4, serk­ku­ja, An­ni Pau­la­sa­lo ja isä­ni Vie­no oli­vat 3, serk­ku­ja. Kum­man­kaan naa­pu­rin su­ku­yh­teyk­sis­tä em­me sil­loin tien­neet mi­tään. Vas­ta Veik­ko Man­ti­lan su­ku­sel­vi­tyk­sen pe­rus­teel­la vuon­na 2015 sain naa­pu­rie­ni su­ku­lai­suu­des­ta tie­tää.

Hir­vi­a­hon ti­la­kaup­paan si­säl­tyi myös mo­nia ra­ken­nuk­sia jot­ka isä­ni sai siir­tää Hir­vi­mä­es­tä Hir­vi­a­hon ti­lan tu­le­val­le ta­lous­kes­kuk­sen ton­til­le, ku­ten vil­ja- ait­ta, sa­vu­sau­na, tuu­li­myl­ly, si­ka­la, pa­ka­ri­la­to jota ei tar­vin­nut siir­tää, kun oli so­pi­val­la pai­kal­la.

Edel­lä mai­nit­tu­jen li­säk­si kaup­paan si­säl­tyi myös Hir­vi­mä­en asuin­ra­ken­nuk­sen toi­ses­ta pää­dys­tä ison­pir­tin osuus jon­ka isä sa­ha­si ir­ti ja siir­si Hir­vi­a­hon ton­til­le per­heen­sä asuin­ra­ken­nuk­sek­si. Tämä syn­ty­mä­ko­ti­ni on edel­leen pys­tys­sä ja ai­noa osa Hir­vi­mä­en ko­me­as­ta py­tin­gis­tä. Myös Pau­la­sa­lot sai­vat kau­pan yh­tey­des­sä muu­ta­mia ra­ken­nuk­sia siir­ret­tä­väk­si Hir­vi­mä­es­tä ti­lal­leen.

Kuu­lui­sat ar­vo­vie­raat Jo­han Lud­vig Ru­ne­berg ja Carl Gus­taf Pol­vi­an­der ovat siis vie­rail­leet myös mi­nun­kin syn­ty­mä­ko­dis­sa­ni Hir­vi­a­hos­sa, kos­ka Hir­vi­a­hon talo on mer­kit­tä­vä osa Hir­vi­mä­en vie­rai­lu­nai­kais­ta asuin­ra­ken­nus­ta vuo­del­ta 1855. On myös to­den­nä­köis­tä, et­tä he ovat sau­no­neet mei­dän sa­vu­sau­nas­sa, joka oli sil­loin Hir­vi­mä­en sau­na­na. Minä olen saa­nut kun­ni­an syn­tyä tuos­sa vuon­na 1814 ra­ken­ne­tus­sa Sa­vu­sau­nas­sa 16.5.1943, joka on edel­leen sau­no­mis­kun­nos­sa.

Hir­vi­mä­en tyn­kä­ta­lo pu­ret­tiin asuin kel­vot­to­ma­na 1970- lu­vul­la. Hir­vi­pe­rän muis­to­ri­kas kor­pi­ky­lä au­ti­oi­tui ko­ko­naan 40 vuot­ta sit­ten.

Mui­ta ra­ken­nuk­sia

Hir­vi­mä­en van­hem­man pää­ra­ken­nuk­sen hir­siä käy­tet­tiin kuu­lem­ma myös Par­ka­non Päi­vö­län ra­ken­ta­mi­seen ja kuis­ti vie­tiin Koi­vu­mä­en asuin­ra­ken­nuk­sen kuis­tik­si.

Kuu­lui­sa tai­de­maa­la­ri Os­mo Rau­ha­la No­ki­al­ta os­ti Kal­le Lep­pä­sel­tä vii­si­tois­ta vuot­ta sit­ten Hir­vi­mä­en vii­mei­sen mer­kit­tä­vän ra­ken­nuk­sen ison rii­hen, joka oli ra­ken­net­tu vuon­na 1865. Os­mo ta­voi­te on ra­ken­taa rii­hes­tä atel­jeen Hä­meen­ky­rön Kie­rik­ka­lan ky­lään Kirk­ko­jär­ven ran­nal­le. Hir­si­ke­hi­kot ovat jo pys­tys­sä ja kat­to pääl­lä. Atel­jees­ta tu­lee vai­kut­ta­va kun Os­mo saa sen teh­tyä val­miik­si. Meil­tä Pyl­syl­tä on atel­jee­hen nä­köyh­teys ja mat­kaa lin­nun­tie­tä noin ki­lo­met­ri.

Hir­vi­mä­en rii­hi oli Hir­vi­pe­rän var­si­nai­nen nuo­ri­son ko­koon­tu­mis­paik­ka ai­na 1960-lu­vul­le as­ti. Mi­nul­la­kin on rii­hes­tä mon­ta muis­toa var­sin­kin sii­tä, kun olim­me siel­lä usein van­ha­nai­kai­sel­la vars­ta­rii­hel­lä ym. Rii­hi toi­mi myös mei­dän ti­lan Hir­vi­a­hon rii­he­nä 1936 vuo­des­ta ai­na 1940-lu­vun lo­pul­le.

Ee­ro Pyl­sy o.s. Lep­pä­nen