Jou­lun pi­täi­si ol­la hy­vän tah­don ai­kaa. Köy­hin­kin saa jou­lu­a­te­ri­an – kii­tos mo­nien hy­vän­te­ke­väi­syys­jär­jes­tö­jen avu­li­ai­suu­den. Nyt kui­ten­kin näyt­tää sil­tä, et­tä osa kih­ni­ö­läi­sis­tä jää il­man jou­lu­a­te­ri­aa.

Olen an­ta­nut it­sel­le­ni ker­toa kih­ni­ö­läis­ten päi­vä­toi­min­nas­sa ole­vien jou­tu­van tyy­ty­mään vain jou­lu­puu­roon. Mitä tämä oi­kein on? Taas­ko ni­pis­te­tään puo­lus­tus­ky­vyt­tö­mil­tä? Näil­tä ih­mi­sil­tä, joil­le päi­vä­toi­min­nan jou­lu­a­te­ria oli­si ol­lut se ai­noa.

Ei­kö ter­veys­jät­ti Pih­la­ja­lin­naa hä­ve­tä, ei­kö jou­lu­na oma­tun­to kol­ku­ta? Pih­la­ja­lin­na ha­lu­si vän­gäl­lä pääs­tä alu­eem­me pal­ve­lui­den tuot­ta­jak­si. Lu­pauk­set oli­vat tai­vais­ta: meil­le koit­taa au­voi­sat ajat. Toi­set ovat saa­neet hy­vää pal­ve­lua, mut­ta maan nöy­rät ja hil­jai­set sot­ke­taan jal­koi­hin.

Ko­ti­hoi­dos­sa ole­vat van­huk­set saa­vat mo­nen päi­vän ruu­at kyl­mä­nä. Mi­ten mah­taa jou­lun ajan ruo­kai­lut jär­jes­tet­ty? On jär­kyt­tä­vää ja ir­vo­kas­ta kuin­ka van­hat ih­mi­set, jot­ka ovat luo­neet hy­vin­voin­nin tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le, saa­vat ala-ar­vois­ta koh­te­lua.

Osak­kei­den omis­ta­jat ovat etu­si­jal­la – van­huk­set maat­koon ko­to­na sän­gyis­sään. Miet­ti­kää hy­vät ih­mi­set, mil­tä tun­tuu ko­ti­hoi­ta­jis­ta, mi­ten psyy­ke ja fyy­si­nen ra­si­tus käy­vät ää­ri­ra­joil­la. Va­li­tuk­sia on teh­ty. Kor­jauk­sia lu­vat­tu, mut­ta yhä vain kuu­len ja näen, et­tä huo­nom­paan suun­taan ol­laan me­nos­sa.

Hy­vät ih­mi­set. Muis­tam­me­ko vain it­se­näi­syys­päi­vä­nä ja vaa­lien al­la van­huk­sia, ke­hu­en ja kat­teet­to­mia lu­pauk­sia suol­ta­en?

Han­nu Ti­ai­nen

P.S. Jou­lu­a­te­ri­an jär­jes­tä­mi­nen kuu­luu Kol­mos­tien Ter­vey­del­le, ei va­paa­eh­toi­sil­le jär­jes­töil­le.