Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on teh­ty usei­ta pal­ve­lu­verk­koon liit­ty­viä pää­tök­siä. Pal­ve­lu­ja on kes­ki­tet­ty suu­rem­piin yk­si­köi­hin, ja edes­sä on myös hoi­to-osas­to­paik­ko­jen vä­hen­nyk­siä sekä jopa osas­to­jen sul­ke­mi­sia.

Kes­kus­te­lu kes­kit­tyy usein sääs­töi­hin, mut­ta myös työ­voi­man saa­ta­vuu­teen ja sitä kaut­ta pal­ve­lu­jen tur­vaa­mi­seen. Yk­si nä­kö­kul­ma jää kui­ten­kin lii­an hel­pos­ti si­vuun. Tai oi­ke­as­taan kak­si­kin.

En­sin­nä­kään asi­a­kas ei ai­na ole se yk­kö­nen, jon­ka nä­kö­kul­mas­ta rat­kai­su­ja tar­kas­tel­laan; kul­ke­mi­nen ja vä­li­mat­kat saat­ta­vat tuot­taa iso­ja­kin haas­tei­ta ja tuo­da li­sä­kus­tan­nuk­sia asi­ak­kaal­le.

Toi­nen, oleel­li­sen tär­keä, mut­ta vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le jää­vä nä­kö­kul­ma on tur­val­li­suus ja va­rau­tu­mi­nen.

Vii­me vuo­sien krii­sit ovat muis­tut­ta­neet, et­tei yh­teis­kun­nan toi­min­ta­ky­kyä voi pi­tää it­ses­tään­sel­vyy­te­nä. Mil­loin me­ren­poh­jan kaa­pe­lei­ta kat­ke­aa, mil­loin tie­to­verk­koi­hin koh­dis­tuu hyök­käyk­siä. Sota Eu­roo­pas­sa jär­kyt­ti mei­tä kaik­kia, ja nyt ti­lan­ne on jat­ku­nut jo nel­jän vuo­den ajan.

Suo­je­lu­po­lii­si va­roit­ti kan­sal­li­ses­sa tur­val­li­suus­kat­sauk­ses­saan pait­si riip­pu­vuu­des­ta ul­ko­mai­sis­ta pil­vi­pal­ve­luis­ta myös sii­tä, et­tä Ve­nä­jän hyök­käys­so­dan päät­ty­es­sä Uk­rai­nas­sa Ve­nä­jäl­tä va­pau­tuu tie­dus­te­lu- ja vai­kut­ta­mis­re­surs­se­ja muu­al­le. Toi­sin sa­no­en myös Suo­meen.

Tur­val­li­suus­ti­lan­teem­me ei ole enää en­ti­sel­lään. On­nek­si val­mius ja va­rau­tu­mi­nen ovat ko­ro­na­pan­de­mi­an ja Uk­rai­nan so­dan myö­tä ke­hit­ty­neet ai­mo harp­pauk­sen eteen­päin.

So­si­aa­li-, ter­veys- ja pe­las­tus­pal­ve­lu­jen on toi­mit­ta­va myös poik­keu­so­lois­sa. Sik­si alu­e­val­tuus­to­ryh­mäm­me teki aloit­teen, jos­sa esi­tim­me, et­tä val­mius ja va­rau­tu­mi­nen huo­mi­oi­daan sys­te­maat­ti­ses­ti pal­ve­lu­verk­koa suun­ni­tel­ta­es­sa. Kun pää­te­tään pal­ve­lu­jen si­joit­tu­mi­ses­ta, pi­täi­si ai­na ky­syä myös tämä: mi­ten jär­jes­tel­mä toi­mii krii­si­ti­lan­tees­sa?

Jos pal­ve­lu­ja kes­ki­te­tään lii­kaa har­voi­hin yk­si­köi­hin, syn­tyy hel­pos­ti haa­voit­tu­vuut­ta. Pit­kät vä­li­mat­kat, lii­ken­ne­häi­ri­öt tai tie­to­lii­ken­ne­kat­kot voi­vat krii­si­ti­lan­tees­sa vai­keut­taa pal­ve­lu­jen saa­ta­vuut­ta ja hoi­don saa­mis­ta mer­kit­tä­väs­ti. Ha­jau­tet­tu ja toi­mi­va pal­ve­lu­verk­ko on myös tur­val­li­suus­ky­sy­mys.

Va­rau­tu­mi­nen ei ole pe­lot­te­lua, vaan vas­tuul­lis­ta pää­tök­sen­te­koa. Hy­vin­voin­ti­a­lu­een teh­tä­vä on huo­leh­tia sa­ta­kun­ta­lais­ten tur­val­li­suu­des­ta myös sil­loin, kun ar­ki ei ole nor­maa­lia. Sik­si tur­val­li­suus ja toi­min­ta­var­muus on nos­tet­ta­va yh­dek­si kes­kei­sek­si kri­tee­rik­si pal­ve­lu­verk­koa kos­ke­vas­sa pää­tök­sen­te­os­sa.

Nii­na Im­mo­nen
Pe­rus­suo­ma­lais­ten Sa­ta­kun­nan alu­e­val­tuus­to­ryh­män pj