Suo­ma­lai­nen työ­e­lä­mä ja työ­lain­sää­dän­tö ovat ol­leet his­to­ri­al­li­ses­sa muu­tok­ses­sa ku­lu­neel­la edus­kun­ta­kau­del­la. Mo­nes­sa koh­das­sa va­li­tet­ta­vas­ti pa­la­taan työ­e­lä­män pe­li­sään­nöis­sä yli sata vuot­ta taak­se­päin. Muu­tok­set kos­ket­ta­vat mei­tä kaik­kia: työn­te­ki­jöi­tä, työ­nan­ta­jia ja koko yh­teis­kun­taa. Sa­mal­la suu­rim­man osan kan­sa­lai­sis­ta ta­lou­del­li­nen epä­var­muus on li­sään­ty­nyt ja va­li­tet­ta­vas­ti kan­sa­lai­set jou­tu­vat yhä suu­rem­paan eri­ar­vois­tu­vaan Suo­meen.

Jo nyt on pu­heen­vuo­ro­ja sii­hen suun­taan, et­tä seu­raa­val­la edus­kun­ta­vaa­li­kau­del­la esi­mer­kik­si la­ki­sää­tei­siä ar­ki­py­hiä ei jat­kos­sa vie­tet­täi­si­kään pal­kal­li­se­na. Myös pal­kan­saa­jien oi­keus­tur­van kimp­puun ol­laan käy­mäs­sä yhä kii­vaam­min ny­ky­hal­li­tus­ta lä­hel­lä ole­vien ta­ho­jen toi­mes­ta.

Par­ka­non seu­dul­la ja koko Suo­mes­sa an­si­o­työ ja pie­ny­rit­tä­mi­nen on mo­nel­le elä­män pe­rus­ta. Sen va­ras­sa ra­ken­ne­taan toi­meen­tu­loa, jon­ka va­ras­sa on myös mo­nen lä­hei­sem­me (lap­set ja sai­raat ih­mi­set) hy­vin­voin­ti ja tu­le­vai­suu­den toi­vo.

Tä­män vaa­li­kau­den edus­kun­nas­sa pää­te­tyt, hy­vin pit­käl­le ide­o­lo­gis­poh­jai­set ir­ti­sa­no­mis­suo­jan hei­ken­tä­mi­set, pai­kal­li­sen so­pi­mi­sen laa­jen­ta­mi­set il­man työ­suh­de­tur­van tur­va­verk­ko­ja sekä so­si­aa­li­tu­kiin teh­dyt leik­kauk­set ovat to­si­a­si­al­li­ses­ti li­sän­neet val­ti­on me­no­ja. Ih­mi­sen vä­li­sen eri­ar­voi­suu­den kas­vat­ta­mi­nen on siis ol­lut va­hin­gol­lis­ta myös val­ti­on ta­lou­den nä­kö­kul­mas­ta.

Me SAK:n Par­ka­non alu­een pai­kal­lis­jär­jes­tös­sä kat­som­me, et­tä työ­e­lä­mää tu­lee ke­hit­tää yh­teis­työs­sä, ei yk­si­puo­li­ses­ti työn­te­ki­jöi­den kus­tan­nuk­sel­la, mitä ny­ky­mei­nin­ki lain­sää­tä­jän ta­hol­ta on va­li­tet­ta­vas­ti hy­vin pit­käl­le to­teen näyt­tä­nyt. Tämä niin sa­not­tu pai­kal­li­nen so­pi­mi­nen voi par­haim­mil­laan tuo­da hyö­tyä koko työ­yh­tei­söön, mut­ta neu­vot­te­lu­a­se­tel­man ja pai­kal­li­sen so­pi­mi­sen pi­tää ol­la ai­toa so­pi­mis­ta, ei­kä pai­kal­lis­ta sa­ne­lua työ­eh­to­jen suh­teen.

Myös työn­te­ki­jöil­lä pi­tää ol­la ai­to ja to­del­li­nen mah­dol­li­suus vai­kut­taa työ­eh­toi­hin­sa ja palk­kaan­sa. Kes­tä­vät in­hi­mil­li­sen työ­e­lä­män rat­kai­sut syn­ty­vät vain yh­teis­työl­lä ja luot­ta­muk­sel­la. Ly­hyt­nä­köi­set työ­eh­to­jen ja pal­kan hei­ken­nyk­set voi­vat tuo­da het­kel­li­siä sääs­tö­jä, mut­ta pi­dem­mäl­lä ai­ka­vä­lil­lä ne hei­ken­tä­vät työ­mo­ti­vaa­ti­o­ta, tuot­ta­vuut­ta ja yh­teis­kun­nan va­kaut­ta.

Am­mat­ti­lii­tot ei­vät ole men­nei­syy­des­tä vaan, vaan ny­ky­päi­vän pal­kan­saa­jan tu­le­vai­suu­den tur­va mo­nes­sa suh­tees­sa. His­to­ri­am­me on osoit­ta­nut, et­tä mo­net työ­e­lä­män pe­ru­soi­keu­det ku­ten in­hi­mil­li­set työ­a­jat, pal­kal­li­nen loma ja työ­tur­val­li­suus ja moni muu työ­suh­teen pe­rus­tur­va ovat syn­ty­neet pit­kä­jän­tei­sen edun­val­von­nan tu­lok­se­na. Ei­vät ne ole tul­leet it­ses­tään kuin tai­vaan lah­ja­na.

Vas­toin työ­eh­to­so­pi­muk­sia ali­palk­kaus ja ala-ar­voi­set työ­eh­dot ovat ko­vas­ti Suo­mes­sa­kin nos­ta­neet yhä enem­män pää­tään. Sik­si työ­eh­to­so­pi­muk­sen räi­keä ta­hal­li­nen lai­min­lyön­ti pi­täi­si kri­mi­na­li­soi­da pal­jon ko­vem­min kuin se ny­kyi­sel­lä lain­sää­dän­nöl­lä on mah­dol­lis­ta. Täs­tä hyö­tyi­si­vät myös kaik­ki ne yrit­tä­jät ja yri­tyk­set, jot­ka nyt nou­dat­ta­vat työ­eh­to­so­pi­mus­la­kia ja näin ol­len toi­mi­vat Suo­men la­kien mu­kaan.

SAK:n Par­ka­non alu­een pai­kal­lis­jär­jes­tö jä­se­no­sas­toi­neen ha­lu­aa ra­ken­taa in­hi­mil­lis­tä työ­suh­de­tur­vaa ja työ­e­lä­män pe­li­sään­tö­jä, jos­sa am­mat­ti­työ ja työn­te­ko on ar­vos­tet­tua, tur­val­lis­ta ja tasa-ar­vois­ta kai­kil­le työn­te­ki­jöil­le.

Vap­pu­ter­vei­sin SAK:n Par­ka­non alu­een pai­kal­lis­jär­jes­tön hal­li­tus

Ta­pio Ris­ta­mä­ki

pu­heen­joh­ta­ja