Miten hoituu Pohjois-Pirkanmaallla terveyspalvelut tulevaisuudessa? Kysymys on aiheellinen. Pirkanmaan hyvinvointialue meni sitten ulkoistamaan alueemme sosiaali- ja terveyspalvelut pörssiyhtiö Pihlajalinnalle.
Käsittämätön päätös, jota täällä Pirkanmaan reuna-alueilla sydämet pamppaillen ihmetellään ja pelätään. Vaihtoehtona olisi ollut tuttu ja hyvin toiminut Keiturin Sote, joka kylmästi suhmuroitiin ulos palveluidemme tuottamisista.
Pirha ja Pihlajalinna järjestivät kyllä keskustelutilaisuuksia eri kunnissa. En vaivautunut yhteenkään tilaisuuteen. Miksi, kun nyt kyseenalaistan hoivamme ”hyvän” tulevaisuuden? Siksi, että olen jo kerran kokenut saman kaavan, jolla ulkoistettiin Parkanon ja Kihniön sosiaali- ja terveyspalvelumme.
Vastustin ja perustelin alusta asti, mihin johtaa pörssiyhtiön palveluidemme haltuun ottaminen. Silloin myös järjestettiin kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia siitä, miten tulevaisuudessa hoivapalvelut tulevat kehittymään. Kuinka ollakaan meille luvattiin lähes ”kuu taivaalta”. Palvelut Kihniöllä jopa paranevat ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Ei auttanut vastustukseni, vaikka kerroin, kuinka yksityiset terveysjätit tekevät kovaa bisnestä ihmisten sairauksilla ja hädällä. Viime kädessä tein valituksen hallinto-oikeuteen, joka kaatui muotovirheeseen. Ei ollut taloudellista mahdollisuutta palkata asiantuntijaa laatimaan valitusta. Valitettavasti.
Mikä on Kihniön tilanne tänään? Palveluista on vain rippeet jäljellä.
Miksi näin toimitaan? Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä, että palveluiden ulkoistamisilla, kuntien ja kaupunkien sijaan, yksityisillä terveysjäteillä teetetään ns. ”likainen työ”. Eli siivotaan ja saneerataan hoivakuluja roimalla kädellä. Maksajina asiakkaat ja hoiva-alan henkilökunnat.
Röyhkeyden huippu saavutettiin, kun 1.4.2026 Pihlajalinna aloitti hoivapalvelut alueellamme ja kuinka kävi?
Ei ehtinyt vuorokautta kulua, kun saimme lukea Pihlajalinnan aloittavan muutosneuvottelut – uskomatonta, vai onko? Arvelin itse kyynisesti näin käyvän.
Muuten, eikö ole jännää, että yhteiskunnassamme on otettu käyttöön sana, muutosneuvottelut! Hieno termi, sen sijaan, että puhuttaisiin suoraan irtisanomisista tai lomautuksista.
Pirhassa riemuitaan, kun alijäämää on saatu puristettua voitolliseksi. Vaikka virkahenkilöt ja ainakin suuri osa päättäjistä ovat tyytyväisiä, niin miten mahtaa leikkauksien ja säästöjen kohteiksi joutuneet vanhukset, pienituloiset, lapsiperheet jne. ajatella ja pelätä?
Kuinka ollakaan meille luvattiin lähes ”kuu taivaalta”. Palvelut Kihniöllä jopa paranevat ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Koimme kumppanini kanssa ensikosketuksen hoivan saantiin hänen sairastuttuaan. Puhelimeen ei vastattu, takaisin ei soitettu. Kahtena päivänä yritimme. Onneksemme tarina ei päättynyt onnettomasti, saatuamme avun muualta.
Huomatkaa, en missään tapauksessa moiti, enkä kyseenalaista hoitohenkilökuntaa. He tekevät rankkaa työtä yhä kovissa paineissa, pienillä henkilömäärillä parhaansa. Meidän on tuettava toinen toistamme ja kamppailtava hyvän ja riittävän hoivan puolesta.
Vaikka hoivapalvelut siirtyivät pois kunnilta, se ei saa tarkoittaa, että jäisimme ns. laakereilla lepäämään. Ei, on tiivistettävä kuntien välistä yhteistyötä täällä reuna-alueilla. Vaadittava yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja, koko Pirkanmaan alueella.
Jos hoivapalveluiden alasajo jatkuu, palveluiden saatavuuksien kärsiessä, että kallistuessa, on maaseutukuntiemme yhä kiihtyvä hiipuminen tosiasia.
Hyvinvointivaltiomme rapautuminen ja loppu häämöttää. Sen pelastaminen on meistä jokaisesta ihmisistä kiinni. Emme saa antaa sen tapahtua.
Hannu Tiainen
Kihniö