Mi­ten hoi­tuu Poh­jois-Pir­kan­maal­l­la ter­veys­pal­ve­lut tu­le­vai­suu­des­sa? Ky­sy­mys on ai­heel­li­nen. Pir­kan­maan hy­vin­voin­ti­a­lue meni sit­ten ul­kois­ta­maan alu­eem­me so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut pörs­siyh­tiö Pih­la­ja­lin­nal­le.

Kä­sit­tä­mä­tön pää­tös, jota tääl­lä Pir­kan­maan reu­na-alu­eil­la sy­dä­met pamp­pail­len ih­me­tel­lään ja pe­lä­tään. Vaih­to­eh­to­na oli­si ol­lut tut­tu ja hy­vin toi­mi­nut Kei­tu­rin Sote, joka kyl­mäs­ti suh­mu­roi­tiin ulos pal­ve­lui­dem­me tuot­ta­mi­sis­ta.

Pir­ha ja Pih­la­ja­lin­na jär­jes­ti­vät kyl­lä kes­kus­te­lu­ti­lai­suuk­sia eri kun­nis­sa. En vai­vau­tu­nut yh­teen­kään ti­lai­suu­teen. Mik­si, kun nyt ky­see­na­lais­tan hoi­vam­me ”hy­vän” tu­le­vai­suu­den? Sik­si, et­tä olen jo ker­ran ko­ke­nut sa­man kaa­van, jol­la ul­kois­tet­tiin Par­ka­non ja Kih­ni­ön so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lum­me.

Vas­tus­tin ja pe­rus­te­lin alus­ta as­ti, mi­hin joh­taa pörs­siyh­ti­ön pal­ve­lui­dem­me hal­tuun ot­ta­mi­nen. Sil­loin myös jär­jes­tet­tiin kuu­le­mis- ja kes­kus­te­lu­ti­lai­suuk­sia sii­tä, mi­ten tu­le­vai­suu­des­sa hoi­va­pal­ve­lut tu­le­vat ke­hit­ty­mään. Kuin­ka ol­la­kaan meil­le lu­vat­tiin lä­hes ”kuu tai­vaal­ta”. Pal­ve­lut Kih­ni­öl­lä jopa pa­ra­ne­vat ja tu­le­vai­suus näyt­tää va­loi­sal­ta.

Ei aut­ta­nut vas­tus­tuk­se­ni, vaik­ka ker­roin, kuin­ka yk­si­tyi­set ter­veys­jä­tit te­ke­vät ko­vaa bis­nes­tä ih­mis­ten sai­rauk­sil­la ja hä­däl­lä. Vii­me kä­des­sä tein va­li­tuk­sen hal­lin­to-oi­keu­teen, joka kaa­tui muo­to­vir­hee­seen. Ei ol­lut ta­lou­del­lis­ta mah­dol­li­suut­ta pal­ka­ta asi­an­tun­ti­jaa laa­ti­maan va­li­tus­ta. Va­li­tet­ta­vas­ti.

Mikä on Kih­ni­ön ti­lan­ne tä­nään? Pal­ve­luis­ta on vain rip­peet jäl­jel­lä.

Mik­si näin toi­mi­taan? It­se olen koko ajan ol­lut sitä miel­tä, et­tä pal­ve­lui­den ul­kois­ta­mi­sil­la, kun­tien ja kau­pun­kien si­jaan, yk­si­tyi­sil­lä ter­veys­jä­teil­lä tee­te­tään ns. ”li­kai­nen työ”. Eli sii­vo­taan ja sa­nee­ra­taan hoi­va­ku­lu­ja roi­mal­la kä­del­lä. Mak­sa­ji­na asi­ak­kaat ja hoi­va-alan hen­ki­lö­kun­nat.

Röyh­key­den huip­pu saa­vu­tet­tiin, kun 1.4.2026 Pih­la­ja­lin­na aloit­ti hoi­va­pal­ve­lut alu­eel­lam­me ja kuin­ka kävi?

Ei eh­ti­nyt vuo­ro­kaut­ta ku­lua, kun saim­me lu­kea Pih­la­ja­lin­nan aloit­ta­van muu­tos­neu­vot­te­lut – us­ko­ma­ton­ta, vai on­ko? Ar­ve­lin it­se kyy­ni­ses­ti näin käy­vän.

Muu­ten, ei­kö ole jän­nää, et­tä yh­teis­kun­nas­sam­me on otet­tu käyt­töön sana, muu­tos­neu­vot­te­lut! Hie­no ter­mi, sen si­jaan, et­tä pu­hut­tai­siin suo­raan ir­ti­sa­no­mi­sis­ta tai lo­mau­tuk­sis­ta.

Pir­has­sa rie­mui­taan, kun ali­jää­mää on saa­tu pu­ris­tet­tua voi­tol­li­sek­si. Vaik­ka vir­ka­hen­ki­löt ja ai­na­kin suu­ri osa päät­tä­jis­tä ovat tyy­ty­väi­siä, niin mi­ten mah­taa leik­kauk­sien ja sääs­tö­jen koh­teik­si jou­tu­neet van­huk­set, pie­ni­tu­loi­set, lap­si­per­heet jne. aja­tel­la ja pe­lä­tä?

Koim­me kump­pa­ni­ni kans­sa en­si­kos­ke­tuk­sen hoi­van saan­tiin hä­nen sai­ras­tut­tu­aan. Pu­he­li­meen ei vas­tat­tu, ta­kai­sin ei soi­tet­tu. Kah­te­na päi­vä­nä yri­tim­me. On­nek­sem­me ta­ri­na ei päät­ty­nyt on­net­to­mas­ti, saa­tu­am­me avun muu­al­ta.

Huo­mat­kaa, en mis­sään ta­pauk­ses­sa moi­ti, en­kä ky­see­na­lais­ta hoi­to­hen­ki­lö­kun­taa. He te­ke­vät rank­kaa työ­tä yhä ko­vis­sa pai­neis­sa, pie­nil­lä hen­ki­lö­mää­ril­lä par­haan­sa. Mei­dän on tu­et­ta­va toi­nen tois­tam­me ja kamp­pail­ta­va hy­vän ja riit­tä­vän hoi­van puo­les­ta.

Vaik­ka hoi­va­pal­ve­lut siir­tyi­vät pois kun­nil­ta, se ei saa tar­koit­taa, et­tä jäi­sim­me ns. laa­ke­reil­la le­pää­mään. Ei, on tii­vis­tet­tä­vä kun­tien vä­lis­tä yh­teis­työ­tä tääl­lä reu­na-alu­eil­la. Vaa­dit­ta­va yh­den­ver­tai­sia so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­ja, koko Pir­kan­maan alu­eel­la.

Jos hoi­va­pal­ve­lui­den ala­sa­jo jat­kuu, pal­ve­lui­den saa­ta­vuuk­sien kär­sies­sä, et­tä kal­lis­tu­es­sa, on maa­seu­tu­kun­tiem­me yhä kiih­ty­vä hii­pu­mi­nen to­si­a­sia.

Hy­vin­voin­ti­val­ti­om­me ra­pau­tu­mi­nen ja lop­pu hää­möt­tää. Sen pe­las­ta­mi­nen on meis­tä jo­kai­ses­ta ih­mi­sis­tä kiin­ni. Em­me saa an­taa sen ta­pah­tua.

Han­nu Ti­ai­nen
Kih­niö