JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Lukijalta | Työelämässä tarvitaan nyt vakautta, reiluutta ja vuoropuhelua

Suo­ma­lai­nen työ­e­lä­mä elää rank­kaa mur­ros­vai­het­ta. Vii­me vuon­na on edus­kun­nan enem­mis­tön pää­tök­sil­lä val­mis­tel­tu ja pää­tet­ty­kin usei­ta työ­e­lä­mää kos­ke­via ra­di­kaa­le­ja muu­tok­sia, jot­ka he­rät­tä­vät pe­rus­tel­tua huol­ta työn­te­ki­jöi­den enem­mis­tön kes­kuu­des­sa myös Par­ka­nos­sa ja Pir­kan­maal­la.

Kyse ei ole vain py­kä­lis­tä tai so­pi­mus­tek­nii­kas­ta, vaan ih­mis­ten ar­jes­ta, toi­meen­tu­los­ta ja jak­sa­mi­ses­ta. Mo­nes­sa työ­e­lä­män ns. uu­dis­tuk­ses­sa on to­del­li­suu­des­sa men­ty pal­kan­saa­jan kan­nal­ta kat­sot­tu­na yli sata vuot­ta ajas­sa taak­se­päin. Mi­nua sää­lit­tää eri­tyi­ses­ti nuo­ret työ­e­lä­mään ja sen hei­ken­ty­nei­den työ­eh­to­jen pa­riin tu­le­vat ih­mi­set.

Yleis­si­to­vat työ­eh­to­so­pi­muk­set oli­vat suo­ma­lai­sen työ­e­lä­män pe­rus­ta. Nii­tä ele­ment­te­jä ei suo­ma­lai­ses­sa so­pi­mu­syh­teis­kun­nas­sa va­li­tet­ta­vas­ti ole enää käy­tös­sä. Työ­eh­to­so­pi­mus tur­va­si vä­him­mäi­seh­dot kai­kil­le työn­te­ki­jöil­le ja loi yri­tyk­sil­le rei­lut ja ta­sa­puo­li­set kil­pai­luo­lo­suh­teet.

Kun työ­eh­to­ja py­ri­tään hei­ken­tä­mään tai so­pi­mis­ta siir­re­tään yhä enem­män pai­kal­li­sel­le ta­sol­le il­man to­del­lis­ta ta­sa­ver­tais­ta neu­vot­te­lu­a­se­maa, vaa­ra­na on työ­e­lä­män jyr­käh­kö eri­ar­vois­tu­mi­nen. Kai­kil­la työ­pai­koil­la ei ole luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä tai osaa­mis­ta neu­vo­tel­la työ­eh­dois­ta ta­sa­puo­li­ses­ti työ­nan­ta­jan kans­sa. Toi­saal­ta toi­sil­le am­mat­ti­a­loil­le tu­lee taas lä­hi­vuo­si­na syn­ty­mään mitä il­mei­sem­min työ­voi­ma­pu­laa.

Työ­e­lä­män ke­hit­tä­mi­sen tu­li­si läh­teä yh­teis­työs­tä, ei vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta. Suo­mes­sa on pit­kät pe­rin­teet kol­mi­kan­nas­ta ja neu­vot­te­lu­rat­kai­suis­ta, joil­la on ra­ken­net­tu va­kaa ja en­na­koi­ta­va yh­teis­kun­ta. Tämä on hyö­dyt­tä­nyt sekä työn­te­ki­jöi­tä et­tä työ­nan­ta­jia. Työ­rau­ha sekä työn­te­ki­jöi­den mo­ti­vaa­tio ja si­tou­tu­mi­nen työ­hön­sä syn­ty­vät luot­ta­muk­ses­ta, ei­vät jat­ku­vas­ta epä­var­muu­des­ta.

Nyt on me­neil­lään kiih­ty­vä yh­teis­kun­nal­li­nen ke­hi­tys, joka luo epä­var­muut­ta ja nä­kö­a­lat­to­muut­ta pal­kan­saa­jan ar­ki­seen elä­mään. Väi­tän, et­tä tämä Suo­mes­sa val­lal­la ole­va mas­sii­vi­nen yri­tys­kon­kurs­sien aal­to – vuon­na 2025 noin 3 500 kon­kurs­sia – sekä Eu­roo­pan toi­sek­si suu­rin työt­tö­myys ovat osal­taan ny­kyi­sen, hy­vin pit­käl­le ide­o­lo­gi­sen po­li­tii­kan syy­tä.

Näis­tä ne­ga­tii­vi­sis­ta ele­men­teis­tä on syn­ty­nyt ja syn­ty­mäs­sä yhä sy­ve­ne­vä val­ti­on ve­lan kas­vu. Veik­kaan myös, et­tä mo­net it­se­näi­set kun­nat pal­ve­lu­ja jär­jes­tä­es­sään tu­le­vat lä­hi­vuo­si­na tais­te­le­maan kas­va­van vel­ka­on­gel­man kans­sa. 

Myös työs­sä jak­sa­mi­nen ja tur­val­li­suus an­sait­se­vat enem­män huo­mi­o­ta. Työ­u­rien pi­den­tä­mi­nen ei on­nis­tu, jos työ kuor­mit­taa lii­kaa tai työn­te­ki­jän vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sia hei­ken­ne­tään. Koh­tuul­li­set työ­a­jat, riit­tä­vä palk­ka ja mah­dol­li­suus pa­lau­tu­mi­seen ovat in­ves­toin­te­ja, ei­vät kus­tan­nu­se­riä.

Ei­kä elä­kei­än jat­ku­va nos­ta­mi­nen to­del­li­suu­des­sa tuo tai luo sitä tuot­ta­vuut­ta, jota mo­net juh­la­pu­heis­saan ku­vit­te­le­vat sil­lä saa­vu­tet­ta­van.

SAK:n Par­ka­non alu­een pai­kal­lis­jär­jes­tö­kin kat­soo, et­tä kes­tä­vää työ­e­lä­mää ra­ken­ne­taan kuun­te­le­mal­la työn­te­ki­jöi­den ään­tä ja vah­vis­ta­mal­la so­pi­mu­syh­teis­kun­taa, ei pur­ka­mal­la sitä. Toi­vom­me, et­tä työ­e­lä­mää kos­ke­vis­sa rat­kai­suis­sa muis­te­taan myös pie­nem­pien paik­ka­kun­tien työn­te­ki­jöi­tä ja pal­kan­saa­jia.

Avoin ja reh­ti vuo­ro­pu­he­lu sekä jos­kus eri­lai­set­kin mie­li­pi­teet työ­an­ta­jan kans­sa tuot­ta­vat koko työ­yh­tei­söl­le sitä kil­pai­lu­e­tua, jota ei syn­ny, jos käy­te­tään pork­ka­nan si­jas­ta kep­piä kan­nus­ti­me­na. Sil­lä ih­mi­nen ei ole tun­tee­ton kone, joka jak­sai­si mää­rät­tö­mäs­ti pää pu­nai­se­na pai­naa pit­kää päi­vää pie­nel­lä pal­kal­la.

Rei­lu ja mah­dol­li­sim­man avoin työ­e­lä­mä on koko yh­teis­kun­nan etu. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta hy­vää lop­pu­vuot­ta 2026 kai­kil­le ta­sa­puo­li­ses­ti.

Ta­pio Ris­ta­mä­ki

SAK:n Par­ka­non alu­een pai­kal­lis­jär­jes­tön pu­heen­joh­ta­ja