Täs­sä­pä vä­hin­tään tu­han­nen taa­lan ky­sy­mys.

Al­kuun to­det­ta­koon, et­tä Han­nu Rai­ti­on mie­li­pi­de­kir­joi­tus Ei ui­ma­ran­to­ja mök­ki­ton­teik­si vii­me vii­kon leh­des­sä oli erit­täin hyvä, olen hä­nen kans­saan täy­sin sa­maa miel­tä. Par­ka­nos­sa pi­tää säi­lyt­tää ny­kyi­set ylei­set ui­ma­ran­nat, jois­sa to­teu­tuu ikään kuin jo­ka­mie­hen ja -nai­sen oi­keus kai­kes­sa ta­sa­puo­li­suu­des­saan. Kun yleis­ten ui­ma­ran­to­jen kaa­vat tu­le­vat hal­li­tus- tai val­tuus­to­kä­sit­te­lyyn, ja mi­kä­li vie­lä olen mu­ka­na pää­tök­sen­te­os­sa, en tule hy­väk­sy­mään ai­na­kaan ko­ko­naan sel­lais­ta kaa­vaa, jos­sa ylei­set ui­ma- ja ve­ne­ran­nat kaa­voi­tet­tai­siin yk­si­tyi­sik­si ton­teik­si.

Ko­e­tan ly­hy­es­ti vas­ta­ta ot­si­kon ky­sy­myk­seen, jota ai­ka ajoin tu­lee poh­dit­tua omas­sa pie­nes­sä mie­les­sä.

Nyt jo vii­det­tä val­tuus­to­kaut­ta ko­ti­kun­tam­me val­tuus­tos­sa ja kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa­kin pää­tök­sen­te­os­sa mu­ka­na ol­lee­na olen eh­kä tä­hän men­nes­sä saa­vut­ta­nut luot­ta­mus­ta, jos­ta osa ää­nes­tä­jis­tä on ko­ke­nut hen­ki­lö­nä ää­nes­tä­mi­sen ar­voi­sek­si. Re­hel­li­syys pää­tök­sen­te­os­sa it­se­ään ja mui­ta hen­ki­löi­tä koh­taan on se pe­rus­jut­tu, sii­tä kaik­ki läh­tee. Myös yh­teis­työ­ky­ky mui­den luot­ta­mus­hen­ki­löi­den ja vir­ka­mies­ten­kin kans­sa on tär­ke­ää kun­nal­li­ses­sa pää­tök­sen­te­os­sa. Sit­ten pi­tää muis­taa pi­tää mie­les­sä omat ar­von­sa pit­kin val­tuus­to­kaut­ta.

Pit­kä­vi­hai­suut­ta vi­haan. Olen huo­man­nut täs­sä vuo­sien var­rel­la, et­tä it­se pää­see pal­jon hel­pom­mal­la, jos jät­tää pää­tös­ten jäl­keen lii­al­li­set pu­li­nat pois ei­kä ar­vos­te­le mui­ta pää­tök­sen­te­koon osal­lis­tu­nei­ta ta­ka­na päin. Sen mitä ar­vos­te­lee, te­kee reh­dis­ti suo­raan ti­lan­teen ol­les­sa pääl­lä ja sil­lä siis­ti.

Tär­ke­ää on myös muis­taa kun­ni­oit­taa toi­sen mie­li­pi­det­tä, kun jos­kus asi­ois­ta ol­laan luot­ta­mus­toi­mis­sa eri­mie­li­siä. Kui­ten­kin yli­voi­mai­ses­ti suu­rin osa ko­ti­kun­tam­me pää­tök­sis­tä syn­tyy yk­si­mie­li­ses­ti, mikä on hie­no ja ar­vo­kas asia. Aja­te­taan yh­des­sä ns. Par­ka­no-puo­lu­een asi­aa ja par­ka­no­lais­ten etu­ja.

Luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä saa toi­mis­taan ih­mi­sil­tä mo­nen­lais­ta pa­lau­tet­ta. Pa­lau­te on ar­vo­kas­ta ja sitä pi­tää luot­ta­mus­hen­ki­lön kun­ni­oit­taa.

To­sin suo­ra­nais­ta vi­ha­pu­het­ta luot­ta­mus­hen­ki­lön­kään ei pidä hy­väk­syä, si­tä­kin ni­mit­täin ajoit­tain kyl­lä saa kuul­la. No on­nek­si har­vak­sel­taan ja yleen­sä sa­moil­ta hen­ki­löil­tä, joi­hin on ikään kuin jo vuo­sien var­rel­la tot­tu­nut. Jos­kus jopa hie­man odot­taa pien­tä pa­lau­tet­ta yh­teis­ten asi­oi­den tii­moil­ta, jos hen­ki­lös­tä ei ole het­kiin mi­tään kuu­lu­nut.

Nyt on eri puo­lu­ei­den eh­do­kas­lis­tal­la tosi hy­vin uu­sia tuo­rei­ta ja in­nok­kai­ta val­tuus­to­pai­kan ta­voit­te­li­joi­ta. Se on ar­vo­kas asia. Toi­voi­sin­kin, et­tä nämä uu­det val­tuus­toon ja muu­ten­kin luot­ta­mus­pai­koil­le ko­ti­kun­nas­sa me­ne­vät hen­ki­löt vält­tyi­si­vät tu­le­val­la val­tuus­to­kau­del­la sel­lai­sel­ta ar­vos­te­lul­ta, joka koh­dis­tuu vää­rin pe­rus­tein hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti luot­ta­mus­hen­ki­löön it­seen­sä.

Ai­na­kin it­se koen, et­tä ra­ken­ta­va kri­tiik­ki on hy­väs­tä ja ikään kuin kas­vat­taa ham­pai­ta seu­raa­via yh­tei­siä pää­tök­siä sil­mäl­lä pi­tä­en.

Ta­pio Ris­ta­mä­ki

Par­ka­non kau­pun­gin­val­tuus­ton ja hal­li­tuk­sen jä­sen ja kun­ta­vaa­lieh­do­kas, sd