Heik­ki Pet­ti­nen kir­joit­taa eri­no­mai­sia ja her­kul­li­sia ko­lum­ne­ja, joi­ta on kiva lu­kea. 11.1.2025 kir­joi­tuk­ses­saan sa­no­jen mer­ki­tyk­ses­tä ja uu­dis­sa­nois­ta hän ot­taa yh­te­nä esi­merk­ki­nä esiin Aa­mu­leh­des­sä jul­kais­tun kir­joi­tuk­se­ni, jo­hon myös Hel­sin­gin Sa­no­mat tart­tui.

Mik­si käy­tin sa­naa eri­tyi­so­pe­raa­tio, kun Pet­ti­sen mie­les­tä pi­täi­si pu­hua ”raa­ka­lais­mai­ses­ta hyök­käys­so­das­ta”. Taas ker­ran unoh­de­taan ko­ko­nai­suus. Olen seu­ran­nut Uk­rai­nan ti­lan­net­ta 2000-lu­vun alus­ta saak­ka. 2014 ta­pah­tu­nut val­lan­kaap­paus tuo­mit­tiin jopa Suo­men edus­kun­nas­sa.

Mitä sen jäl­keen ta­pah­tui ve­nä­läis­vä­es­töl­le Uk­rai­nas­sa, oli raa­ka­lais­mais­ta. Vai mitä miel­tä ol­laan, kun ih­mi­siä lu­ki­taan Liit­to­jen ta­loon ja pol­te­taan elä­väl­tä (Il­ta-Sa­no­mat 4.5.2014). Yk­si esi­merk­ki vain.No, en­tä kun val­ta­me­ren toi­nen suur­val­ta tap­paa ja tu­ho­aa val­ti­oi­ta ja val­ti­oi­den pää­mie­hiä, ovat ne ai­na de­mok­ra­ti­an ja sa­nan­va­pau­den puo­les­ta teh­ty­jä ”eri­tyi­so­pe­raa­ti­oi­ta”.

Käy­tin eri­tyi­so­pe­raa­tio sa­naa, kos­ka sel­lai­se­na se al­koi. Piti pe­las­taa Don­bas­sin alu­een ve­nä­läis­vä­es­tö teu­ras­tuk­sel­ta. Tot­ta kai se muut­tui myö­hem­min so­dak­si. Mik­si? Sitä voi­si jo­kai­nen miet­tiä, mikä on ol­lut USAn/Na­ton roo­li Uk­rai­nas­sa koko 2000-lu­vun alus­ta saak­ka. Ei sii­tä sen enem­pää.

Kui­ten­kin taas ker­ran ve­de­tään mut­kat suo­rik­si muu­ta­man sa­nan tai lau­seen kaut­ta. Olen ol­lut mel­ko tar­kal­leen 50 vuot­ta rau­han­puo­lus­ta­ja. Olen käy­nyt sa­dois­sa rau­han­mars­seis­sa sekä so­dan­vas­tai­sis­sa mie­le­no­soi­tuk­sis­sa. Olen myös saa­nut elää koko 70 vuot­ta rau­han olois­sa. Kii­tos puo­lu­eet­to­muus- ja liit­tou­tu­mat­to­muus­po­li­tiik­kam­me.

Olen yhä kii­vaas­ti sen puo­lel­la, et­tei tyt­tö­jäm­me ja poi­ki­am­me vie­dä so­tiin. Maam­me sot­keu­tu­es­sa suur­val­ta po­li­tiik­kaan olem­me to­del­la vaa­ral­li­sel­la tiel­lä. Olem­me toi­sen suur­val­lan naa­pu­ri­na. Oli­ko jär­keä tai miel­tä teh­dä sii­tä tie­ten tah­to­en vi­hol­li­nen?

Ai­na on pa­rem­pi lai­ha sopu kuin li­ha­va rii­ta. Nyt olem­me li­ha­van rii­dan juu­rel­la. Sii­tä en tyk­kää yh­tään. Ra­kas­tan maa­ta­ni ja sen kan­sa­lai­sia, en­kä tah­do heil­le pa­haa. Em­me tar­vit­se yh­tään so­dan uh­ria.

Heik­ki Pet­ti­nen. Tie­dän si­nun seu­raa­van maa­il­man­po­li­tiik­kaa. Ei­kö täl­lä­kin het­kel­lä kan­sa­ne­dus­ta­jien, mi­nis­te­rien sekä pre­si­den­tin kuu­lui­si pu­hua raa­ka­lais­mai­suu­des­ta, kun suun­taam­me kat­seem­me Lähi-itään? Ai niin, ei me voi­da, kun olem­me liit­tou­tu­neet toi­sen suur­val­lan kans­sa. Me kään­näm­me kil­tis­ti vain sel­käm­me.

Lo­puk­si. Point­ti­ni kir­joi­tuk­seen oli: Pi­de­tään dip­lo­maat­ti­set suh­teet ei­kä läh­de­tä lap­sel­li­siin uho­a­mi­siin. Toi­se­na oli, et­tä rau­han puo­les­ta kamp­pai­lu ja sen säi­lyt­tä­mi­nen on suu­rin isän­maal­li­nen teko. Kol­mas oli sel­vä asia, kuin­ka hy­vin­voin­ti­val­ti­om­me on ro­mah­ta­mas­sa so­tain­toi­sen val­ti­o­joh­tom­me myö­tä.

Rau­haa ja rak­kaut­ta Hei­kil­le ja kai­kil­le lu­ki­joil­le.

Han­nu Ti­ai­nen

Kih­niö

Jut­tua muo­kat­tu 14.1.: kor­jat­tu kie­li­op­pi- ja kir­joi­tus­vir­hei­tä.