Satakunnan hyvinvointialueella on tehty useita palveluverkkoon liittyviä päätöksiä. Palveluja on keskitetty suurempiin yksiköihin, ja edessä on myös hoito-osastopaikkojen vähennyksiä sekä jopa osastojen sulkemisia.
Keskustelu keskittyy usein säästöihin, mutta myös työvoiman saatavuuteen ja sitä kautta palvelujen turvaamiseen. Yksi näkökulma jää kuitenkin liian helposti sivuun. Tai oikeastaan kaksikin.
Ensinnäkään asiakas ei aina ole se ykkönen, jonka näkökulmasta ratkaisuja tarkastellaan; kulkeminen ja välimatkat saattavat tuottaa isojakin haasteita ja tuoda lisäkustannuksia asiakkaalle.
Toinen, oleellisen tärkeä, mutta vähemmälle huomiolle jäävä näkökulma on turvallisuus ja varautuminen.
Viime vuosien kriisit ovat muistuttaneet, ettei yhteiskunnan toimintakykyä voi pitää itsestäänselvyytenä. Milloin merenpohjan kaapeleita katkeaa, milloin tietoverkkoihin kohdistuu hyökkäyksiä. Sota Euroopassa järkytti meitä kaikkia, ja nyt tilanne on jatkunut jo neljän vuoden ajan.
Suojelupoliisi varoitti kansallisessa turvallisuuskatsauksessaan paitsi riippuvuudesta ulkomaisista pilvipalveluista myös siitä, että Venäjän hyökkäyssodan päättyessä Ukrainassa Venäjältä vapautuu tiedustelu- ja vaikuttamisresursseja muualle. Toisin sanoen myös Suomeen.
Jos palveluja keskitetään liikaa harvoihin yksiköihin, syntyy helposti haavoittuvuutta.
Turvallisuustilanteemme ei ole enää entisellään. Onneksi valmius ja varautuminen ovat koronapandemian ja Ukrainan sodan myötä kehittyneet aimo harppauksen eteenpäin.
Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen on toimittava myös poikkeusoloissa. Siksi aluevaltuustoryhmämme teki aloitteen, jossa esitimme, että valmius ja varautuminen huomioidaan systemaattisesti palveluverkkoa suunniteltaessa. Kun päätetään palvelujen sijoittumisesta, pitäisi aina kysyä myös tämä: miten järjestelmä toimii kriisitilanteessa?
Jos palveluja keskitetään liikaa harvoihin yksiköihin, syntyy helposti haavoittuvuutta. Pitkät välimatkat, liikennehäiriöt tai tietoliikennekatkot voivat kriisitilanteessa vaikeuttaa palvelujen saatavuutta ja hoidon saamista merkittävästi. Hajautettu ja toimiva palveluverkko on myös turvallisuuskysymys.
Varautuminen ei ole pelottelua, vaan vastuullista päätöksentekoa. Hyvinvointialueen tehtävä on huolehtia satakuntalaisten turvallisuudesta myös silloin, kun arki ei ole normaalia. Siksi turvallisuus ja toimintavarmuus on nostettava yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi palveluverkkoa koskevassa päätöksenteossa.
Niina Immonen
Perussuomalaisten Satakunnan aluevaltuustoryhmän pj